Jos ei leiki filosofia, eikä sotkeudu vuosisataiseen hölynpölyyn ja hienoilla sanoilla ja teorioilla kikkailuun, voi käydä niin, että sinnikkäälle ja pelottomalle etsijälle totuus selviää. Ja totuus (ei etsijä itse) tekee teidät vapaiksi. Tehkää ja oivaltakaa:
Tehkää oikeat kysymykset.
On vain kaksi kysymystä, joita täytyy esittää kunnes vastaukset löytyvät:
1. Mikä minä olen? (siis "mikä", ei "kuka")
2. Mikä on totta?
Oivaltakaa:
1. Se mikä on, on NYT. (Aika on valheista toiseksi suurin)
2. Vain se mikä on, ON. Kaikki on sitä samaa: asiat, oliot, olennot, väitteet ja vastaväitteet... Kaikki on saman (yhden) toteutumista näennäisesti monena. Sinun, minun, simpukan, kuun tai viruksen välillä EI OLE perimmiltään jakoa. Jako syntyy aivoissa. (Itse on valheista suurin, se jakaa eli pilkkoo kokonaisuuden osiksi.)
Anteeksi vain, mutta MITÄÄN tuosta ette pysty kumoamaan. Totuudella on sellainen ominaisuus, ettei sitä voi kumota.
Tehkää oikeat kysymykset.
On vain kaksi kysymystä, joita täytyy esittää kunnes vastaukset löytyvät:
1. Mikä minä olen? (siis "mikä", ei "kuka")
2. Mikä on totta?
Oivaltakaa:
1. Se mikä on, on NYT. (Aika on valheista toiseksi suurin)
2. Vain se mikä on, ON. Kaikki on sitä samaa: asiat, oliot, olennot, väitteet ja vastaväitteet... Kaikki on saman (yhden) toteutumista näennäisesti monena. Sinun, minun, simpukan, kuun tai viruksen välillä EI OLE perimmiltään jakoa. Jako syntyy aivoissa. (Itse on valheista suurin, se jakaa eli pilkkoo kokonaisuuden osiksi.)
Anteeksi vain, mutta MITÄÄN tuosta ette pysty kumoamaan. Totuudella on sellainen ominaisuus, ettei sitä voi kumota.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Joo, olet sotkeutunut pahasti vuosisataiseen "hölynpölyyn ja hienoilla sanoilla ja teorioilla kikkailuun". Sinun on nyt syytä jättää kerrassaan filosofia ja palata maan kamaralle. Luonnontieteet, varsinkin biologia, voisivat nyt tehdä gutaa,
Suhteeni filosofiaan ja luonnontieteisiin on sama kuin hyviin pöytätapoihin. Pöytätavat voi hylätä VASTA kun on ensin opetellut ne. Muuten on vain moukka.
Vastauksesi on erittäin asiallinen, mutta se ei kuitenkaan ota huomioon, että voi joutua väärälle raiteelle ja täytyy palata. Minusta sinä olet saattanut ajautua filosofian väärälle raiteelle.
"Minusta sinä olet saattanut ajautua filosofian väärälle raiteelle."
Filosofia on enimmäkseen vain sanoilla kikkailua, älyllistä viihdettä, se ei kerro todellisuudesta oikeastaan yhtään mitään. Tieteen tuntema todellisuus taas on pohjimmiltaan fysiikkaa, kvanttifysiikkaa.
Mutta ihmisen _perimmäinen_ todellisuus tiedostavana olentona ei ole tietämistä, vaan olemista, suoraa kokemista.
Jos tiedät jotakin, et tiedä välttämättä mitään, mutta kun olet jotakin, olet sitä kokonaan, vaikka et edes tietäisi olevasi. Se on se ero.
Käytät sanoja, joita kyllä aivot voivat luoda, kuten "oleminen" ja "suora kokeminen", jotka ovat tyypillisiä filosofisia sanoja, mutta vailla kohdetta ja merkitystä. Tällaiset sanat kuuluvat oikeastaan runouden ja muun taiteen piiriin. Niillä luodaan tunnelmaa, mutta ei selitetä mitään. Osa ihmisistä onkin juuri senkaltaisia, että kuiva ajattelu on heille mahdoton, mutta konnotatiiviset sanat luovat elämisenarvoisen elämän.
Viestiäkseen edes jollakin tavalla ymmärrettävästi ihminen joutuu käyttämään sanoja. Ja verkossa tämä pitää paikkansa vielä enemmän.
Olemme sanojen ja käsitteiden vankeja ja kuitenkaan todellisuutta ei täsmämällisesti kuvaa yksikään sana tai käsite.
Sanalla "oleminen" tai käsitteellä "suora kokeminen" voin vain hämärästi viitata siihen todellisuuteen, mitä niillä yritän kuvata. Tiedän aivan hyvin, että enimmäkseen ne vain tekevät asian veilä vaikeammin oivallettavaksi, mutta ne ovat kuitenkin parhaita, mitä aivoni tähän yhteyteen tuottaa.
Yritän vielä kerran:
Esimerkiksi kvanttifysiikan paljastama fyysinen todellisuus on kiehtovaa, tosi kiehtovaa, mutta...
Se ei ikävä kyllä muuta kokemustani elämästä yhtään miksikään. Olen kaikkine teoreettisen fysiikan tai kosmologian tietoineni edelleen joko onneton tai onnellinen.
SIIS: Ihmisenä olemisen ongelmaan tarvitsen ratkaisuksi ihan jotakin muuta kuin tiede, uskonto tai filosofia. Mitä se muu sitten on? Syvempää oivallusta. Oivallusta, joka järkyttää ja siirtää paikoiltaan kaikensanallisen, käsitteellisen ja tiedollisen paskan.
Siitä puhun. Äläkä edes yritä sotkea sitä mihinkään ismiin, uskontoon tai muuhun pelokkaan, ahneen tai ylimielisen egon tuotamaan yleisesti hyväksyttyyn skeidaan. Se on muuta. Jos et usko, tule tälle rannalle katsomaan :)
Anteeksi, en tarkottanut suututtaa, vaan keskustella aiheesta.
Katsomukseni on luonnontieteellinen. Psykologisoinnit ja luokittelut ovat kelvottomia argumentteja. Luonnontieteet kelpuuttavat argumentiksi vain empiirisen havainnon ja loogisen teorianrakentamisen. Luonnontieteet ovat vapaat myös filosofiasta.
Tavallaan ymmärrän sinua. Minäkin olisin iloinen, jos olisi jotakin "syvällisempää", mutta ei vain ole. :)
"Tavallaan ymmärrän sinua. Minäkin olisin iloinen, jos olisi jotakin "syvällisempää", mutta ei vain ole. :) "
No, ehkä "syvempi" on väärä sana. Ehkä "kirkkaampi", olisi parempi, tai kenties "tyhjentävämpi". Mitä sanaa käyttäisi, kun yrittää kuvata jotakin, joka todellisuudesssa on "ei mitään" suhteessa siihen, jonka aina on luullut olevan?
Juuri se, että "mitään syvällisempää ei ole", on se juttu. Mutta sen teoreettinen ymmärtäminen taas on kokonaan toinen asia kuin sen todeksi eläminen.
Luonnontieteet ovat rautaa! VAIN ne antavat teoreettisen selityksen sille, miten kaikki toimii. Ne selittävät maailman, mutta selitys _ei koskaan_ ole sama asia kuin se, mitä yritetään selittää.
Ja sitten ne huonot uutiset:
Selitys (parhainkin) on käsite. Käsitteitä on vain ihmisen aivoissa. Tai ainakaan muita käsitteitä luomaan kykeneviä olioita ei toistaiseksi ole tiedossamme.
Käsitteillä on vain surkea välinearvo, ne ovat kuin huonosti töherrettyjä tienvittoja jonnekin, mistä ne eivät koskaan pysty kertomaan.
ei ole päätepistettä vaan jatka kulkuaan etsien sitä
Ja, silti päädyit leikkimään filosofia. Doh.