Lukion biologian tunnilla opettaja kertoi, että nisäkkäillä ominaisuudet periytyvät voittopuolisesti naaraan puolelta.
Nyt olen kuitenkin unohtanut, millä hän perusteli väittämäänsä. Johtuuko ominaisuus vain siitä, että munasolu on niin valtavan paljon suurempi, kuin siittiösolu? Ja munasoluhan se lähtee jakautumaan eli sillä tulevan jälkeläisen alulla on siten runko ja massa jo valmiiksi naaran puoleista alkuperää.
Sitten muistuu mieleen vielä se mitokondrian DNA, joka myös periytyy naaraan puolelta. Oliko se selitys sittenkin siinä?
Nyt olen kuitenkin unohtanut, millä hän perusteli väittämäänsä. Johtuuko ominaisuus vain siitä, että munasolu on niin valtavan paljon suurempi, kuin siittiösolu? Ja munasoluhan se lähtee jakautumaan eli sillä tulevan jälkeläisen alulla on siten runko ja massa jo valmiiksi naaran puoleista alkuperää.
Sitten muistuu mieleen vielä se mitokondrian DNA, joka myös periytyy naaraan puolelta. Oliko se selitys sittenkin siinä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ainakin se mitokondrio-DNA kallistaa vaakakuppia hiukan naaraan puolelle.
Väite on totaalisesti outo ja uusi. En ole sitä ennen tavannut.
Voisi kuvitella, että hän olisi mahdollisesti ajatellut sitä, että kun joka toisessa siittiössä on pienempi Y-kromosomi, täten miehen jättämä perimä olisi hiukan pienempi ja niin myös Y-kromosomin vaikutus ominaisuuksiin.
Naaraspuolinen yksilö on siten mosaikistinen, että toisessa solussa on aktiivisena äidiltä, toisessa isältä peritty X-kromosomi. En ole lukenut, että äidiltä perityt olisivat useammin aktiivisina, mutta jos ovat, tässä voisi olla selitys.
"Väite on totaalisesti outo ja uusi..."
Ei se avaajan esitys nisäkkäiden ominaisuuksien periytymiestä outo ja uusi ole ainakaan elänjalostuksen parissa.
Kotieläinjalostuksesa on jo kauan huomattu, että hyvien yksilöiden hankkiminen siten, että risteytetään tavallinen yksilö huippu-uroksen kanssa on melko lailla sattuman kauppaa. Mutta niin päin, että naaraspuoleista huippuyksilöä käytetään siitokseen risteyttämällä tavallista tasoa edustavan uroksen kanssa tuottaa hyviä jälkeläisiä jo melko suurella prosentilla.
Esimerkiksi sikojen kohdalla koko touhu perustuu hyvien emälinjojen varaan. Eräs sikafarmari kertoi, että karjuksi kelpaa lähes mikä tahansa.
Erittäin mielenkiintoista. Nyt pitäisi löytää biologinen selitys ilmiölle. Olisikohan se sittenkin soluliman, mitokondrioitten ja muun solussa olevan töhkän periytyminen äidiltä. Varmaan joku jo tietääkin.
Jos tuota voi soveltaa ihmisiin, niin sitten kyllä siemennesteen keräily huippu-uroilta siemenpankkiin, niin kuin tapana on, on koko lailla turhaa työtä.
Puhut sikajalostuksesta, mutta endäs naudat? Olen saanut sen käsityksen että yhdellä mahtisonnilla voidaan siemennellä tuhansia lehmiä toiveena saada laatukarjaa, ja jne.
"Puhut sikajalostuksesta, mutta endäs naudat? "
Ne huippusonnit ovat lypsykarjan osalta hyvien lypsylehmien jälkeläisiä. Totta kai niin nautojen kuin myös hevosten kohdalla pyritään myös hyödyntämään mahdollisimman hyvää urospuolista yksilöä. Periytyyhän niitä hyviä ominaisuuksia uroksenkin puolelta, mutta ei niin suurella todennäköisyydellä, kuin naaraan puolelta.
Mutta ajattelepa vaikkapa entisaikojen hevosjalostusta. Yksi ori voi jättää samalle kylälle kymmeniä jälkeläisiä vuodessa, mutta huipputamma vain yhden. Oriin jättämistä kymmenistä jälkeläisistä voi huonommallakin todennäköisyydellä tulla joku todella hyvä yksilö. Tapauksissa, jolloin tämä hyvä yksilö oli tamma, se jätettiin kylälle siitoseläimeksi. Näin kylälle muodostui pitkiä hyvälaatuisia emälinjoja, joita käytettiin siitokseen.
Orivarsat ja heikompilaatuiset tammat myytiin vaikkapa savottahevosiksi.
Puhuin tuosta sikajalostuksesta sen takia, että tämä sikafarmarikin ihmetteli, kuinka koko touhu on painottunut hyvien emälinjojen varaan. Olemmehan me maaseudun miehet tottuneet korostamaan isäyksilöiden ja varsinkin siitosoriin merkitystä. Nyt siis näyttää siltä, että tammat ovatkin hyvien yksilöiden jalostamisessa oriita merkittävämmässä asemassa. Samoin lehmät nautojen puolella.
Ihmisissä niin sika on lähempänä miesta ja nauta on lähempänä naista.
Tästä on lähdettävä.
Ei vielä ole sattunut kenenkään asiantuntijan silmiin, mutta lisää vettä myllyyn. Teeveessä kerrottiin, että Turnerin syndrooman, jossa puuttuu toinen sukupuolikromosomi, oireisto olisi ERIVAHVUINEN, mikäli on PERINYT PUUTTEEN ISÄLTÄ TAI ÄIDILTÄ. Syndroomasta kärsivät ovat aina tyttöjä ja murrosikä ja aikuisvaihe saadaan vain lääkkeenä annettavalla naishormonilla.
Olisikohan tämä yhteydessä mainittuun ilmiöön?