Jos kaikki maailmanhistorian nobelit otetaan huomioon, niin fysiikka on ylivoimaisesti ihmiskunnan ja biosfäärin kannalta merkittävin ja vaikutusvaltaisin ala, jolle joku umpipoliittinen ja yliarvostettu rauhanpalkintokin jää pahasti jälkeen. Sitäpaitsi monelle tärkeälle fysiikan alalle kuten suhteellisuusteorialle ei ole edes myönnetty nobelia.
nobelien merkitys
Uuno-Einari 66
1367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Nobelit myönnetään henkilöille, ei teorioille.
Tarkennan asiaa: Albert Einstein sai Nobelin valosähköisestä ilmiöstä eikä kummastakaan suhteellisuusteoriasta.
Suhtikset, varisnkin yleinen, olivat tuolloin vielä melko kiistanalaisia. Valosähköinen ilmiö taas oli johtamassa kvanttifysiikkaan.
Yksi henkilö voi kai saada vain yhden nobelin. Einstein sai sen tosiaan valosähköisestä ilmiöstä. Yleinen suhteellisuusteoria oli jo silloin julkaistu mutta sitä ei ilmeisesti oltu vielä vertifioitu kokellisesti riittävän vakuuttavasti. Nobelin palkinto voidaan myöntää vain tieteellisille löydöille jotka on kokeellisesti verifiointi. Siksi esim. säieteoreetikloilla ei ole mahdollisuuksia nobeliin.
Käsittääkseni Erityinen suppea suhteellisuusteoria verifioitiin yhden auringonpimennyksen aikana. Ja se on teoreettisesti johdettu Maxwellin yhtälöistä. Ainakin Marie Skłodowska-Curie, Linus Carl Pauling ja John Bardeen ovat saaneet kaksi Nobelia.
Itse asiassa auringonpimennys on melkoisen heikko todiste. Tieteellisten teorioiden kohdalla ei ainakaan popperilaisittain voida edes puhua verifioinnista. Toki yleensä vaaditaan myös kokeellisia näyttöjä, mutta yksi näyttö ei mitään vielä verifioi.
Kyse oli yleisen suhteellisuusteorian verifioinnista. Ensimmäinen, heikompi verifiointi oli Merkuriuksen radan kiertyminen joka oli havaittu mutta jota ei osattu selittää ennen yleistä suhteellisuusteoriaa. Vahvempi todennus oli tuo auringonpimennykseen perustuva, jonka Eddington teki vuonna 1919. Valon taipuminen auringon lähellä ensin laskettiin suhteellisuusteorian avulla ja sitten todennettiin kokeellisesti. Eli vuonna 1921 tuo oli tehty mutta ei vielä yleisesti hyväksytty. Varmaan siksi Einstein sai nobelin "vain" fotosähköisestä ilmiöstä, mutta käytännössä varmaan uutkin ansiot painoivat.
Eikös popperlaisittain pitäisi mieluummin puhua falsifioinnista kuin verifioinnista? Yksi näyttö ei verifoi mitään, mutta "yleispätevä" teoria kaatuu, jos kiistatta saadaan sen ennustamasta poikkeava havainto. Suhteellisuusteoria on kyllä pitänyt kutinsa.
Juuri näin olin sanovinani.
"Tieteellisten teorioiden kohdalla ei ainakaan popperilaisittain voida edes puhua verifioinnista."
Itse asiassa yksittäinen anomalia ei juuri koskaan kaada muuten hyvin testattua teoriaa. Se voi vaatia teorian viilaamista, jos havainto todella on kiistaton, eikä johdu jostain kokeen piilomuuttujasta.
Tuo on tiedefilosofiaa, käytännössä todistusaineistoa kerätään sekä verifioinnin että falsifioinnin kautta ja riippuu väitteestä, kumpi on dominoiva. Jos väite on: painovoimakenttä vaikuttaa fotoniin, perustuu väitteen todentaminen lähinnä sen puolesta puhuvaan todistusaineistoon. Jos väite on puolestaan: valon nopeus on suurin mahdollinen hiukkasnopeus (epäeksaktisti ilmaisten), voidaan väitettä todentaa lähinnä falsifioinnin kautta, eli etsimällä valoa nopeampia hiukkasia. Väliin niitä on löytynytkin mutta myöhemmin on kokeet on todettu virheellisiksi.
Popperin tieteenfilosofian mukaan tieteellisen teorian elämä on loputon aitajuoksu. Teorian tulee selvittää kaikki sen eteen tulevat aidat (ts. testit), mutta sitä viimeistä aitaa, jonka jälkeen koittaisi maalilinja ja eoria olisi verifioitu, ei tule milloinkaan. Ajatus on suuresti yksinkertaistettu, mutta mielestäni kaunis ja pätevä.
Kriittinen realismi (Niiniluoto ym.) puhuu tieteen pyrkimyksestä totuuden kaltaisuuteen.
Popperin myöhemmin joissain tapauksissa kiistetty pseudotieteen kriteeri, oli teorian falsifioinnin mahdottomuus. Hypoteesi, sepitelmä, jota ei teoriassakaan voida falsifioida, ei voi olla tieteellinen teoria.
Tieteenfilosofiaa on myös relativismi, jolla ei liene juurikaan tekemistä tieteen tekemisen kanssa. Käytännön tieteen ja filosofian sekoittamiseen on syytäkin suhtautua kriittisesti.
Sen verran vielä lisäisim Popperia filosofipiireissä huomattavasti arvostetumman herran Wittgensteinin suulla: "Epäilyn pitää loppua joskus"
En tiedä varmuudella tarkoittiko Wittgenstein kuuluisalla lauseellaan sitä, että tieteen teoriaa voidaan jossain vaiheessa pitää niin varmana, että siitä tulee paradigma. Siitä voisi jatkaa eteenpäin Kuhniin, mutta enpä taida viitsiä.
Koko länsimainen filosofiahan on vain reunahuomautuksia Platonin teoksiin. :D
>
Tai siis tuossa auringonpimennyksen aikaa mitatussa kokeessa osoitettiin valon taipuminen suuren massan läheisyydessä (siis mitattiin Auringon lähellä olevien tähtien paikka, joka pystyttiin mittaamaan valon vuoksi vain pimennyksen aikaan). Tätä kyllä käsittääkseni pidettiin kynnyksenä, joka viimeistään osoitti, että suhteellisuusteoria on todisteellinen tieteellinen teoria eikä vain hypoteettinen. Oikeastaan mikään muu väite ei edes moista taipumista olettanut, niin vaikka tulos oli varsin epätarkka, niin silti se oli melkoisen vaikuttava (Merkuriuksen käytöksen lisäksi).
>
Niin, väärää sanaahan tuossa ainakin käytettiin.