Kaatuuko Heisenbergin epätarkkuusperiaate absoluuttisessa nollapisteessä? Koska periaatteen mukaan ei voida koskaan samanaikaisesti tietää hiukkasen tarkkaa nopeutta ja tarkkaa sijaintia, vaan aina toisen epätarkkuus on suurempi kuin Plancin vakio, mutta absoluuttisessa nollapisteessä kaikki liike on pysähtynyttä, jolloin tarkka nopeus tiedetään ja hiukkasen tarkka paikka voidaan määrittää. Vai olenko täysin hakoteillä?
Heisenbergin Epätarkkuusperiaate
Apa
112284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
on oikeassa, ja sinä ikävästi täysin hakoteilla
Saisiko hieman perusteluja.
Eiköhän epätarkkuusrelaatio käsitä vain aktiivisen objektin havainnoinnin. Idea piilee juuri sen tavassa "liikkua". Pysähtynyt hiukkanen on kuin piste paperilla, eikä se suorita mitään mielenkiintoista.
Eli periaatteessa voidaan sanoa sen kaatuvan absoluuttisessa nollassa?
..edes periaatteessa.
Sehän käytännössä edellyttäisi, että Heisenberg on jostain täysin käsittämättömästä syystä unohtanut mainita teorian koskevan aktiivisen hiukkasen luonnetta. Tälläistä ei kuitenkaan - erittäin todennäköisesti - ole tapahtunut.
Hiukkasen aika ja paikka voidaan kyllä ilmaista tarkasti sen ollessa nollatilassa, mutta epätarkkuusrelaatioteoriaa se ei vesitä.
Ensin pitää huomata, että lämpö on pohjimmiltaan atomien liikettä. Luultavasti se menee niin päin, että Heissenbergin epätarkkuusperiaate kaataa mahdollisuuden saavuttaa absoluuttinen nollapiste.
Sä puhut käytännöstä, mutta miten se toimis teoriassa?
Kysymys kaatuisiko Heissenbergin periaate absoluuttisessa nollassa on fysiikan kannalta järjetön, jos kyseinen periaate itsessään estää absoluuttisen nollan saavuttamisen. Kysymys on samaa lajia, kuin kaatuisiko suhteellisuusteoria, jos raketti lentäisi valoa nopeammin.
Vastaus on siis kyllä, Heissenbergin epätarkkuusperiaate kumoutuisi, jos atomit eivät liikkuisi. Mutta ongelma on jo kysymyksen asettelussa, joka on muotoa: "Onko X voimassa, jos oletetaan että X ei ole voimassa?". Siksi on vähän liikaa sanoa, että laki kumoutuu.
energia
Planck esitti, että absorptio on jatkuva tapahtuma, mutta emissio epäjatkuvaa ja todennäköisyyden lakien säätelemää. Tästä lähtökohdasta Planck johti mustan kappaleen säteilylain mielestään aikaisempaa tyydyttävämällä tavalla. Alkuperäisestä, vuoden 1900 teoriasta poiketen, vuoden 1912 versiossa oskillaatorin energia ei hävinnyt absoluuttisessa nollapisteessä. Kun T=0, tulos on E=hv/2, josta nimi nollapiste-ebergia.
En tiedä, mitä edelliset ovat vastanneet, joten anteeksi, jos tämä on toisintoa:
Juuri epätarkkuusperiaatteesta seuraa, ettei absoluuttista nollapistettä voi koskaan saavuttaa!
Jos aine olisi absoluuttisessa nollapisteessä niin eikös sen havainnointi jo aiheuttais sen että tämä aine ei olisi enää absoluuttisessa nollapisteessä?
Tai niin että jos aine olisi absoluuttisessa nollapisteessä niin voisko siitä tehdä mitään havaintojakaan?
Viisaat saavat vastata mielellään, kunhan tässä pohdiskelin!