Viitaten aikaisempiin keskusteluihin:
Moraalisia totuuksia ei ole siis olemassa.
Voimme toki keskustella, onko olemassaolo ylipäänsä olemista vailla tosioloa tai vain tosi(paha)oloa ilman idiä (ei sitä idiä vaan sitä toista, joka on sama asia, mutta jolla on eri merkitys - onko tämä vain kielipeliä?).
Mikän on kaiken merkitys? Onko tämäkin kysymys merkityksetön, kuin vastaus ed. merkityksettömään kysymyseen - molemmat siis mielettömiä?
Onko elämää kuoleman jälkeen? Elävät eivät tiedä, ja kuolleet ovat jäävejä vastaamaan, sattuneista syistä.
Mistä kaikesta onkaan tässä kysymys?
Moraalisia totuuksia ei ole siis olemassa.
Voimme toki keskustella, onko olemassaolo ylipäänsä olemista vailla tosioloa tai vain tosi(paha)oloa ilman idiä (ei sitä idiä vaan sitä toista, joka on sama asia, mutta jolla on eri merkitys - onko tämä vain kielipeliä?).
Mikän on kaiken merkitys? Onko tämäkin kysymys merkityksetön, kuin vastaus ed. merkityksettömään kysymyseen - molemmat siis mielettömiä?
Onko elämää kuoleman jälkeen? Elävät eivät tiedä, ja kuolleet ovat jäävejä vastaamaan, sattuneista syistä.
Mistä kaikesta onkaan tässä kysymys?
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Merkitys" on ihmisen aivojen esille manaama käsite. Se on todellisesti ilman tarkoitetta. Ihmisaivot voivat luoda näennäiskäsitteitä, jotka tekevat syvällisen vaikutuksen, mutta ovat sisällyksettömiä. Tällaisia ovat esimerkiksi "vapaa tahto" ja "kaikkivaltias". Nämä ovat joillekin ihmisille luovuttamattomia, koska heillä on hyvin voimakas emotionaalinen tarve pitää niistä kiinni, eikä intellektikään salli nähdä niiden järjettömyyttä. Luonnontieteilijäkin voi kärsiä tarkoituksettomuudesta, mutta voi sitä pitää myös vapauttavana.
Kysymys kuolemanjälkeisestä elämästä on aivan absurdi, sillä
elämä on todellisuudessa täysin luonnollista kemiaa ja fysiikkaa. Ei ole olemassa jotakin niistä riippumatonta elämää.
Voidaan myös asettaa kysymys, olenko "minä" olemassa kuoleman jälkeen. Kasite "minä" osoittautuu myös näennäiskäsitteeksi.
Kannattaa seurata luonnontiedettä, niin ei sotkeudu filosofisiin pohdintoihin.
Niin, ja "kuolema" on ihan turhaan mystifioitu. Tarkoittaa lähinnä sitä, että yksi järjestelmä poistuu käytöstä ja sen käyttämät aineet menevät uusiokäyttöön.
Ns. "vapaa tahto" ei ole mitenkään ristiriidassa luonnontieteen kanssa. Jos nimittäin mieli on yhtä kuin aivot, niin silloin myös "vapaa tahto" on yhtä kuin aivot. Vai kiellätkö mielen olemassa olon?
Sama koskee kuoleman jälkeistä elämää. Useimmilla meistä on nimittäin jälkeläisiä, jotka omaavat meidän geenimme. Näin ollen elämämme jatkuu jälkeläistemme kautta. Kannattaa todellakin seurata luonnontiedettä, eikä sotkeutua filosofisiin pohdintoihin.
Kummasteleva, "tahto" on yhtä kuin aivot, "vapaa tahto" näennäiskäsite, jonka epäloogisuutta osa ihmisistä ei tajua. Jos tahto olisi vapaa, tahtomuksen edellä pitäisi olla tahtomusakti ja tämän edellä tahtomusakti ad absurdum. Jos edeltäviä tahtomusakteja ei olisi, "vapaus" muuttuisi vain sattumaksi, jota tuskin kukaan haluaisi nimittää vapaaksi.
Samaan on tullut myös empiirinen tutkimus. Aivojen kuvantamisella voidaan nykyisin jo 7 - 10 sekuntia aikaisemmin havaita, minkä päätöksen henkilö tekee, ennenkuin päätös on tullut henkilölle tietoisuuteen. "Vapaa tahto" jonka päätöksestä olisi tietoinen vasta jälkikäteen, on myös absurdinen.
Tahtomus valmistuu aivojen tiedottomissa prosesseissa aivan normaalin kausaaliketjun mukaan.
"Tahtomus valmistuu aivojen tiedottomissa prosesseissa aivan normaalin kausaaliketjun mukaan."
Siis tahtomus, on se sitten vapaa tai ei, on edelleen yhtä kuin aivot. Empiirinen tutkimus on rajallinen, eli observointeja voidaan tehdä vain rajallinen määrä. Täyden varmuuden saaminen edellyttäisi kuitenkin äärettömän määrän kokeita, mikä on mahdotonta. Vertaa; "kaikki joutsenet ovat valkoisia".
Huom! Logiikassa kyse on pätevästä päättelystä, ei totuuden etsinnästä. Ei pidä kielen johtaa harhaan.
Esitin ensin a) loogisen päättelyn, jonka mukaan "vapaata tahtoa" ehdottomasti ei voi olla. Koska kaikki eivät voi ymmärtää loogista päättelyä, esitin b) empiirisen havainnoinnin tuloksen.
Kerrot tieteellisen metodologian pari tunnettua periaatta. En ymmärrä, miten ne liittyisivät tähän. Samoin lause "Ei pidä kielen johtaa harhaan." on kyllä tosi, mutta aivan asiaan kuulumaton.
Kaiken kaikkiaan,
a) vapaata tahtoa ei ole, mutta b) on kausaalisesti syntyvä tahto, joka on eräs aivotoiminto. a) on ehdoton looginen totuus, b) on empiirinen totuus, jonka varmuus on niin suuri, kuin empiiristä tietä yleensä voidaan saavuttaa.
Tieteellisiä absoluuttisia totuuksia ei toki ole, on vain likimääräisyyttä. Mikä riittää aivan hyvin käytännössä.
Esim. kännykkä tai netti ovat ajasta ja paikasta riippumattomia ja toimivat nykyään varsin moiteettomasti eli ovat totuudenkaltaisia kapistuksia.
Viittaat analyyttisiin ja synteettisiin totuuksiin. Analyyttiset totuudet ovat muodollisia periaatteita, vastaavasti synteettiset totuudet ovat sisällöllisiä. Ymmärryksellinen totuus edellyttää molempien totuuksien panosta. Vapaasti Kantia tulkiten; muodolliset totuudet ovat tyhjiä, havainnot ilman muodollisia periaatteita ovat sokeita.
Myös vapauden käsite edellyttää molempien "totuuksien" panosta. Muodollisena periaatteena "vapaa tahto" on metafyysinen, pelkkä puhtaan järjen periaate. Vasta jos ja kun siihen saadaan empiiristä sisältöä, syntyy konkretiaa.
Summa summarum:
Filosofisesti kaikki on mahdollista, joten myös ei mikään ole mahdollista, mukaanlukien tämän negaatio.
Eli yliopistolle filosofiaa lukemaan - se selkeyttää ajatusmaailmaa. Teoreettinen filosofia on tunnetusti parasta, mitä voi tehdä housut jalassa.
"Cogito Cossus Corpus" / Toki olen, en vain jaksa ajatella.
Mane, filosofian opiskelu voi olla aatehistorian tuntemuksen kannalta hyödyksi, mutta ei se missään tapauksessa selkeytä ajattelua. Filosofia on täynnä harhapolkuja, joille voi lopullisesti eksyä. Selkeyttävää on luonnontieteitten opiskelu.
Myös insinööritieteet ovat erittäin hyödyllisiä, kuten matematiikan ja soveltavan perusteiden tosiasiallinen hallinta.
Myös psykologian perusoivallukset on syytä nykyisin tietää.
matematiikka on filosofiaa puhtaimmillaan - logiikkaa, joka on riippumatonta arvoista ja niille alisteisista moraalijärjestelmistä
hmm...
On määrittelykysymys, luetaanko matematiikka filosofiaan. Yleensä ei lueta. Sama koskee myös logiikkaa. Logiikkaa ja matematiikkaa kyllä käsitellään yliopiston filosofian luennoilla, mutta tällöin on kysymys enemmän poikkitieteellisyydestä. Matematiikka ja logiikka on täysin riippumatonta konkreettisesta maailmasta, filosofia taas yrittää turhaan selittää konkreettista maailmaa ajatusteitse.
Mitä mieltä olet uskonnonfilosofiasta?
Ajattelin vain, että eikö edellistä voisi verrata matematiikkaan, jossa on tiettyjä oletuksia ja sääntöjä, joille on olemassa erilaisia perusteluja, joiden varaan koko filosofinen järjestelmä perustuu
ihan esimerkkinä ajatuksen ei mitään ja kaikki (nolla ja ääretön)
Määrittelykysymyksiä toki ovat, kuten syvähenkiset juristit tämän hyvin tietävät.
Abstrakti eli puhdas matikka on aitoa teoriaa. Tosin matematiikan kovin ydin, ts. differentiaali- ja integraalilaskenta on konkreettista, syntynyt työvälineeksi reaalimaailman eli fysiikan ongelmien selvittelyyn.
Logiikoita on nykyään useita, toki deduktiivinen on tärkein.
"Syväitkää ja mäksäkää!" / T. Halonen, alimaltinen ylisuvaitseva, sensitiivinen satutäti, vailla ymmärrystä oleva syväoivaltava diletantti.
Uskonnonfilosofia voi olla joko todellisten uskontojen filosofisen rakenteen selvittämistä tai filosofisen uskonnon rakentamista. Edellinen kuuluu osana uskontotieteeseen, on samaa tasoa kuin yleensäkin historiatieteet, aika paljon tutkijasta riippuvainen. Kuuluu pehmeisiin tieteisiin. Uskonnon filosofiapohjalle rakentaminen on korttitalon rakentamista ja kuuluu enemmän taiteen puolelle.
Jotta filosofinen uskonnonrakennus onnistuisi, premissien tulisi olla yhteensopivia ja niitä tulisi olla riittävä määrä, niinkuin matematiikassa tai logiikassa. Tällöin saataisiin uskonnollinen järjestelmä, jolla ei vielä olisi todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Empiirisen havainnoinnin tehtävä olisi tutkia, onko saatu järjestelmä yhtäpitävä todellisuuden kanssa. En ole nähnyt edes premissejä.
Kysymys on vähän sama kuin Stalinin muovaamat sosialistisen logiikan premissit. Vielä Stalinin jälkeenkin premissit olivat osa marxilais-leniniläisen filosofian kaanonia. Niiden varaan olisi kuulemma pitänyt rakentaa luokkakantainen sosialistinen logiikka. Koska maxilais-leniniläiset filosofit tajusivat, ettei niiden varaan voi rakentaa yhtään mitään, he vuosikymmeniä vain toistivat premissit ja kertoivat, että niiden varaan rakentuu sosialistinen logiikka. Kukaan ei kuitenkaan yrittänyt tehtävää.
Mane, jos matematiikan osa-alueita halutaan nimittää matematiikoiksi, on matematiikojakin useita. Samalla tavalla voidaan myös logiikan osa-alueita, jotka ovat toki yhtäpitäviä, nimittää yhteisellä nimellä logiikaksi. Voidaanpa matematiikkakin kirjoittaa loogisen esitystavan mukaisesti, mitä nyt näyttää vähän sekavalta. Lopulta on kysymys yhdestä ja samasta.
Minulle yritti opiskeluaikana eräs toinen opiskelija väittää, että muu kuin kymmenkantainen lukujärjestelmä edustaisi aivan eri matematiikkaa, joka antaa aivan eri tuloksen kuin käytössä oleva kymmenkantainen. Kyllä se kuitenkin antaa ihan saman tuloksen, mutta tulos pitää lukea kannan mukaan ja kanta pitää ilmoittaa, jos se poikkeaa totutusta.
Esim. 6 3 = 9, 10-kantainen
11 3 = 14, 5-kantainen
Kummastakin saadaan ihan sama tulos, jos ne luetaan kannan mukaan.