Olen aina ollut puhtaasti tekniikan ihminen tietotekniikasta mekatroniikkaan, mutta intauduin lukemaan psykologiaa unettomana yönä. Freudin psykoanalyysia tarkemmin sanoakseni.
Lueskelin, että persoonallani on kolme kerrosta, ”id”, eli viettipohja, ”ego”, eli minä ja ”superego” eli yliminä. Ainoa noista oikeasti ”minä” näyttäisi olevan juurikin ego, viettipohjan eli ”id”:n ainoana tarkoituksena näyttäisi olevan vokotella minua, viatonta ja stipendillä palkittua soutukerhossa arvostettua insinöörismiestä kaikenlaisten likaisten seksuaalisten viettelysten äärelle ja muihin alhaisiin tarpeisiin, jotka evoluutio katsoi tarpeelliseksi luolamiesaikana. Ja ”superegon” ainoa validi funktio näyttäisi olevan sättiä ja torua minua ja haukkua aiheetta ja silmittömästi, leikkien jotain omatuntoa, korvaten mukamas vanhempani. Tuollainen hiivatin työtön laiska pummi hyyryläinen, minun omassa päässäni arvostelemassa MINUA, kehtaa vielä Freudin mukaan rinnastaa itsensä minun vanhempiini. Lamavuodet ja kansakoulut käyneisiin vanhoihin ihmisiin, jotka ovat ikätovereidensa kanssa tämän yhteiskunnan rakentaneet.
Ei ihme, että join takavuosina opiskelijoiden saunaillassa liikaa ja jouduin oksentamaan niin että pöntön ohikin roiskui. ”id” vietteli minut juomaan moista halvalla stolishnajalla ryyditettyä boolia, johon oikea ”minä” ei olisi koskenutkaan tai olisi ainakin juonut kohtuudella ja superego vielä krapulassa motkotti päälle, jota siihen aikaan sanottiin morkkikseksi. Kaikki olikin näiden kahden sviddulaisen syytä.
Tämä peli ei vetele! Minä en pidä siitä, että ”id”, se kevytkenkäinen lortto likaisine ajatuksineen ja hänen öykkäröivä ja pomoileva sisaruksensa ”superego” temmeltävät päässäni ja sanelevat minulle, mitä minun milloinkin pitäisi mukamas tehdä. Herra paratkoon mitä muuta irstailevat keskenään puhtoisissa aivoissani, jota kunnianarvoisa oppilaitokseni ja nykyiseltä ja aiemmilta työnantajiltani saamani tietotaito ovat hioneet briljanteimmaksi timantiksi.
Lisäksi on jotain tiedostamatonta, joka voi tukahduttaa muistojani! Minä en nyt kyllä ollenkaan suvaitse enkä saata antaa hyväksyntääni sille, että kymmeniä piin desimaaleja yhä edelleen sujuvasti hallitsevaan erinomaiseen muistikapasiteettiini moinen roskaväki menee likaisilla näpeillään sorkkimaan huolimattomasti ilman asianmukaisia koulutuksia, sertifikaatteja ja lupia. MINÄ muistelen vaikka kuinka ikäviä muistoja niin paljon kuin minua huvittaa! Teen niistä vaikka musikaalin kaupunginteatteriin täydellä orkesterilla.
Nähtävästi näillä kahdella ei ole mitään spesifiä kohtaa aivoissa, jotka voisi leikkauksella poistaa. Minusta tässä nyt kyllä pitäisi ehdottomasti aloittaa projekti, jossa minun oikea ”minäni” mahdollisimman tarkasti mallinnetaan tietokoneen kovalevylle, mieluiten Linux-pohjaiselle käyttöjärjestelmälle ja sitten rakennetaan robottirunko, joka ruuvataan kaikkien raajojeni luihin ja selkäytimeeni ohjailemaan vahvoilla servomoottoreilla kaikkia toimintojani sen mukaan, mitä oikea ”minäni” tekisi, ilman noiden kahden penteleen törkyläisen harhauttavaa vaikutusta. Oikean silmäni voisi myös korvata huippulaatuisella usean gigapikselin kameralla täydellä HD-tallennuksella ja poistaa silmäluomet siitä silmästä, siltä varalta että jokin ”tiedostamaton” pölvästi siellä pääni sisällä tukahduttaa tai kadottelee tärkeitä muistojani joutessaan. Sillä tavoin tallentuisi myös kaikki ansaittujen lepohetkieni aikana ympärilläni tapahtuva toiminta, kamerahan voisi olla koko ajan päällä tallentamassa, myös nukkuessani.
Pitäisi saada vapaaehtoisia ammattilaisia tähän projektiin, jotta prototyyppi saadaan rakennettua ja kohta jokaisessa gigantissa olisi edullisesti myynnissä sarjatuotettuna ”itsekontrolli”-sarja kaikille halukkaille, jotka haluavat virtuaalisen oikean ”minänsä” ohjailevan elämäänsä, eikä minkään kahden mulqvistin erehdyttämänä tukahduta muistoja ikävistä parkkisakoista aiheuttaen huomautusmaksun tippumisen postiluukkuun. Minä olisin mieluusti rakentamassa avoimen lähdekoodin ”virtuaaliminälle” runkoa, olisi taatusti ilman NSA:n takaportteja, ja kovalevylle voisi tallentaa kokonaisia kirjastoja. Nyt elämä omiin käsiin ja niiltä kahdelta hunsvotilta ei kysytä enää yhtikäs mitään!
Lueskelin, että persoonallani on kolme kerrosta, ”id”, eli viettipohja, ”ego”, eli minä ja ”superego” eli yliminä. Ainoa noista oikeasti ”minä” näyttäisi olevan juurikin ego, viettipohjan eli ”id”:n ainoana tarkoituksena näyttäisi olevan vokotella minua, viatonta ja stipendillä palkittua soutukerhossa arvostettua insinöörismiestä kaikenlaisten likaisten seksuaalisten viettelysten äärelle ja muihin alhaisiin tarpeisiin, jotka evoluutio katsoi tarpeelliseksi luolamiesaikana. Ja ”superegon” ainoa validi funktio näyttäisi olevan sättiä ja torua minua ja haukkua aiheetta ja silmittömästi, leikkien jotain omatuntoa, korvaten mukamas vanhempani. Tuollainen hiivatin työtön laiska pummi hyyryläinen, minun omassa päässäni arvostelemassa MINUA, kehtaa vielä Freudin mukaan rinnastaa itsensä minun vanhempiini. Lamavuodet ja kansakoulut käyneisiin vanhoihin ihmisiin, jotka ovat ikätovereidensa kanssa tämän yhteiskunnan rakentaneet.
Ei ihme, että join takavuosina opiskelijoiden saunaillassa liikaa ja jouduin oksentamaan niin että pöntön ohikin roiskui. ”id” vietteli minut juomaan moista halvalla stolishnajalla ryyditettyä boolia, johon oikea ”minä” ei olisi koskenutkaan tai olisi ainakin juonut kohtuudella ja superego vielä krapulassa motkotti päälle, jota siihen aikaan sanottiin morkkikseksi. Kaikki olikin näiden kahden sviddulaisen syytä.
Tämä peli ei vetele! Minä en pidä siitä, että ”id”, se kevytkenkäinen lortto likaisine ajatuksineen ja hänen öykkäröivä ja pomoileva sisaruksensa ”superego” temmeltävät päässäni ja sanelevat minulle, mitä minun milloinkin pitäisi mukamas tehdä. Herra paratkoon mitä muuta irstailevat keskenään puhtoisissa aivoissani, jota kunnianarvoisa oppilaitokseni ja nykyiseltä ja aiemmilta työnantajiltani saamani tietotaito ovat hioneet briljanteimmaksi timantiksi.
Lisäksi on jotain tiedostamatonta, joka voi tukahduttaa muistojani! Minä en nyt kyllä ollenkaan suvaitse enkä saata antaa hyväksyntääni sille, että kymmeniä piin desimaaleja yhä edelleen sujuvasti hallitsevaan erinomaiseen muistikapasiteettiini moinen roskaväki menee likaisilla näpeillään sorkkimaan huolimattomasti ilman asianmukaisia koulutuksia, sertifikaatteja ja lupia. MINÄ muistelen vaikka kuinka ikäviä muistoja niin paljon kuin minua huvittaa! Teen niistä vaikka musikaalin kaupunginteatteriin täydellä orkesterilla.
Nähtävästi näillä kahdella ei ole mitään spesifiä kohtaa aivoissa, jotka voisi leikkauksella poistaa. Minusta tässä nyt kyllä pitäisi ehdottomasti aloittaa projekti, jossa minun oikea ”minäni” mahdollisimman tarkasti mallinnetaan tietokoneen kovalevylle, mieluiten Linux-pohjaiselle käyttöjärjestelmälle ja sitten rakennetaan robottirunko, joka ruuvataan kaikkien raajojeni luihin ja selkäytimeeni ohjailemaan vahvoilla servomoottoreilla kaikkia toimintojani sen mukaan, mitä oikea ”minäni” tekisi, ilman noiden kahden penteleen törkyläisen harhauttavaa vaikutusta. Oikean silmäni voisi myös korvata huippulaatuisella usean gigapikselin kameralla täydellä HD-tallennuksella ja poistaa silmäluomet siitä silmästä, siltä varalta että jokin ”tiedostamaton” pölvästi siellä pääni sisällä tukahduttaa tai kadottelee tärkeitä muistojani joutessaan. Sillä tavoin tallentuisi myös kaikki ansaittujen lepohetkieni aikana ympärilläni tapahtuva toiminta, kamerahan voisi olla koko ajan päällä tallentamassa, myös nukkuessani.
Pitäisi saada vapaaehtoisia ammattilaisia tähän projektiin, jotta prototyyppi saadaan rakennettua ja kohta jokaisessa gigantissa olisi edullisesti myynnissä sarjatuotettuna ”itsekontrolli”-sarja kaikille halukkaille, jotka haluavat virtuaalisen oikean ”minänsä” ohjailevan elämäänsä, eikä minkään kahden mulqvistin erehdyttämänä tukahduta muistoja ikävistä parkkisakoista aiheuttaen huomautusmaksun tippumisen postiluukkuun. Minä olisin mieluusti rakentamassa avoimen lähdekoodin ”virtuaaliminälle” runkoa, olisi taatusti ilman NSA:n takaportteja, ja kovalevylle voisi tallentaa kokonaisia kirjastoja. Nyt elämä omiin käsiin ja niiltä kahdelta hunsvotilta ei kysytä enää yhtikäs mitään!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuossa on toinen hyödyllinen keskustelu Freudin teorioiden tarpeellisuudesta.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5303115
Olette molemmat oikealla asialla.
Hyviä huomioita. Mutta sikäli huonoja uutisia että ilmiselvästi näppäimistölläsi on tanssinut pikemminkin se Freudin kirjasta loukkaantunut ego, kuin sinä itse. Vaatii vielä paljon harjoitusta ja ponnisteluja pitää sellainen ego kurissa, ja omin voimin et siihen luultavasti pystykään.
Enhän minä siihen pystykään, kun ne kaksi ohjailevat puolivaivihkaa toimintojani ja puuhastelevat omin päin kuin mustalal.. jotkut epärehellisissä aikomuksissa toimivat ihmiset anttilassa, enkä kykene erottamaan, että mitkä ovat omia toimintojani ja mitkä heidän. En ainakaan ennen kuin on liian myöhäistä. Tällä ceeveellä ei tehdä virheitä, joten virheen tehdessäni tiedän, ketä syyttää. "id" siellä houkuttelee minut ajattelemaan jotain turhanaikaisia nautintoja, kun pitäisi tehdä töitä. Jokaisen nivelen kohdalla oleva servomoottori on sen verran voimakas, että afrikanelefantinkaan voimat eivät riittäisi niiden kanssa pullikoimaan. Vrt. voit kokeilla pidellä käsin ja jaloin kiinni teräketjusta, kun käynnistän sähköisen moottorisahan, mutta en suosittele.
Sitä paitsi minun käsittääkseni puolustautuminen superegoa vastaan on defenssi. Superego itsehän ei tee yhtikäs mitään, tekisikin, kun kerran luulee olevansa niin täydellinen. Paitsi jälkiviisaasti sanoo, että mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Ja "id" vain toteaa kesken tärkeämpien asioiden, kuten autolla ajamisen, että "Vilkaisepas tuota piukeaa sutturaa tuolla pyörätiellä, varmaan aika viileää kävellä noin lyhyessä hamosessa. Varmaan sen verran koleaa, että intohimon kuurankukkaset alkavat kukoistamaan nännipihoissa." Vaarantaen tarkkaavaisuutta ja näin ollen myös liikenneturvallisuutta.
Defenssiä tässä tarvitaan ja kelvollista sellaista. Ihmiset syyttävät liian helposti itseään näiden parasiittien tekemisistä ja ylinopeussakotkin saa "ego" maksaa, jotka "id" on tehnyt kaahailunhimoissaan ja "superego" kehtaa vielä valittaa päälle. D-Fens! Defenssinä tuohon kirjoitukseesi todettakoon, että itse olet pienenä hakattu latentti homoseksuaali kuten Freud analysoi, jottas sen tiedät senkin peevelin kenkku vastarannan kiiski. Haluan sinun kuitenkin tietävän, että harjaantuneella "egollani" on täysin tiedossa, että moinen vikuroiminen ideaani vastaan on sinun pässinpäisen "id":si tuotosta, ja sitä enemmän tarvitsisit itsekontrolli-sarjaani. Koko maailma tarvitsee.
Kyllä ne Freudit kannattaa jättää sinne kirjaston näennäistiedehyllyyn yhdessä astrologia-, kreationismi- ja dianetiikkakirjojen kanssa.