Missä tilanteessa käytetään "asiaa" ja missä "asian"?
Esimerkiksi:
"Minä aion tutkia asian/asiaa."
"Hän lupasi tutkia asian/asiaa."
Itse kirjoittaisin "Minä aion tutkia asiaa." ja "Hän lupasi tutkia asian.", mutta en tiedä onko tämä oikein, ja mikä kamalinta - en tiedä miten selittäisin näiden eron.
Mikä sääntö tähän pätee? Voiko joku selittää? Kiitos! :-)
Esimerkiksi:
"Minä aion tutkia asian/asiaa."
"Hän lupasi tutkia asian/asiaa."
Itse kirjoittaisin "Minä aion tutkia asiaa." ja "Hän lupasi tutkia asian.", mutta en tiedä onko tämä oikein, ja mikä kamalinta - en tiedä miten selittäisin näiden eron.
Mikä sääntö tähän pätee? Voiko joku selittää? Kiitos! :-)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Söin leipää. Söin leivän. Luin kirjaa. Luin kirjan. Haukuin naapuria (tyhmäksi). Haukuin naapurin (pataluhaksi).
Jos lupaa tutkia asian eikä vain asiaa, annetaan vaikutelma (koko) asian perusteellisesta tutkimisesta.
Kiitos vastauksestasi!
Yritän ymmärtää miten antamasi samankaltaiset lauseet eroavat toisistaan.
"Koko" -sanan lisääminen lauseeseen muuttaa tilanteen. Voi sanoa "Söin koko leivän", muttei voi sanoa "Söin koko leipää" - näissä onkin jo selkeä ero.
Jos joku sanoo "luin kirjan", niin voinko minä olettaa että kyseinen henkilö luki koko kirjan loppuun, ja jos hän sanoo "luin kirjaa", niin silloin minun pitäisi olettaa että hän luki ehkä muutaman sivun - eli ei välttämättä koko kirjan?
Naapurin haukkumisesimerkissä tulee taas mieleen että jos sanoo "haukuin naapuria tyhmäksi", niin se naapuri ei ole välttämättä mikään tietty naapuri, vaan "joku" naapuri. Mutta jos sanoo "haukuin naapurin tyhmäksi", silloin tulee sellainen mielikuva että kyseessä on joku tietty naapuri. Tämä ehkä kuulostaa vähän tyhmältä :-D mutta tarkoitan samaa asiaa kuin englannin kielessä epämääräisen (a) ja määräisen (the) artikkelin kanssa. "A neighbour" / "The neighbour". En tiedä menikö tämä tulkinta nyt ihan ohi...
Kokoos Kokko kokko kokoon!
Koko kokkoko kokoon?
Koko kokko kokoon, Kokko!
"Haukuin naapurin tyhmäksi" ei voine koskaan pitää paikkaansa, sillä kukapa tulisi haukkumisella tyhmäksi. Tässä olisi siis kysymys tekemisestä joksikin.
"Totesin naapuriin tyhmäksi" sen sijaan on luonteva.
Eli tässä näyttäisi jompikumpi muoto olevan pätevä.
Jos mielestäsi ei voi haukkua tyhmäksi, miten sitten voi sanoa jotakuta esim. viisaaksi? Eihän sanomisesta tule viisaaksi! Joksikin haukkuminen tai sanominen kuvaa sanojan käsitystä kohteesta.
Nyt löysinkin Wikipedia-artikkelin aiheesta: http://en.wikipedia.org/wiki/Partitive_case
Avainsanat ovat siis partitiivi (luen kirjaa) ja akkusatiivi (luen kirjan)
Tässä on lainaus, joka ehkä auttoi itseäni ymmärtämään asian paremmin:
As an example of the irresultative meaning of the partitive, ammuin karhun (accusative) means "I shot the bear (dead)", whereas ammuin karhua (partitive) means "I shot (at) the bear" without specifying if it was even hit. Notice that Finnish has no native future tense, so that the partitive provides an important reference to the present as opposed to the future. Thus luen kirjaa means "I am reading a/the book" whereas luen kirjan means I will read a/the book". Thus "luen" can mean "I am reading" or "I will read" depending on the case form of the word that follows. The partitive form kirjaa indicates incompleted action and hence the meaning of the verb form is present tense. The accusative form kirjan indicates completed action when used with the past tense verb but indicates planned future action when used with a verb in the present tense. Hence luen kirjan means "I will read the book".
Noh, ainakin minun kouluaikoinani opetettiin käsitteet "koko- ja osaobjekti". Eli jos sanot "tutkin asian", lupaat tutkia sen kokonaan ja löytää vastauksenkin. Jos lupaat vain "tutkia asiaa", et oikeastaan anna mitään sitovaa lupausta tuloksista.
Rinnakkaisesimerkki: "luen kirjan" = luen sen kokonaan ja loppuun asti. "Luen kirjaa" = luet sitä, mutta et sano mitään siitä, tuleeko se luettua kokonaan.
Ampua miestä/mies. Naida naista/nainen.
Aivan selvä merkitysero.
Tämä on semmoinen asia, joka on todella opittava jo äidinmaidosta, muuten sitä ei voi koskaan oppia täydellisesti. Historiallinen esimerkki:
16.6.1904 aamupäiuvällä Helsingissä levisi salamannopeasti suusta suuhun tieto: "Bobrikov on ammuttu!" Kansa työpaikoissa, kapakoissa ja kodeissa riemuitsi, rikkaat lähtivät kesämökeille juhlimaan... vaikka todellisuudessa vasta BOBRIKOVIA oli ammuttu.
Eugen Schauman kuoli omaan luotiinsa muutama sekunti kolmen laukauksensa jälkeen, Bobrikov vasta yöllä sairaalassa.
Tarkka kuvaus Seppo Zetterbergin kirjassa "Viisi laukausta senaatissa. Eugen Schaumanin elämä ja teko."
Tiettävästi keisari oli jo päättänyt siirtää Bobrikovin Puolaan (missä hän ei varmaan olisi nauttinut yhtään suurempaa sympatiaa kuin Suomessa).
Mutta aatelkaas, jos se partitiivi olisikin jäänyt voimaan?
Historia voi joskus olla milleistä kiinni.