Vääriä ovat sellaiset teot, jotka koituvat itselle vahingoksi. Esimerkiksi on väärin iskeä vasaralla peukaloon, koska sellainen teko aiheuttaa välitöntä tuskaa.
Sen sijaan kiduttaminen ei aiheuta tekijässään ollenkaan tuskaa. Tämä on merkki siitä, ettei ole väärin kiduttaa, joskin se on monissa maissa laitonta.
Sen sijaan kiduttaminen ei aiheuta tekijässään ollenkaan tuskaa. Tämä on merkki siitä, ettei ole väärin kiduttaa, joskin se on monissa maissa laitonta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
On se väärin. Sen tajuamiseen ei tarvita filosofiaa. Jos se ei tunnu väärältä, tekijä on psykopaatti.
Mitä vikaa psykopaateissa muka on? Heille kuuluvat samat oikeudet kuin muillekin.
Psykopaatit ovat ihmisryhmä eikä ihmisiä saa nykyään syrjiä sen perusteella, että he kuuluvat johonkin vähemmistöön.
Jotenkin sinulta on mennyt syrjiminen ja selittäminen sekaisin. Jos ihminen ei tunne kiduttamista vääräksi, sen selittämiseksi todetaan, että hän on psykopaatti. Psykopaatti on henkilö, joka ei voi eläytyä toisen kärsimykseen ja kärsiä siten itse. Se on siis sairausluokituksen nimi. Koska ihminen ei ole tehnyt geeniperintöänsä eikä ympäristotekijöitänsa, hän on syytön omaan tilaansa, mutta on silti tietynkaltainen. Ihmisellä ei voi olla vapaata tahtoa, sillä käsite sisaltäisi loogisen ristiriidan.
Psykopatia on aivan yhtä hyvä kuin empatia. Merkityksettömiä metafysiikan käsitteitä - onttoja olioita.
Sitä paitsi, kärsimys pääsääntöisesti jalostaa, tekee ihmisestä inhimillisen - tulee sellaiseksi kuin tosiasiallisesti on.
Ei tietenkään ole mitään vapaata tahtoa. Kuka saisi ensinnäkään valita haluaa ylipäätänsä tulla potkaistuksi tähän hulluun maailmaan tai saisi valita vanhempansa, etc.
lieneeOK, mistä olet saanut käsityksen, että "vääriä ovat sellaiset teot, jotka koituvat itselle vahingolliseksi"?
>>Sen sijaan kiduttaminen ei aiheuta tekijässään ollenkaan tuskaa. Tämä on merkki siitä, ettei ole väärin kiduttaa, joskin se on monissa maissa laitonta.
Psykopatia ja itsenarsimi ovat lääketieteellisissä listoissa. Usein tavataan tapauksia, joissa menestyneet toimitusjohtajat, (typerät) lakimiehet jne. ovat psykopaatteja.
Masokismikin vaatii tietynlaisen luonteenlaadun, siinä missä sadismi.
Voidaanko siis väittää väkivaltaista sadomasokismiseksiä vääräksi kummankaan seksipartnerin kannalta?
Kaikki toiminta mitä ei pysty perustelemaan järjellä on väärin. Sadomasokistit tuskin pystyvät perustelemaan järjellä halujaan, siispä niiden toteuttaminen on väärin.
No tähänhän se montypythonilainen logiikka käytännössä johtaa. Siinä vaiheessa kun kärsimyksessä, vääryydessä ja kaaoksessa rupeaa näkemään rahtustakaan minkäänlaista kauneutta, ei täydelliseen moraalinihilismiin ole enää juurikaan matkaa. Tästä syystä en ole ikinä kyennyt sietämään Life of Brian elokuvaa, koska näen mihin se asenne, että lauleskellaan vaan elämän valoisalle puolelle katsomisesta kun tullaan ristiinnaulituksi, johtaa. Kino's Journey -anime on toinen vastaava. Siinä oikein eksplisiittisesti väitetään, että maailma on täydellinen nimenomaan epätäydellisyytensä vuoksi ja maailma ilman sotaa, murhia ja kidutusta olisi köyhempi.
Kino on vaan psykopaatti, ei sen elämänasenteelle sen kummempia perusteluja tarvita. Se haluaa tehdä maailmasta kauniin ITSELLEEN, välittämättä muista, siispä maailma on sen mielestä kaunis juuri sellaisena kuin se on, koska se itse saa tehdä mitä haluaa, vaikka ampua ihmisiä jos nämä eivät satu olemaan hänelle mieleen..
Ludwig Wittgenstein oli aika rankka kiduttaja. Kansakoulunopettajana hän mm. pahoinpiteli yhden poikaoppilaan, kun tämä ei osannut kunnolla matematiikkaa. Aika veijari! Tosi lähetti vuosikausia myöhemmin anteeksipyyntökirjeen
Voimme olettaa absoluuttisen oikean ja väärän olevan olemassa. Olisi kuitenkin päätöntä olettaa että ihmiskunta voisi koskaan päästä yksimielisyyteen siitä, mikä on oikein ja mikä väärin (huom: yksimielisyys on eri asia kuin se että kaikki olisivat tavoittaneet nämä absoluuttiset totuudet; puhumme ainoastaan ihmisten kyvystä tulla toimeen toistensa kanssa (argumentin kannalta on myöskin epäoleellista onko ihmisten keskinäisen epäsovun aiheuttaja useimmiten lukkoonlyödyt mutta toisistaan poikkeavat moraalikäsitykset, vai taivutetaanko moraalia tilanteiden mukaan keksimään tekosyitä oikeuttamaan jonkun ei-moraalisilla perusteilla epämiellyttäväksi ja huonoksi leimatun syrjintä)). Joten, tämä huomioiden, onko sellaisten absoluuttisten oikean ja väärän olettamisesta mitään hyötyä? Loogisen positivismin näkökulmasta sellaiset on syytä eliminoida.
On lisäksi yksilölle psykologisesti helpointa elää niin kuin absoluuttista oikeaa ja väärää ei olisi olemassa; "Machiavellistisesti". Helppo ei tässä tarkoita pelkuruutta ja laiskuutta, vaan kohtuutta. Premissistä "absoluuttista oikeaa ja väärää on olemassa" käsin pelaaminen tuottaa usein kohtuutonta painetta ja tuskaa, koska muut ovat halukkaita ja valmiita säälittä tuomitsemaan ja arvottamaan sinua omasta moraalikäsityksestään käsin eivätkä halua nähdä asioita sinun kannaltasi; tuntemus että muut ovat väärässä (ja pahoja) tuomitessaan sinua (tunteistasi paskaakaan välittämättä), vaikka sinä et ole ikinä tehnyt (tietoisesti) mitään (suurta) väärää, on usein kamala, mutta tilanteen näkeminen pelkkänä shakkipelinä, jossa jonkun on hävittävä ja jonkun voitettava, on psykologisesti helvetisti helpompaa; tunteet jotka siitä heräävät eivät ole sokeuttavaa vihaa ja raivoa ja sietämätöntä ahdistusta ja pelkoa, vaan lähinnä melankoliaa.
Oppimateriaalia elämästä: Death Note, Quentin Tarantinon elokuvat, Criminal Minds (jotkut jaksot)
Toinen kysymys: mitä hyötyä on erotella "sosiopaatteja" "normaaleista ihmisistä", kun "norrmaali ihminen" on kuitenkin täysin kykenevä kaikkeen samaan käytökseen kuin sosiopaatti. Mikä ihmeen kunnia-asia on "omistaa moraali" jos sitä voi koska tahansa taivuttaa mielensä mukaan muka oikeuttamaan sellaisten joista ei nyt vaan satu henkilökohtaisesti pitämään syrjintä, tai jos se on niin sokeaa ja ehdotonta, että sen varjolla ihmisille ollaan valmiita aiheuttamaan kärsimystä vaikka he eivät olisi aiheuttaneet kärsimystä muille (=sellaisille jotka eivät itse ole aiheuttaneet tietoisesti kärsimystä muille)? Silti tästä häviävän pienestä erosta samaan lajiin kuuluvien yksilöiden muutoin samanlaisten mielten toiminnan yksityiskohdissa puhutaan kuin toiset polveutuisivat enkeleistä ja toiset piruista. Mihin unohtui ankkatesti? Korvaa sana ankka sanalla ihminen tai sanoilla täysi ja paskiainen ja saat saman tuloksen sekä normaalia ihmistä että sosiopaattia tarkasteltaessa.
Tjaa, itse olen ajatellut sen niin, että on olemassa sekä objektiivista tai absoluuttia että subjektiivista tai relativistista moraalia, ja subjektiivisen piirissä ovat ne, jotka ovat kokeneet jotain objektiivisesti väärää, jota ei ole hyvitetty heille tavalla joka heitä tyydyttäisi. Näin vältytään sekä "lyödyn lyömiseltä" joka on pahin moraalinen väärä johon ihminen voi syyllistyä, että toisaalta kaiken relativistisuudelta. Ei ole mikään pakko valita vain jompaa kumpaa, objektiivista tai subjektiivista moraalia.
Mutta miten saada kaikki olemaan siitä objektiivisesta oikeasta ja väärästä samaa mieltä, sitä en tiedä.
heitä sanotaan psykopaateiksi koska nykypäivänä maassamme oleva systeemi ja laki ei suosisi tätä velttoutumista iljettävänä säälinä jonka myönnymme.