Logiikkakukkasia

Ihmisten taipumus kritisoida toisten ihmisten logiikkaa ja olla täysin sokeita itse tekemilleen pahemmillekin logiikkavirheille on kyllä todella yleistä, mutta humoristisia anekdootteja siitä ei kyllä tule tämän lisäksi muita mieleen, ihme kyllä. Yleensähän se ilmenee poliittisten ja moraalisten väittelyiden yhteydessä, ja on silloin enemmän ärsyttävää jankutusta kuin huvittavia heittoja.

Ateisti ei usko Saatanan olemassaoloon, joten ateisti on Saatanan oma ja sielunvihollisen kätyri.

Uskislogiikkaa ei käy vastaan sanominen. Niinhän se sitten on.

Nykyisin länsimaissa vallalla olevat pedofiileihin kohdistuvat noitavainot osoittavat melkoista vajautta useimpien ihmisten loogisen ajattelun kyvyissä. Ensinnäkin ei tajuta sitä että on yksiselitteisesti tekopyhää että ihmiset ja yhteiskunta jotka toisesta suupielestä saarnaavat suvaitsevaisuudesta ja libertaristisista arvoista ja siitä kuinka hienoa seksuaalisuus on vainoavat yhdentyyppisiä seksuaalisia preferenssejä omaavia ihmisiä. Ei ole mitään loogista syytä miksi sellaisia sairaita taipumuksia kuin prostituutio tai BDSM pitäisi suvaita, mutta pedofiliaa ei. Eikä sitäkään tajuta, että yhteiskunnan obsessio seksiin nimenomaan ruokkii pedofiilien taipumuksia; jos pedofiilit ovat demoneita, niin ne ovat seksiobsessoituneen yhteiskunnan luomia demoneita, usein ihan niiden samojen ihmisten, jotka heitä sitten luomisen jälkeen demonisoivat. Ja sitten: miksi on ihan hyväksyttävää, että "lapsen viattomuus" tuhoutuu kun tämä kasvaa murrosikään ja rupeaa itse sekstailemaan, mutta jos pedofiili vie sen tätä ennen niin pedofiili on hirveä pahis? Tätä ei ole kukaan ikinä kyennyt selventämään. "Lapsen viattomuus" siis samaan aikaan on koskematon asia ja ei ole. Täh?? Sitten on ihmisiä joiden mielestä esim. Wall Streetin keinottelijat eivät kuulu vankilaan "koska ei heillä ollut itsetarkoituksena maailmantalouden horjuttaminen ja miljoonien ihmisten ajaminen köyhyyteen" mutta pedofiilit kuitenkin joutavat vankilaan, vaikka ei heilläkään ole itsetarkoituksena kenenkään "turmeleminen" tai "mielenterveysongelmien aiheuttaminen". Ihan oikeasti olen kuullut nämä molemmat mielipiteet saman ihmisen suusta. Lisäksi vielä noista mielenterveysongelmista, kukaan ei ole kyennyt osoittamaan että pedofilia aiheuttaisi niitä enemmän, kuin yhteiskunnan yleinen avoimuus seksuaalisuuden suhteen. Mitäpä tapahtuu sellaiselle nuorelle, jota ei seksi kiinnosta, joka syrjäytyy sosiaalisesti kun ikätoverit tuntuvat olevan yhtäkkiä kiinnostuneita vain seksistä, kun vanhat kaverit tuntuvat muuttuneen aivan toisiksi ihmisiksi? Voin ihan omasta kokemuksesta kertoa että sellaisella ei hyvin pyyhi, kymmenen vuoden jälkeenkään. Ja Jiddu Krishnamurtia mukaillen, sopeutuminen syvästi sairaisiin normeihin ei ole osoitus ihmisen terveydestä. Miksi siis pelkästään sitä, että enemmistö ihmisistä näyttää kasvavan toimintakykyisiksi yhteiskunnan jäseniksi seksuaaliliberalistisessa yhteiskunnassa, mutta enemmistö pedofiilien uhreista näyttää osoittavan sopeutumisvaikeuksia, voitaisiin käyttää jonkinlaisena argumenttina? Siinähän annetaan käytännössä periksi pimeälle puolelle, eli todetaan, että koska ihminen on seksuaalinen olento ja näyttää siltä että suurimman osan hyvinvointi saadaan maksimoitua seksuaaliliberalismilla seksuaalisuuden tukahduttamisen ja paheksunnan sijaan, niin silloin seksuaaliliberalismi on ok. Mutta missään ei selvennetä, miksi suurimmalla osalla ihmisiä on tällä tavoin oikeus "antaa periksi pimeälle puolelle", mutta pedofiileillä tätä oikeutta ei ole. Se kaipaa ontologisia perusteluja, libertaristien raamatut utilitaristisesta etiikasta eivät riitä. Vittu ne sössötykset jostain "onnellisuuden maksimoinnista" eivät kykene tekemään ontologisesti eroa edes sarjamurhaajan ja stripparin välille! Sitten vielä juridisempi yksityiskohta: pedofilian pahuutta puolustellaan juridisesti sillä että "lapsi/teini ei ole kykenevä tietämään mikä on hänelle parasta", mikä tekee sellaisen houkuttelemisesta seksiin automaattisesti hyväksikäyttöä, mutta kyseessä on väärä dikotomia: "on kykenemätön päättämään onko suostuvainen vai ei" ei ole sama asia kuin "on ei-suostuvainen" (raiskaus) vaan suostuvaisuuden ja ei-suostuvaisuuden superpositio, jota ei voida tulkita sen enempää toiseksi kuin toiseksikaan. Jokaikinen filosofiasta (tai kvanttifysiikasta... (joka muuten mitä ilmeisimmin muodostaa koko tietoisuuden perustan eli superpositiot mielen tiloissa ovat myös todennäköisesti täyttä todellisuutta)) mitään tietävä tajuaa tämän, mutta lakimiehet ja poliitikot näemmä eivät. Olisi oikein kiva jos joku voisi kerrankin rehellisesti vastata kaikkiin näihin kysymyksiin ja oikaista epäkohdat ja osoittaa jollain loogisesti kestävällä tavalla miksi pedofilien demonisointi ja vainoaminen on ok, ja vieläpä ilman että mitään muita yhteiskunnan normeja tarvitsee muuttaa jotta siitä saadaan tehtyä ok. Mutta lienee turha toivo.

Nyt varmaan ymmärrätte miksi puolustelin Platonin valtiota toisessa ketjussa? Koska tässä on ihan konkreettinen esimerkki siitä, että utilitarismi ja pragmatismi johtavat älylliseen umpikujaan, jolla on myös konkreettisia negatiivisia seurauksia. Ainoa ulospääsy umpikujasta on ottaa takaisin pois muodista mennyt hyve-etiikka, jonka avulla voimme sanoa, että holtittomasti irstaileva ihminen ei ole juuri pedofiilia hyveellisempi, vaikka ei mitään utilitarismin raamatunkohtaa vastaan rikkoisikaan.

Toihan nähdään muuten mm. japanissa jossa suhtautuminen kaikenlaisiin pervoiluihin on myönteisempää kuin useimmissa maissa. Ja japani on pedofiilien paratiisi, jossa piirrettyä lapsipornoa saa lähikaupasta ja tuomiot hyväksikäytöistä ovat olemattomat. Sattumaa? Ei ole.

Joku kaveri kertoi että jotkut olivat yrittäneet mennä amerikkaan, kaliforniaan:
Olivat jo kirjoitelleet että diggaavat Marilyn Monroesta, sanoen että "I dig up Marlilyn Monroe", jolloin heti tullissa kaikki lapiot ja muut sellaiset oli takavarikoitu. Jo amerikan tullissa, että ei tarvi sitä hautaa kaivaa sitten ylös...

Yhteiskuntamme normatiivisen moraalin mukaan murha on aina väärin, mutta abortti joskus oikein. Todellisuudessa abortti on aina väärin (hedelmöitys on ainoa ongelmaton kohta johon voidaan vetää raja ihmisen ja epäihmisen välille; mikä tahansa muu kohta on täysin mielivaltainen) ja murha voi olla joskus oikein (ei kukaan täysjärkinen ihminen ajattele että esim. Hitlerin salamurhaaminen olisi ollut väärin).

Milläköhän logiikalla tuhannet vauvat syyllistyvät vuosittain suurempiin synteihin kuin Hitler elinaikanaan vaikkeivät ole vielä edes syntyneet? Näinkö pahasti kristillinen perisynnin käsite on myrkyttänyt kulttuurimme?

Se kun joku samaan aikaan uskoo (joidenkin) sukupuolierojen synnynnäisyyteen ja on feministi. Ollaan aina naama norsunvitulla kun naiset ja miehet eivät ole jossain asiassa (oikeasti, tai sitten vain heidän tulkintansa mukaan - yleensä jälkimmäinen) täysin tasa-arvoisia, mutta toisesta suupielestä kuitenkin kuiskitaan että onhan naiset ja miehet nyt kuitenkin ihan erilaisia. Ei niin mitään tolkkua. Viktoriaanisen ajan seksistit sentään olivat suoraselkäisiä.

Yleensä minkätyypppiseen tahansa päättelyyn vaaditaan elementti x, se mitä ei sanota. Minusta filosofia pohjaa hyvin paljon siihen, että käsite x sijoitetaan päättelyketjussa väärään paikkaan. Jos puhutaan vaikka säästä, sanotaan että se johtuu jostakin. Ja en todellakaan ole filosofi, enkä kehtaisi itseäni sellaiseksi väittää ikinä, mutta mitä minä olen selannut netissä keskustelupalstoja, niin monet ihmisistä omasta mielestään tosi päteviä sanomaan...

Lapsia pitää "suojella" haitallisilta asioilta, mutta aikuista ihmistä ei tarvitse, vaan 18 vuotta täyttäessään viattomasta lapsesta tulee fasisti ja ahdasmielinen konservatiivi, jos hän ei heti totu "aikuisten maailmaan" vaan haluaa rajoittaa esim. seksin näkymistä mediassa.

Humen giljotiinin eli Humen lain mukaan tosiasioista ei voi johtaa moraalisia sääntöjä. Näin Humen giljotiini siis leikkaa moraalin irti luonnollisista totuuksista.

Naturalistinen virhepäätelmä liittyy Humen giljotiiniin; se on filosofinen virhepäätelmä, joka liittyy moraalisen hyvän luonteeseen. Henkilö syyllistyy naturalistiseen virhepäätelmään, jos hän yrittää palauttaa moraalisen "hyvän" johonkin luonnolliseen, maailmassa empiirisesti mitattavissa olevaan ominaisuuteen.

Esimerkiksi hedonisti saattaa väittää moraalisen hyvän olevan mitattavissa ihmisissä esiintyvän mielihyvän tai onnellisuuden perusteella. Hedonistien mukaan mielihyvä tulee maksimoida.

Virheenä on myös hyvän palauttaminen yliluonnollisiin tai metafyysisiin ominaisuuksiin (Jumalan lain tai kosmoksen järjestyksen mukaisuuteen tms.).

Ajatellaan esimerkiksi väitettä, että hyvää on se, mikä tuottaa mielihyvää (mielihyvän paikalle voidaan ajatella mikä tahansa muukin asia). Silloin voitaisiin päätellä seuraavasti: "P tuottaa mielihyvää – siis P on hyvä."

Hedonisti saattaisi todeta moraalisen hyvän ja mielihyvän korreloivan täysin.

Gödel:

A="Tämä lause on valhe" on looginen paradoksi.

Ajatellaan, että kaikki mahdolliset lauseet voidaan lausua muodossa

"Tämä lause on tosi" ja B,

missä B on mikä tahansa lause, niin saadaan lause

ei-A ja A

Mutta tämä lause on epätosi eikä paradoksi.

Tule väitteeksi: lause A on epätosi eikä paradoksi.

Yksi Hesarin tiedetoimittaja kertoi seuraavaa:

Alkulukuja voi generoida helposti siten, että kerrotaan ensimmäiset alkuluvut ja lisätään siihen ykkönen.

Siis

1
1 1=2
1x2 1=3
1x2x3 1=7
1x2x3x7 1=43
...

Tämä osoittautui karkeaksi virheeksi. Muttä tällä menetelmällä nimenomaan voidaan päätellä, että alkulukuja on ääretön määrä. Nimittäin jos väitetään, että alkulukuja on äärellinen määrä, niin silloin tuo toimittajan esittämä operaatio kaikilla alkuluvuilla tuottaisi uuden alkuluvun. Syntyisi ristiriita.

Olkoon 3 korttia:
-toisella puolella musta A, toisella puolella punainen B
-kummallakin puolella musta A
-kummallakin puolella punainen B

Näytetään henkilölle kortin toinen puoli ja tämä ei näe toista puolta. Kysytään, kumpi väri on todennäköisesti toisella puolella. Useimmat henkilöt laskevat ehdollisen todennäköisyyden P(.|.) seuraavasti:

P(A & B)=P(A) x P(B|A)=P(B) x P(A|B)
P(A|B)=P(A&B)/P(B)
P(B|A)=P(A&B)/P(A)
P(A|A)=P(A&A)/P(A)
P(B|B)=P(B&B)/P(B)
P(A|B)=1/3 / 1/2 = 2/3
P(B|A)=2/3
P(A|A)=1/3 / 1/2 = 2/3
P(B|B)=2/3

Jos siis näkyy A, niin päätellään, että 50 % todennäköisyydellä se on A ja 50 % todennäköisyydellä B.

Kuitenkin helposti ilman matematiikkaa nähdään, että 2/3 osuus korteista on samanvärinen kummaltakin puolelta. Siis jos näkyy A, niin arvataan, että toisella puolella on A. Sama pätee tottakai B:lle.

Tässä pitää ottaa huomioon, että esim. kortissa, jossa on kummallakin puolella A, niin tuleekin kaksi vaihtoehtoa:

A1 etupuolella ja A2 takapuolella
A2 etupuolella ja A1 takapuolella

Kun kaikki mahdollisuudet lasketaan bayesilaisittain, saadaan oikea ratkaisu.

Varmaankin tosi paljon logiikkaongelmista syntyy siten, että induktiivisessa ajatelussa tehdään havainnoista heppoisin perustein yleistyksiä aivan kuin havainnot olisivat aksiooman kaltaisia niinkuin deduktiivisessa ajattelussa. Klassinen esimerkki on mustan joutsenen tapaus. Antiikin Roomassa sanottiin, että jonkun ihmisen väittämä on täysin 100 %:sti epätosi aivan kuin väittäisi, että on olemassa mustia joutsenia (cygnus niger). Kuitenkin 1900-luvulla Australiasta löydettiin musta joutsen.

Jyrki: "Mennään syömään keskustaan Rautatieaseman viereen tsekkiravintola Vltavaan."
Jukka: "Joo mennään vaan syömään sinne."
Jukka tunnin kuluttua: "Me mennään syömään keskustaan tsekkiravintola Vltavaan. Tuletko mukaan?"
Yvonne: "Tulen mielelläni."
Jyrki: "Eikun se on Moldau!"