17-vuotiaan tytön pelko syrjäytymisestä. Apua kaivataan.

Kuule, jos tuolla sinnikkyydellä syrjäydytään, niin sitä ollaan kyllä melkein kaikki me toiset, mutta sinä et. Ottaen huomioon vaikean perhetilanteen ja nuo elämäsi traagiset sattumat ja byrokratian sanelemat kiemurat, niin ole taiteillut ja sinnitellyt uroollisesti eteenpäin.
Ei kyllä ihme jos olet väsynyt ja välillä on pakko levähtää. Kun olet kokenut noin rankkaa elämää, niin varmaan tarpeellista on joskus käydä läpi ja työstää asioita, mutta syrjäytyjää ei taida sinusta tulla. ja onhan elämässä aikaa. Ei haittaa jos muutama vuosi menee elämää kootessa ja suunnitellessa.
Toivottavasti tuo sairaus saadaan aisoihin. Se vaikuttaa jaksamiseen.

Kiitos. On kiva kun joku ymmärtää, eikä tarvitse kuunnella ainaista valitusta ja syyttelyä.

Piti tulla vielä lisäämään tähän, että työskentelen siis hyllyttäjänä kerta minun kokemuksella ei oikein parempaakaan työtä saa. Laitoin töihin viestiä, että olisin kiinnostunut tekemään vuoroja. Nyt lähikuukausina kun olen vain tuuraillut lomailijoita ja sairastuneita työntekijöitä. Niin sieltä sitten tuli viestiä, että olen muka liian hidas, enkä tee riittävän siistiä jälkeä.

Paskan marjat! Siellä on päiväyskierrot päin persettä ja niitä korjaillessa kuluu tovi jos toinenkin. Sen lisäksi käyn kyseisessä kaupassa sen verran vähän, etten tiedä tai muista kaikkien rojujen paikkoja enää. Ihan epäreilua, että muitten virheiden korjailusta sakotetaan. Pitäisikö ne vanhat tuotteet sitten jättää sinne hyllyn takaosaan homehtumaan, että olisin riittävän nopea? Huolellisuudestakaan ei todellakaan ole puutetta.

Suoraan sanottuna ihan täyspaskapulju! Uskon, että minut on otettu silmätikuksi pelkästään henkilökohtaisista syistä. Varmaan niitä aikuisia vituttaa kun ovat vielä tuollaisessa paskaduunissa johon pystyy heitä yli 10 vuotta nuorempikin. Täytyy varmaan ottaa sieltäkin loparit. En todellakaan jaksa katsella mitään katkeroituneita akkoja, jotka ovat syy siihen, että käyn töissä ehkä neljänä päivänä kuussa. Silloin kun heidän selkää kolottaa. Puhumattakaan siitä, että alkaisin jotain perseitä nuolemaan ja vääntämään tekohymyä aamuisin.

Voisi kyllä levähtää vaikka pari vuotta nyt kun ei tästä taas tule mitään. Yrityksestä ja sinnikkyydestä ei ikinä ole ollut pulaa, mutta nyt kyllä vituttaa sen verran, etten oikeasti jaksa enää. Kyllä minusta tuntuu, että jos en nyt pääse kouluun, enkä jatkossa samanlaiseen paskaduuniin suostu niin minusta tulee sossupummi.

Arvostan todella! Susta kuuluis pitää huolta eikä syrjiä.
No kai määki vähän voisin avautua miten tänne päädyin kirjottaan.
Joo. Olen siis itse myös kohta 18v poika. Jokapäiväisessä työssä kun ei amis kiinnostanut juurikin kiusaamisen takia. Nooh nyt olen kuitenkin töissä ollut vuoden maanrakennus alalla, koneenkuljettajana. Ja tää kun on reissu hommia (viikot aina pois kotoa). Ja vaikka tienaankin paremmin kuin moni muu normaali duunari. Niin ei se raha mua ainakaan iloseksi saa. Kun ei ole kavereita. Ja tossa puolenvuotta sitten erosin 3v suhteesta ex tyttöystäväni kanssa
Ja kaikki tää lähtikin siitä kun juttelin sen kanssa tossa 3kk sitten ja riideltiin taas jostain. Ja sekun sanoi että sillä on sentään asiat hyvin ko on kavereita toisinko sulla ja sitä kun jäin miettimään niin tajusin sen olevan totta. Ei oo paljoo huvittanu soitella kenellekkään etten vaan häiritse. Ja kun töissä taas on porukka semmonen et 2ajaa koneita ja 2istuu kahvilla.. noh sekin on sitä että nää 2ketä on "kahvilla" alkaa aina 4jälkeen ottaan kaljaa minkä kerkee. Niin kaikki koneet ja valvonta jää meille kahdelle..ja aina jos jotain hajoo illalla vika on meissä. Että tällästä tää ei tietysti oo yhtään noin paha juttu. Ei varmaan pitäis valittaa.

päivä kerrallaan. Jos ei ole opiskelemassa tai töissä, niin ei silti tartte lukkiutua kotiin. Voi käydä kirjastoissa, uimassa, kuntosalilla ja tehdä vaikka jotain yhdistystoimintaa jos kiinnostaa.

Jos hinkuu jonnekin opiskelemaan, niin vapaa-ajalla pitää tosissaan lukea ja harjotella. Hakijoita riittää joka alalle. Jos taas ei ole teoria ihmisiä, voi kouluttautua käytännön ammattiin. Tosin ei nekään ihan helppoja enää ole ja vaativat rahoitusta. Mielestäni ihmisten tulisi saada opiskella työttömyyskorvauksella iästä ja asemasta riippumatta.

Kantsii selvittää ittelleen oma arvo ettei käy kuin mulle.Mulla oli kyllä ns ydinperhe mutta äitini oli sadistinen narsisti. Hakkasi mua ja siskoa, kenellekään ei uskallettu kertoa, ei edes´isälle, vaikka hän hyvä olikin. Kun olin teini vanhempani menettivät laman takia työpaikat ja isä oli niin vanhanaikainen ettei antanut äidin hakea sossusta rahaa. Mulla oli aina nälkä ja ihan hirveitä vaatteita jonka takia mua ruettiin kiusaamaan rankasti. Keksin sitten kaljoittelun, tupakoinnin kera viiltelyn. Piilotin viiltelyn jäljet ,mutta muistan että äitini näki ne pari kertaa mutta esitti ettei tiedä. Olin niin helvatan yksin. Halusin muuttaa kotoa pois heti kuin mahdollista ja niin teinkin, mulla ei ollut mitään, pääsin vain opiskelija soluun jossa sain kyllä uusia kamuja mutta olin sisällä niin yksin. Olen ollut liian kiltti ja sinisilmäinen ja joutunut kahden miehen pahoinpitelemäksi, eka hakkasi ja kuristi kun olin 19vuotias ja hänelle raskaana, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin raskaudenkeskeytys. Opiskelin amiskassa kaikesta huolimatta ammatin ja sen siis sain kesken opintojen kuoli rakas isäni ja heti perään ainoa elossa oleva isovanhempani, mummo joka oli myös erittäin lempeä ja raskas vaikka olikin hullun äitini äiti. tapasin aviomeheni joka nyt siis ex ollut jo 6 vuotta. Sitäkin iloa kesti pari kolme vuotta, kunnes hän sairastui kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja turpaan tuli, lapsen pahoinpiteli, siis yhteisen lapsemme vasta eron jälkeen ja apua en meinannut saada mistään, kunnes sain tälle pas*alle tuomion hommattua!!! Kaiken käräjöinniun ja stressin takia sain halvauksen josta toipuminen on ollut karua. Ymmärrän aloittaja sun kilpirauhas ongelmat,mullakin vajaatoiminta, tosin ei ollut ongelmia sen kanssa, kaksi tervettä lasta mulla ja elämä nyt hyvin, siis ainoa toi terveys vähän joskus,halvaantunut puoli kipuilee ja on turtana usein. Mulla ei ole ollut ylipainoa ollut ikinä, päinvastoin, eikö sun lääkemäärää siis annosta voisi nostaa? Auttaisiko se? Vaadi päästä kerran kuussa et pääsisit kokeisiin? Mä ymmärrän yksinäisyyden, siis olen nyt 34, ja on kaksi lasta ja kiltti hyvä mies nyt mutta kavereita ei ole koska se on mun vika, en luota en niin kehenkään ja kieltäydyn kaarrellen kaikista menoista, haluan vain ystävän joka ei puukota selkään ja ymmärtää mitä on kun on ollut rankkaa koko elämä. Kirjoitus on sekava, halusin vaan kirjoittaa että ootte hyviä ja arvokkaita ja toivon teille hyvää, myös tälle nuorelle miehelle joka on yksinäinen. Voikaa oikeesti hyvin :)

Pelasta pikku siskosi ja itsesi. 12 vuotiasta jo kullaan yksin sosiaalivirasto.Perhe kodit on mahtavia. Jossa olaan 18v.asti .On omat huonet kuin perhe,myös tuki henkilöt.Tehdän samoja normaalia asioita kuin perheissä.Vapaasti liikutaan mutta kotintulo ,normaleja askreita sielläkin ja sovitusti voi käydä lapsuus koti,

"Kaikki meni hieman paremmin kunnes minut raiskattiin"

Miten tämä pääsi tapahtumaan?