Mikä on mielestänne etiikan ja psykologian suhde? Onko ihmisellä velvollisuutta toimia eettisesti silloinkin, kun se on hänelle psykologisesti raskasta? Otetaan esimerkki omasta kokemusmaailmastani: minun mielestäni mm. naisille vislailevat raksaäijät ja itsestään vapaaehtoisesti seksiobjektin tekevät naiset ansaitsisivat rangaistuksen sikamaisesta käyttäytymisestään. Kuitenkin yhteiskunta on päättänyt että tällaiset eivät ole rangaistavia tekoja ja tulee heti väliin jos rupean sellaisia rangaistuksia jakamaan itse. Miksi siis minulla olisi mitään velvollisuutta toimia millään tavalla minkään eettisen teorian mukaisesti, jos kerta en saa pakottaa ympärilläni olevia ihmisiä toimimaan eettisesti? Miten yksilöllä voisi olla velvollisuus olla eettinen maailmassa, joka ei ole eettinen häntä kohtaan? Eikö tällaisen ihmisen ole täysin hyväksyttävää ja rationaalista ryhtyä nihilistiksi?
Etiikka ja psykologia
ssasafkkl
13155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei sinulla ole mihinkään velvollisuutta. Velvollisuuden tunto johtuu yhteisöön suuntautuvista geeneistä. Et ole valinnut geenejäsi etkä niiden alleeleja, geenimutaatioita, etkä voimakkuutta, mutta olet geeniesi määrämä.
Toimitpa noin tai näin, geneettinen rakenteesi määrää. Aivot rakentavat näennäiskäsitteitä, joilla ei ole todellista kohdetta, mm. velvollisuus.
Siihen, että yhteiskunta tulee väliin kun sinä "rankaiset" jotakuta ihmistä oma-aloitteisesti, on syynsä. Sinä toimit silloin defensiivisesti vain oman etiikkasi puolesta ja se on ilmeisessä ristiriidassa yhteiskunnan yleisen etiikan, järjestyssääntöjen ja lakien kanssa.
"Eikö tällaisen ihmisen ole täysin hyväksyttävää ja rationaalista ryhtyä nihilistiksi?"
Rationaalista ehkä, muttei kovin viisasta, sillä surkeaa on nihilistin elämä.
Rationaaliset ratkaisut toimivat ehkä talousongelmissa, mutta eettisissä kysymyksissä pitää olla myös sydäntä mukana.
Entä mitä pitää tehdä jos kaikki etiikkaa koskevat väittämät tuntuvat vastenmielisiltä? Jos nihilistit näyttävät vastenmielisiltä sosiopaateilta, moralistit näyttävät vastenmielisiltä tiukkapipoilta, ja anti-nihilistit (ne joiden mielestä kaikki mikä tapahtuu on oikein) vain naamioituneilta nihilisteiltä? :S
"nyt myrkyn lykkäsit kirjoittaa: Entä mitä pitää tehdä jos....?"
Jos noin huonosti on asiat, niin eipä taida olla muuta mahdollisuutta kuin päivittää oma itsensä uuteen versioon, sellaiseen joka kykenee kanssakäymiseen ja kommunikointiin ympäröivän aatemaailmankin kanssa.
Pitääkö myös nihilistien kanssa kyetä kanssakäymiseen? Miten tästä suoriutuu henkilö, jolla on vahva moraalinen vakaumus?
Tottakai, kärsimyksen kautta. Kaiken kanssakäymisen A ja O on kohteliaisuus, joka on lähimmäisenrakkautta tässä todellisuudessa.
Vahvan moraalisen vakaumuksen pitäisi näet toimia lähimmäisenrakkauden hengessä, muuten siitä tahtoo tulla pelkkää lakia. Ja Rakkautta ei voi laittaa lain alle, siellä se tukahtuu ja kuolee pois.
Itse asiassa tuossa kanssakäymisessä juuri nihilisti on vaikeuksissa. Ei ole jästipäisempää ja ajattelukyvyltään jäykempää olentoa kuin henkilö, jolla on vahva moraalinen vakaumus.
KAIKKI massamurhat ja muut hirmuteot on tehty juuri vahvan moraalisen, ideologisen tai uskonnollisen vakaumuksen nimissä.
Jos siis aivan välttämättä haluatte olla jotakin kategorista, niin sitten mieluummin vaikka nihilistejä. Silloin teillä on edes jotakin toivoa.
Nihilismi on kyllä 100x tervehenkisempää kuin tekopyhyys jota harjoittaa 99% ihmisistä. Toisia ollaan aina oikein valmiita tuomitsemaan vaikka itse oltaisiin millaisia sikoja.
Ei uskomuksen yleisyys ole tae sen todenperäisyydestä. Esimerkiksi uskonnolliset ajatukset ovat yleisiä mutta tuskin tosia.
Samoin useat pitävät varmana totena aivojen luomia näennäiskäsitteitä, kuten moraalinen velvollisuus tai vapaa tahto, mutta ei se ole tae niiden todellisuudesta.
Tieteellisesti orientoituvalla on todellakin yhteisöllinen ongelma siinä, että ympärilläolevat yleensä ajattelevat epätieteellisesti. Jos tieteen tulokset julistettaisiin enemmistöpäätöksellä, koko tiede olisi syytä haudata.
" apis1: uskonnolliset ajatukset ovat yleisiä mutta tuskin tosia."
??? Ajattelitko nyt mitä kirjoitat? Jos ei ihminen usko ajatuksiensa olevan, niin hän lienee melko kuollut tapaus. Ajattele ensin ja nipistä itseäsi, niin tunnet ajatuksesi konkreettisemmin.
Luonnontiedekin on oikeastaan vain ajatusta ihmisten päässä, joka saa näkyvimmän ilmi-asunsa materiassa. Elämäntiede on materialistille vaikeampaa, muttei suinkaan mahdotonta, sillä ei ketään, joka pyytää päästä sisään, hylätä.
Kone on hengen riemuvoitto materiasta.
En kyllä oikein saanut selvää, mitä ajat takaa. Katsomukseni on luonnontieteitten mukainen. Kyllä ajatukset ovat olemassa. Ne ovat sähkökemiallisia pulssiketjuja erittäin monimutkaisessa ja verkostuneessa hermostossa.
Jos luonnontieteet olisivat "vain ajatusta ihmisen päässä", olisi täysin käsittämätöntä, että saadaan ympäri maailmaa samanlaisia tuloksia. Tiede kertoo, millainen maailma on. Ei ole useita maailmoja ainakaan lähietäisyydellä. Sitä paitsi tiede ja tieteellinen prosessi ovat eri asia.
Tieteissä ei tunneta käsitettä "elämäntiede". Onko se "uskonnon" pseudonyymi?
Niin, olen myös käsitellyt tällä palstalla "Tieteen ja tieteellisen prosessin eroa".