Mistä se johtuupi?

Vuosirengasajoitus pitää tehdä alueelliseti ja samasta puulajista. Yleensä ajoitus tehdään poraamalla näyte samaan tapaan kuin esim. maa-aineista tai ikiroutaista jäätäkin käytetään. Siitä tulee ikäänkuin sellainen "viivakoodi". Kun kerätään tarpeeksi materiaalia eri puista, jotka ovat kasvaneet osittain samana aikana, saadaan kattava sarja - ilmeisesti se, johon viittaat 'rekisterillä'.

Arkeologiassa noilla on käyttöä puuesineiden ajoituksessa, voidaan esim. tutkia milloin johonkin veneeseen tai rakennukseen käytetty puu on kaadettu ja käyttää tietoa niiden iän arvioimiseen.

En tiedä miksi sun "luottamus" on mennyt metodiin havaintojesi perusteella. Metodi juuri perustuu siihen että vuosittaiset kasvumäärät ovat erilaisia - sehän juuri kertoo että tietty vuodenaika ja tietyn vuoden olot ovat merkityksellisiä puun kasvussa ja siihen koko metodi perustuu. Jos joka vuosi olisi samanlainen, ei syntyisi tiettyjä erityisiä kuvioita, joista voidaan tunnistaa kulunut ajanjakso ja siten ajoittaa puuesineitä yms.

Tässähän meillä on todellinen asiantuntija. Todennäköisesti lustomenetelmässä käytetään valikoituja puita sekä erilaisia tilastollisia ja matemaattisia menetelmiä aikasarjan tekemiseksi. Samalla perusteella voisi väittää, ettei atomeja tai geenejä ole, kun niitä ei paljaalla silmällä havaitse.

Muinaismetsää ei ihminen juuri harventanut. Satoja vuosia eläneen männyn kasvuun vaikutti eniten ilmasto, toiset muuttuvat ympäristötekijät luultavasti vähemmän.

Tuossa olisi vähän kirjallisuutta johon voit tutustua lähemminkin.

http://web.archive.org/web/20041106222732/http://terra.oulu.fi/dendro/html/linkit_ja_teoria.html

Lisää:
http://lustiag.pp.fi/Lustialabs_2005d.pdf

Nin ja unohtuu tärkeä pointti: riippuu puun lajista, ei sarjoja tehdä kuin tietyistä puista, joilla vuosilustot ovat selkeitä ja yhdenmukaisia. Sitäkin edeltää noiden puulajien ja niiden ominaisuukisen selvitys.

Kyllä tuo on ihan tiedettä, mutta asia on liian monimutkainen maallikolle pääteltäväksi kotikonnun parista kannosta.

Tämä on aika hyvä saitti, paljon kuvia, tosin keskittyy USA:aan.
http://web.utk.edu/~grissino/

Elävien puiden vuosirenkaat eivät riitä koko arkeologisen aineiston ajoitusten kalibroimiseen. Tarvittava aikaskaala on 0 - 50 000 vuotta. Merenpohjiin jääneen orgaanisen aineksen lustot eli sedimenttien "vuosirenkaat" voidaan myös laskea. Mittaamalla sedimenttien orgaanisen aineksen radioaktiivisuutta ja vertaamalla sitä lustojen määrään, on voitu täydentää denrologisia tuloksia.

Mannerjäätiköt keräävät vuodesta toiseen lumisateen kinokset, jotka hautautuessaan uusien kinosten alle, painuvat tiiviiksi jääksi. Jäätikön yläosissa jääkerrosten rajat ovat silmin havaittavissa ja syvemmällä ne tiivistyvät ohuiksi kerroksiksi. Tutkimalla mannerjään sisään vangiksi jääneiden ilmakuplien koostumusta eri kerroksissa, on voitu tarkentaa käsityksiä eri aikojen radiohiilen pitoisuuksista ilmakehässä. Hyvin vanhoja mannerjäätiköitä on löydetty Etelämantereelta (EPICA, Dome F) ja Grönlannista (GRIP,GIPS ja NGRIP). Näillä asemilla on kairattu jopa 3 000 metrisiä jääytimiä ja ne sisältävät jopa 730 000 vuotta vanhaa jäätä.

Ajoitusten kalibroimisesta

Tulokset on muutettu kalibrointikäyräksi, jolla ns. konventionaalinen radiohiiliajoitus muutetaan kalibroiduksi ajoitukseksi. Nykyisten kalibrointikäyrien kehitys osoittaa, ettei niiden tarkkuudessa tapahdu enää suuria parannuksia. Siksi niihin voidaan tukeutua täysin muinaisten kulttuurien ajoittamisessa, jos tapahtumista halutaan selventävä yleiskuva. Kun lukija kohtaa kirjassa konventionaalisen ajoituksen, voi hän aputaulusta katsoa kalibroidun ajoituksen ja pyöristää sen vuosisadan tarkkuuteen.