Jehovista en niinkään tiedä, mutta tuon vanhuksen kohtalo

Kyllä yksinäisyys varmasti painaa 97-vuotiasta, vaikka pysyisi pystyssäkin omin avuin. Ei ole kovin hohdokasta maata verissään lattialla ja odottaa apua ehkä pitkäänkin.
Teiniäideistä oli myös ohjelma eilen. Alta kaksikymppisillä nuorilla oli omat asunnot ja autot.
Tasan ei mene avut eikä avustukset. Aina on kehittämiseen varaa.

Tyylikäs vanha rouva muuten oli.

Makriina ek kirjoitti:

Kyllä yksinäisyys varmasti painaa 97-vuotiasta, vaikka pysyisi pystyssäkin omin avuin. Ei ole kovin hohdokasta maata verissään lattialla ja odottaa apua ehkä pitkäänkin.
Teiniäideistä oli myös ohjelma eilen. Alta kaksikymppisillä nuorilla oli omat asunnot ja autot.
Tasan ei mene avut eikä avustukset. Aina on kehittämiseen varaa.

Tyylikäs vanha rouva muuten oli.

Lue lisää

pitääkö ihmisen elämän olla hohdokasta ? oliko tämä rouva joutunut lojumaan verissään lattialla ja senkö pelossa pitää kaikki laitokseen päästä ?
Pitääkö nuoret aina panna vastakkain , kyllä heistä sentään on toivoa saada vielä veronmaksajia ?
perheelle ja suvulle enemmän vastuuta vanhusten hoidosta kuten ennen vanhaan !

hohdokasta ? kirjoitti:

pitääkö ihmisen elämän olla hohdokasta ? oliko tämä rouva joutunut lojumaan verissään lattialla ja senkö pelossa pitää kaikki laitokseen päästä ?
Pitääkö nuoret aina panna vastakkain , kyllä heistä sentään on toivoa saada vielä veronmaksajia ?
perheelle ja suvulle enemmän vastuuta vanhusten hoidosta kuten ennen vanhaan !

Lue lisää

hohdokasta ? kysyi oliko vanhus maannut verissään lattialla.
Ohjelmassa tytär kertoi, että kun oli tullut tapaamaan äitiä, asunto oli kuin teurastamo, verta joka paikassa, mummo oli kaatunut ja lyönyt päänsä. Haavaan piti ommella monta tikkiä.
Kaatuilee jatkuvasti.

Ei nuoria ja vanhoja tarvitse panna vastakkain, vaan avustukset ja avut pitää antaa tasapuolisesti.

Ja laskepa hiukan, minkä ikäiseiä ovat 97-vuotiaan lapset. Itsekin vanhuksia, kuten tytärkin sanoi.

Mutta ei nyt tehrä tästä numeroo, sano.

Ei tämä maaseutu mikään onnentyyssija ole.Itse asun aivan korvessa 1,5km lähimpään naapuriin,paitsi kesällä,kun on noita mökkiläsiä.
Minulla on yksi tuttava rouva,joka käy kerran vuoteen moikkaamassa,kun keväällä annan hänelle lahnoja,joita kudusta pyydän ja valmiiksi vielä perkaan.
Lapseni kaikki kolme asuvat Tampereella,eivät he täällä jouda ravaamaan,kun on omat perheet ja työt hoidettavana.

Monella vanhuksella ovat lapset kaukana,jopa ulkomailla asumassa,joten moni vanhus on yksinäinen,lähes hylkiö sanoisin.
Olethan sinäkin Ruune yksinäisyydestä kirjoittanut,kaiketi ihminen kerrostalossakin voi olla yksinäinen ja lokeroitunut.
Eilen olin jo toivoa täynnä,että saan auton ja pääsen täältä
vähän hurvittelemaan,mutta se tekele osottautui ihan romuksi,
jopa hengenvaaralliseksi.Saabikin olisi turvallisempi jos sen kunnostais,kaiketi täytyy vielä sitäkin harkita.
Nuoret lupasivat katsastaa Tampereelta autoa ja siellähän tämä turmapelikin oli myynnissä.Joku papparainen meinas sahata linssiin, tyttären avokki on autonasentaja ja hän osasi eroittaa jyvät akanoista.
Täällä me mieheni kanssa touhuilemme ja palveluasunto on siellä kirkonkylässä,vänhän niinkuin tyhjänpanttina.
Vien hänet sinne intervallijaksolla ja kotihoito saa katsoa perään,kaiketi pärjää siellä.
Joku varmaankin ajattelee,että nythän amalla on homma hanskassa,mutta ei se nyt niin ruusuista ole tämä huolehtiminen.Kunnan rahahanat ovat tiuksti kiinni ja taksikyydit vievät perikatoon

rituliini_38 kirjoitti:

Ei tämä maaseutu mikään onnentyyssija ole.Itse asun aivan korvessa 1,5km lähimpään naapuriin,paitsi kesällä,kun on noita mökkiläsiä.
Minulla on yksi tuttava rouva,joka käy kerran vuoteen moikkaamassa,kun keväällä annan hänelle lahnoja,joita kudusta pyydän ja valmiiksi vielä perkaan.
Lapseni kaikki kolme asuvat Tampereella,eivät he täällä jouda ravaamaan,kun on omat perheet ja työt hoidettavana.

Monella vanhuksella ovat lapset kaukana,jopa ulkomailla asumassa,joten moni vanhus on yksinäinen,lähes hylkiö sanoisin.
Olethan sinäkin Ruune yksinäisyydestä kirjoittanut,kaiketi ihminen kerrostalossakin voi olla yksinäinen ja lokeroitunut.
Eilen olin jo toivoa täynnä,että saan auton ja pääsen täältä
vähän hurvittelemaan,mutta se tekele osottautui ihan romuksi,
jopa hengenvaaralliseksi.Saabikin olisi turvallisempi jos sen kunnostais,kaiketi täytyy vielä sitäkin harkita.
Nuoret lupasivat katsastaa Tampereelta autoa ja siellähän tämä turmapelikin oli myynnissä.Joku papparainen meinas sahata linssiin, tyttären avokki on autonasentaja ja hän osasi eroittaa jyvät akanoista.
Täällä me mieheni kanssa touhuilemme ja palveluasunto on siellä kirkonkylässä,vänhän niinkuin tyhjänpanttina.
Vien hänet sinne intervallijaksolla ja kotihoito saa katsoa perään,kaiketi pärjää siellä.
Joku varmaankin ajattelee,että nythän amalla on homma hanskassa,mutta ei se nyt niin ruusuista ole tämä huolehtiminen.Kunnan rahahanat ovat tiuksti kiinni ja taksikyydit vievät perikatoon

Lue lisää

Jehovantodistajista tiedän että he asuntojen ovia kolkutellessaan kartoittavat alueillaan, onko asukas yksinäinen ja mahdollisesti iän tai muun syyn takia jotenkin vajaakuntoinen. Ahaa!
Sitten aloitetaankin tarkoitushakuiset käynnit ja "Jumalansana julistamisen" ohelle ollaan hyvin kiinnostuneita, josko henkilö tekisi testamentin omaisuudestaan jehovantodistajaseurakunnalle.
Näitä "lahjoituksen antajia" (henkisen painostamisen myötä) löytyy monia vuosittain, ihan liian monia. JV:lta löytyy tuomareita, jotka vahvistavat kauppakirjat laillisesti toimiviksi. Mahdolliset omaiset jäävät nuolemaan näppejään.