Joskus tuntuu että elän jossain limbuksessa tai "helvetissä" lähes jokainen aamu on samanlainen, joka päivä lähes identtinen, ainoastaan huolet ja murheet vaihtuvat, kaikkiko käytävä läpi? Vanhenee ja tuskaistuu, kaikki mielekäs on lähellä, mutta samalla saavuttamattomissa, rikkaudet ja rakkaudet. Kärsimäänkö tänne ihminen on tullut? On kauniita ja ihania naisia = Et voi saada, Matkustelu = Ei ole rahaa, raada. Rakkaus = Anna kaikkesi ja pety, satuta itsesi, Hyvä työ = Tee sitä loppuelämä ja kuole, jätä elämättä. Pitkä elämä = Katso kun ystäväsi, läheisesi ja rakkaasi kuolee ennen sinua, kärsi. Tämä maailma ei ole hyvä vaan sairaalloisen paha, pitäisikö tämä opettaa jo lapsena ettei kohtaisi karvas pettymys ja eletä kuplassa, suotta.
Missä oikein elän?
Forgotten soul
252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaa opetella nauttimaan elämässä kaikista pienistä asioista.
Onkohan sinulla liian induktiivinen ajatusrakenne, siis yleistät sen yhdeksi lauseeksi, jonka koet 1000 kertaa? Ajattele enemmän siten, että voit kokea kaikki aamut erilaisina. Hae sosiaalista elämää, esim. Alkoholi-pois-kerho tai Pelastusarmeija epätyperässä muodossa.