Pehmotieteilijät hyökkäävät luonnontieteitä vastaan usein väitteellä, että luonnontieteetkin sisältäisivät piileviä ennakkoasenteita. Väärin.
Nähtävästi pehmotieteilijät eivät pysty erottamaan tiedettä tieteellisestä prosessista. Tieteessä vedotaan vain ja ainoastaan empiiriseen aineistoon, joka on punottu yhteen loogisin ja matemaattisin menetelmin.
Tieteellinen prosessi voi olla hyvin moninainen. Jollakin on runsaasti filosofisia ajatuksia, jollakin ei ollenkaan. Joku toimii ja nevottelee tiimissä, joku yksinään. Vaikka näitä arkikielessä nimitetään tieteeksi, ne eivät sitä ole, vaan prosessia.
Tieteeseen ei jää mitään jälkiä prosessista. Prosessi on eri puolilla maailmaa erilainen, mutta tulokset ovat yhteneviä.
Jos saadaan eri tuloksia, on varma, että jossakin on virhe. Alkaa toistuvin kokein tai muuten materiaalia keräämällä sen selvittäminen, missä. Jos joku tulos ei ole toistettavissa, se hylätään. Tieteeseen hyväksytään vain toistettavat asiat.
Luonnontieteillä pyritään selvittämään, mikä on maailman rakenne. Se on vähän samanlainen kuin matematiikka. Matematiikka on ikuinen ajaton ja paikaton, kertoo objektien suhteista, kuvitteellistenkin objektien.
Emme tiedä vielä tiedä kaikkea matematiikasta, emme kai koskaan, mutta tutkimusprosessi laajentaa koko ajan tietoamme. Samoin emme tiedä kaikkea luonnosta, mutta se toimii niinkuin toimii. Tutkimusprosessi selvittää ja laajentaa tietoamme, miten se toimii.
Tiedeprosessilla on aina aika ja paikka. Se on riippuva tutkijoista. Itse luonnontiede ei ole riippuva tutkijoista. Sillä ei ole aikaa eikä paikkaa.
Virheet kuuluvat prosessiin, tiede on muuttumatonta, mutta tietomme siitä lisääntyy.
Nähtävästi pehmotieteilijät eivät pysty erottamaan tiedettä tieteellisestä prosessista. Tieteessä vedotaan vain ja ainoastaan empiiriseen aineistoon, joka on punottu yhteen loogisin ja matemaattisin menetelmin.
Tieteellinen prosessi voi olla hyvin moninainen. Jollakin on runsaasti filosofisia ajatuksia, jollakin ei ollenkaan. Joku toimii ja nevottelee tiimissä, joku yksinään. Vaikka näitä arkikielessä nimitetään tieteeksi, ne eivät sitä ole, vaan prosessia.
Tieteeseen ei jää mitään jälkiä prosessista. Prosessi on eri puolilla maailmaa erilainen, mutta tulokset ovat yhteneviä.
Jos saadaan eri tuloksia, on varma, että jossakin on virhe. Alkaa toistuvin kokein tai muuten materiaalia keräämällä sen selvittäminen, missä. Jos joku tulos ei ole toistettavissa, se hylätään. Tieteeseen hyväksytään vain toistettavat asiat.
Luonnontieteillä pyritään selvittämään, mikä on maailman rakenne. Se on vähän samanlainen kuin matematiikka. Matematiikka on ikuinen ajaton ja paikaton, kertoo objektien suhteista, kuvitteellistenkin objektien.
Emme tiedä vielä tiedä kaikkea matematiikasta, emme kai koskaan, mutta tutkimusprosessi laajentaa koko ajan tietoamme. Samoin emme tiedä kaikkea luonnosta, mutta se toimii niinkuin toimii. Tutkimusprosessi selvittää ja laajentaa tietoamme, miten se toimii.
Tiedeprosessilla on aina aika ja paikka. Se on riippuva tutkijoista. Itse luonnontiede ei ole riippuva tutkijoista. Sillä ei ole aikaa eikä paikkaa.
Virheet kuuluvat prosessiin, tiede on muuttumatonta, mutta tietomme siitä lisääntyy.
Vastaukset 24
Vanhimmat
No missäs se tiede sitten alkaa ja tieteen tekeminen loppuu? Tietääkseni mikään ei estä jokaista tutkijaa päättämästä tieteellistä tutkimusraporttiaan henkilökohtaisilla tulkinnoillaan. Onko jokainen tutkimusraportti siis tiedettä vai tieteentekoprosessia? MM. Freudin länsimaiseen kulttuuriin jättämä mätäpaise näkyy edelleen seksuaalisuudesta ja sukupuolista tehtävissä tutkimuksissa, tehtiin ne neurologian, käyttäytymistieteen, genetiikan tai lähes minkä hyvänsä tieteenalan piirissä.
Kyllä Freudin jättämä mätäpaise on prosessia, tavallista sitkeämpi erehdys. Fysiikan tutkimus on aina ollut täysin immuuni freudilaisuudelle, käyttäytymistieteet eivät. Noin 40 vuotta sitten lähes kaikki yritettiin käyttäytymistieteissä selittää freudilaisesti. Se on vahvasti ohi, mutta piilojäänteitä on vielä runsaasti.
Käyttäytymistieteet ovat edelleen epätieteellisiä. Perussyy on se, että ympäristötekijöille on annettu liikaa merkitystä, ikäänkuin geenejä ei olisikaan. Kuitenkin biologian tieteellinen teoria osoittaa, että evoluutio on tapahtunut juuri geenejä valitsemalla.
Tieteellisiä käyttäytymisen selityksiä ovat evoluutiopsykologia ja sosiobiologia. Ne ovat kyllä puhtaita freudilaisuudesta. Freudilaisuus on kuin noituususko ja noitavainot. Ne olivat yleiset koko Euroopassa, eivätkä hävinneet yhtäkkisesti, mutta ei niistä enää ole juuri mitään jäljellä.
Seksuaalisuuden luonne muuten paljastuu biologisessa tutkimuksessa. Se on jo aika tarkkaan selvitetty, mutta ei kiinnosta monia, koska kyökkipsykologisia teorioita, freudilaisia ja ei-freudilaisia, on niin kiva pyöritellä.
Oikea tiede on täysin identtistä maailman tapahtumien kanssa. Tieteellinen prosessi lähenee tätä ideaalia koko ajan, mutta ei saavuttane koskaan. Luonnontieteitten tutkimus on varminta, käyttäytymistieteitten nykyiseltä pohjalta kehnointa prosessia. Kuitenkin valoa on jo näkyvissä, sillä tieteellinen teoria on jo tunkeutumassa näillekin alueille.
Evoluutiopsykologia on kyllä mielestäni lähinnä tieteen kaapuun pukeutunutta taikauskoa, mutta pitäähän sitä tietenkin jollain lailla yrittää selittää selittämätöntä.
Evoluutiopsykologia esittää, että kyttäytyminen, ei pelkästään ihmisen, vaan koko biologisen luonnon, on osittain geneettinen. Jos edes pieni osa jostakin ilmiösta on geneettistä, se on geneettisen valinnan kohteena.
Ympäristön aiheuttama käyttäytyminen, esim. opittu, ei periydy. Geneettinen käyttäyminen kasvaa potenssissa sukupolvien määrän mukaan, kunnes saavuttaa tasapainon, joka sopii sen hetkiseen ympäristöön.
Anteeksi: kyttäytyminen, p.o. käyttäytyminen
http://www.amazon.com/review/R2ZL7R3GNPRJC7/ref=cm_cr_pr_cmt?ie=UTF8&ASIN=0142003344&linkCode=&nodeID=&tag=#wasThisHelpful asiaa sosiobiologiasta ja yhdestä sen puolestapuhujasta
Jaa-a omasta mielestäni asia on niin että vaikka ihminen ei synny tyhjänä tauluna, niin ihminen voi silti kirjoittaa kaiken syntymässä saadun yli. Se on vain defaultti ohjelmointi joka auttaa alkuun, ei mitään kahlitsevaa. Jos ihminen esimerkiksi pidättäytyy seksistä pitkitetyn ajan, niin halut häviävät, eivät suinkaan patoudu ja aiheuta psyykkisiä ongelmia kuten "kansanviisaus" sanoo.
Henkilön joka on sitä mieltä että on olemassa joku kiinteä ihmisluonto jota ei mikään muu kuin hidas geneettinen evoluutio voi muuttaa täytyisi kieltää neuroplastisuuden olemassaolo. Se on kuitenkin niin hyvin dokumentoitua etten näe siinä paljon järkeä. Joten miksi ihmeessä sille pitäisi olettaa joku raja josta ei ole mitään tietoa?
"7z7z". Neuroplastisuudella tarkoitetaan hermoston muokkautuvuutta, siis oppimista, joka ei periydy jälkeläiselle. Geneettinen info periytyy ja kasvaa potenssissa sukupolvien määrän mukaan aina siihen asti, että saavuttaa niissä oloissa tasapainon.
Hankittu epigeneettinen info saattaa periytyä, mutta vaimenee parissa polvessa.
Erityisesti selkärankaisilla ja varsinkin ihmisillä aivot ovat hyvin plastiset. Se mahdollistaa kulttuurin, jonka voi opettaa jälkeläiselle, mutta seuraava polvi syntyy taas yhtä kulttuurittomana, samanlaisena kuin varhaiskantainen vauva.
Jos plastisuus olisi rajaton, vaikkapa kissa saataisiin käyttäytymään täysin kuin ihminen. Vaikka plastisuuden määrää ei tarkkaan voi määrittää, se taatusti on kullekin lajille ominainen, myös ihmiselle.
Ja vielä uudestaan: PLASTISUUDELLA HANKITUT OMINAISUUT EIVÄT PERIYDY, geneettinen info kasvaa potenssissa aina tasapainoon asti.
"Ja vielä uudestaan: PLASTISUUDELLA HANKITUT OMINAISUUT EIVÄT PERIYDY, geneettinen info kasvaa potenssissa aina tasapainoon asti."
??TÄH? Juurihan tuossa ylläolevassa tekstissä periytytit ja levitit hankkimaasi informaatiota. Palstalla se kyllä säilyy hamaan maailmantappiin asti, ja leviää rajattomasti, jos siinä on jotain annettavaa ihmiskunnalle.
Jotenkin olet kyllä käsittänyt väärin, mutta en oikein saa selvää, mitä. Geneettinen info, siis periytyvä, määrää, että aivot ovat plastiset. Plastisuudella hankitut ominaisuudet eivät periydy.
Tämä on kyllä tieteellisen tutkimuksen kanta. Jos tarkoitat periytymisen parantumista, pääosa siitä johtuu olosuhteiden muutoksesta. Jos olosuhteet muuttuvat, populaation geenivaranto valikoituu uudelleen potenssissa kasvaen vastaten uutta tilannetta, kunnes saavuttaa uuden tasapainon.
Joskus harvoin tulee myös uusi mutaatio, joka runsastuu populaatiossa. Geneettiset muutokset ovat hyvin hitaita. Plastisuuden tarjoama kulttuurin omaksuminen ei periydy.
"Jos plastisuus olisi rajaton, vaikkapa kissa saataisiin käyttäytymään täysin kuin ihminen."
Non sequitur. Meiltä puuttuu välineet opettaa kissalle ihmismäisyyttä. Jos välineet olisivat olemassa, sitä ei mikään fysiikan laki estäisi.
Ja muuten, arkeologit ovat saaneet selville että ihmiset eivät ole käyneet sotia ennen kuin maanviljelys keksittiin. Siinäkin siis meni metsään tämä "kansanviisaus" jonka mukaan ihminen on luonnostaan sotaisa. Miksi sen ei voisi olettaa menneen metsään muissakin asioissa. Mitä ideaa on puhua jostain helvetin "ihmisluonnosta", jos ihmisen saa olosuhteista riippuen kasvamaan yhtä lailla sotahulluksi kuin pasifistiksi.
"Mitä ideaa on puhua jostain helvetin "ihmisluonnosta", jos ihmisen saa olosuhteista riippuen kasvamaan yhtä lailla sotahulluksi kuin pasifistiksi."
Vaan kun ei saa. Ruotsalaisetkin ovat yrittäneet luoda "suvaitsevaista maailmansyleilijän" prototyyppiä jo monta sukupolvea. Mutta yhä ylimielisemmäksi ja tekopyhemmäksi pilkunnussijoiden kansakunnaksi he muuttuvat.
http://www.iltasanomat.fi/haku/?search-term=joulutorttu
Niinpä, itseänikin kiinnostaisi, millä perusteella olisi syytä olettaa että "seksuaalisuudesta pidättäytyminen aiheuttaa psyykkisiä häiriötiloja" kun suurin osa ihmisistä pystyy kuitenkin määrittelemättömän pituisen ajan pidättäytymään himojensa toteuttamisesta "sosiaalisen soveliaisuuden" vuoksi. Jos se onnistuu hetkellisesti, niin miksei pitkitetysti, mikä ero?
Mutta asiahan on joka tapauksessa niin että seksuaalisuus on demoni, jonka kanssa yhteiselo on parhaimmillaankin siedettävää, eikä mikään "elämän hienoin asia" tai edes "elämän suola" kuten sitä on sairaassa kulttuurissamme tapana hehkuttaa. Jos ette usko, kysykää vaikka keneltä tahansa raiskauksesta tuomitulta.
Jos teoriani siitä että ihminen pystyy halutessaan pidättäytymään seksistä loputtomiin onkin väärä, niin ainakin se kalpenee sen massapsykoosin rinnalla, joka seksuaalisuuden ympärille on länsimaissa rakentunut. Raiskaukset aiheutuvat nimenomaan seksuaalisesta vapaamielisyydestä; muslimimaissa ne ovat vähäisempiä.
Evoluutiopsykologia on puhdasta huuhaata niin kauan kuin emme tiedä varmuudella onko kaikki maapallolla havaittava elämä kehittynyt darwinististen mekanismien kautta. Ja sitä ei todellakaan tiedetä. Minusta evoluutiopsykologiaan uskovat eivät ymmärrä sen enempää psykologiaa kuin biologiaakaan.
Suoraan sanottuna mulla käy kovasti sääliksi ihmisiä, jotka ovat juuri valmistuneet lukiosta ja kuvittelevat siltä pohjalta olevansa nyt jotain biologian eksperttejä ja sitä kautta olevansa "rationaalisia" ja "fiksuja" ja "tiedostavia" kun perustelevat havaitsemaansa ihmisten käytöstä "evoluutiolla". Vähänkään kun jaksaisi perehtyä asioihin koulun oppimäärää enemmän niin huomaisi ensinnäkin miten huteralla pohjalla koko evoluutioteoria nykyisin on, ja sitten sen, että mitään pitäviä todisteita siitä että ihmiset ovat "ihan samanlaisia" kulttuuripiiristä, aikakaudesta ja muista olosuhteista riippumatta ei yleisistä uskomuksista huolimatta edelleenkään ole löydetty. Siispä väittämät joissa yhdistellään virheellisiä ja puutteellisia käsityksiä näistä molemmista asioista, kehämäisesti perustellaan evoluutiolla kuvitteellisia ihmisten universaaleja piirteitä joilla sitten vahvistetaan uskoa evoluutioon, menevät suoraan "not even wrong" -mappiin.
Saisiko kuulla perustelut miinukselle? Kyllä tämä mainitsemani ihmistyyppi on ihan oikeasti olemassa. Lukiosta juuri valmistuneet, lukiolaiset, ja joskus yläasteelaisetkin luulevat tietävänsä kaiken maailmasta. Naiiveja muilta opittuja mielipiteitä huudetaan kädet puuskassa varmoina totuuksina. Evoluutio on varmasti totta sanasta sanaan koska koulussa kerrottiin niin. Ihminen on varmasti luonnostaan itsekäs ja ahne koska kansanviisaudet sanoo niin. Kaikki ihmisen toiminta perustuu seksuaalisuuteen koska mun isä on lukenu Freudia. Ja minkäänlaiseen argumentaatioon ei kyetä jos siihen haastetaan. Surullista. Ja helvetin ärsyttävää.
Mitä tiedettä on käsite "pehmotiede"? Mihin empiiriseen havaintoon niiden olemassaolo perustuu?
"Virheet kuuluvat prosessiin, tiede on muuttumatonta, mutta tietomme siitä lisääntyy."
Oikeastaan ainoa asia mikä voidaan tietää todellisuudesta on prosessi eli vastaus "miten" kysymykseen. "Miksi" ja "mitä" kysymyksiin ei ole olemassa tieteellisiä vastauksia.
Olen kyllä melkoisen eri mieltä tuosta sinun keinotekoisesta jaostasi tieteen prosessiin ja toisaalta tieteeseen. Jos et ole itse huommannut niin tuontyyppinen ajattelu on nimenomaan metafysiikkaa karmeimmillaan koska väitettä ei voi millään mahdollisella empiirisellä kokeella osoittaa vääräksi eikä oikeaksi. Se on pelkkää hölynpölyä....
Melkoisen ironista postittaa tuollaista kamaa filosofia-palstalle. Olet malliesimerkki huonosta filosofiasta ja ajattelusta. Sorry vaan....
Valitettavasti on niin että vaikka apis1 olisikin oikeassa, suurin osa "tiedeuskovaisista" ei ajattele hänen kanssaan samalla lailla. Mm. fysiikkapalstalla häiriköi tämä "Heh !" jolla tuntuu olevan vankkumaton usko siihen että tiede ei ole koskaan ollut edes hetkellisesti mistään väärässä. Mm. toisinajattelijoiden passitus mielisairaalaan neuvostoliitossa sai häneltä siunauksen "tieteellisenä psykiatriana".
"Olet malliesimerkki huonosta filosofiasta ja ajattelusta." Kun argumenttisi loppuvat, hyökkäät henkilöäni vastaan. Tämä ei ole keskustelua, vaan argumentum ad hominem, eräs tunnettu virhepäätelmä. En halua jatkaa keskustelua.
"Oikea tiede on täysin identtistä maailman tapahtumien kanssa. Tieteellinen prosessi lähenee tätä ideaalia koko ajan, mutta ei saavuttane koskaan. Luonnontieteitten tutkimus on varminta, käyttäytymistieteitten nykyiseltä pohjalta kehnointa prosessia. Kuitenkin valoa on jo näkyvissä, sillä tieteellinen teoria on jo tunkeutumassa näillekin alueille. "
Tiede on vähän arkisemmin ajateltuna lähinnä vain inhimillistä päämäärähakuista toimintaa eikä mikään jumalan kaltainen täydellinen entiteetti. Sinä yrität yhdistää jonkun kuvittelemasi abstraktin ihannetiede-käsitteen todellisuuden kanssa mikä ei tule onnistumaan.
Luonnontieteet tutkivat suhteellisen yksinkertaisia ja mekanistisia järjestelmiä kun taas esim. yhteiskuntatieteet ja psykologia tutkivat systeemejä joissa on paljon ei helposti mallinnettavia mahdollisesti ei niin mekaanisia toimijoita. Reduktionismi taas on pikemminkin ideologia/uskonasia ja usein melko huonosti toimiva metodi.
Tiede on vain ihmisen väline erilaisten päämäärien saavuttamiseksi ja tietyssä mielessä edellyttää jonkinlaisen vapaan tahdon olemassaolon. Koetapa esim. redusoida kaikki tieteellinen tieto sähkökemiallisiin prosesseihin niin huomaat varsin nopeasti että kaikki luonnontieteiden tuntemat luonnonlait ovat todellisuudessa alisteisia tietoisuudelle ja vapaalle tahdolle.
Luonnontieteilijät näkevät hirveästi vaivaa yrittäessään todistella että maailmassa ei ole mitään muutakuin mekanistisia stokastisia prosesseja - tuosta touhusta tulee mieleen lähinnä Munchausen nostamassa itseään hiuksista ilmaan.
Aika säälittäviä tapauksia monella tapaa nuo älyllisesti ehdollistuneet luonnontieteilijät ....
Eiköhän tämä tästä.