Sattuuko täällä olemaan yhtään laivasuunnittelua opiskelevaa tai muuten alaa tuntevaa?
Perämiesopiskelijana kun ei oikein rahkeet riitä ja tulee muuri eteen. Täytyisi löytää joku sopiva teos tai linkki aiheeseen. Eli puhutaan kai vaurionkestosta ja vuotovakavuudesta.
Toki vain yksinkertaisilla kantti x kantti proomuilla tässä pelataan...
Onko Krylov:in menetelmä oikea työkalu tähän vai olenko hakoteillä?
Jos muuttuneesta kokonaisuppoumasta vähennetään vaurioitunut osasto ja oletetaan että uuden lisäsyväyksen aikaansaama uppouma korvaa vauriossa menetetyn osaston uppouman. Voisiko näin laskea??
Kommentteja kiitos...!
Perämiesopiskelijana kun ei oikein rahkeet riitä ja tulee muuri eteen. Täytyisi löytää joku sopiva teos tai linkki aiheeseen. Eli puhutaan kai vaurionkestosta ja vuotovakavuudesta.
Toki vain yksinkertaisilla kantti x kantti proomuilla tässä pelataan...
Onko Krylov:in menetelmä oikea työkalu tähän vai olenko hakoteillä?
Jos muuttuneesta kokonaisuppoumasta vähennetään vaurioitunut osasto ja oletetaan että uuden lisäsyväyksen aikaansaama uppouma korvaa vauriossa menetetyn osaston uppouman. Voisiko näin laskea??
Kommentteja kiitos...!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hanki elämä senkin sumuntuijottaja, sä olet mokannut jo jos sun pitää laskee et uppooko lotja, kun sä oot ajanu sen kiville kännissä!!!
älä huoli -olisit luultavasti ekana repimässä kannella pelastusvenettä sensijaan, että olisit tukkimassa mahdollista vuotoa
Noin se menee.
Voi laskea vaurion jälkeisen kellunta-asennon sekä vakavuuden joko lisääntyneen massan tai menetetyn uppouman menetelmällä.
Ilmeisesti kysymyksesi koski menetetyn uppouman menetelmää mutta kokonaisuppouma ei muutu miksikään vaan em. menetelmässä vesiviiva pinta-ala pienenee (vaurioitunut osasto) ja syväys kasvaa.
Sen sijaan lisääntyneen massan menetelmässä vuotaneen veden määrä otetaan lisääntyneenä massana ja näin ollen uppouman oletetaan kasvaneen.