Jos Sokrates ajatteli, että järkevyydestä pitää tehdä tyranni, niin miksi sitten Adolf Hitler, joka varmasti oli hyvinkin älykäs, luonnehditaan historian pahimmaksi ihmiseksi? Siispä Sokrates oli väärässä, ei se järkevyys tee hyveelliseksi, vaan on jotain muuta, joka vaikuttaa, järjestä riippumatta, siihen onko ihminen hyveellinen vai ei.
Sokrates oli väärässä
Aleksi
111258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Viittaat ilmeisesti Sokrateen näkemykseen, jonka mukaan ihminen tekee oikein, jos hän tietää, mikä on oikein. Vai?
Jos näin on, olet erehtynyt. Et ilmeisesti tunne Hitlerin filosofiaa, johon 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun okkultismi vaikutti suuresti. Hitlerin oma näkemys oli, että hän toimi oikein. Hän piti arjalaisia muita parempina (tavanomainen näkemys tuohon aikaan), juutalaisia muita huonompina (niin kuin tuokin) ja itseään hän piti messiaana. Hän katsoi siis toimivansa oikein. Ernst Krafftilla, okkultistilla, oli suuri vaikutus Hitleriin.
Hitler ei todista roskaksi näkemystä, jonka mukaan ihminen tekee oikein, kun tietää, mikä on oikein. Hitler ei tiennyt, hän luuli tekevänsä oikein.
Niin mutta Hitler oli älykäs ja hän esitti älyllänsä uuden käsityksen siitä mikä on oikein. Sokrateen mukaan nimenomaan järjellä voidaan saavuttaa tieto siitä mikä on oikeaa. Hitler ei ainakaan löytänyt järjen avulla sitä oikeaa. Järjellä ei siis ainakaan ole yhtä ainoaa tietä todelliseen tietoon hyvästä. Ja riippumatta kaikista Sokrateen todisteluita, joissa hän yrittää todistella, että väärin ajattelevat ovat sofisteja, niin Sokrateen juju on tehdä järjestä tyranni. Mutta siitä ei seuraa sitä, että ihmisestä tulisi hyveellinen. Hyvettä ei opita tuntemaan järkeilyn avulla.
Vastaskohan joku tähän jo...
Sokrateelle järkevyys tarkoittaa moraalisesti oikeaa toimintaa. EI sitä, kuinka nopeasti ajatus juoksee pisteestä a pisteeseen b, kuinka hyvä on kyky organisoida ihmisjoukkoja tms., eli ei samaa kuin älykkyys.
Järkevyys on hyveelistä elämää ja pyrkimystä kohti totuutta. Sokrateen mielestä ihminen ei koskaan voi tietää totuutta, vaan ainoastaan pyrkiä sitä kohti. Järkevä ihminen "tietää, ettei tiedä", jatkaa kyselemistä ja osoittaa niiden olevan väärässä, jotka luulevat tietävänsä miten asiat ovat.
Hitler luuli tietävänsä mikä on oikein ja (valitettavasti) sai myös muut uskomaan tähän. Siksi hän ei olisi sokrateen mittapuussa järkevä. Eli äly ja järki ei ole sama asia.
"Sokrates ajatteli, että järkevyydestä...Adolf Hitler, joka varmasti oli hyvinkin älykäs". Järkevyys ja älyllisyys ovat eri asioita. Hitler oli ehkä jollakin tapaa älykäs (esim. sosiaalisesti kuin psykopaatit yleensä), mutta ei missään nimessä järkevä tai viisas.
Hitlerin äo oli 141.
"Jos Sokrates ajatteli, että järkevyydestä pitää tehdä tyranni"
Luulen, että olet lukenut tuon jostain Nietzschen kirjasta. Epäjumalten hämärä? - vai Antikristus..?
Sokrates katsoi, että hyve on tietoa. Hän myös tarkkaili Platonin tekstien mukaan omaatuntoaan
hyvin paljon. Mutta se siitä....
"niin miksi sitten Adolf Hitler, joka varmasti oli hyvinkin älykäs, luonnehditaan historian pahimmaksi ihmiseksi?"
Toimiiko älykäs ihminen välttämättä järkevästi??
Ei todellakaan!!! Erittäin älykäs ihminen esimerkiksi voi olla täysin hetkellisten impulssiensa orja ja lähes kykenemätön mihinkään pitkäjänteisyyttä vaativaan. Hän tiedostaa asian, muttei välttämättä halua muuttua.
Hän voi esim. todeta, että maailmassa ei ole pakko kuin "kusta ja paskantaa". Hengittämättäkin voi olla, jos hukuttautuu.
Onko Hitlerin teot sitten edelleen pahoja? Minä (ja suurinta osaa muistakaan nyt maapallolla elävistä ihmisistä) tuskin olisin maapallolle koskaan syntynyt, elleivät kaikki maailman hitlerit ja stalinit olisi tehneet tekojaan ennen minun hedelmöittymistäni äitini kohdussa.
Lisää tästä aiheesta kirjoituksessani kotisivullani:
http://www.iki.fi/manninen/ajatteluni.html
Hyvä ja paha ovat suhteellisia asioita. Moraaliväitteillä ei ole totuusarvoa, ellei sitten sovita hieman oudosta moraalin logiikasta jossa moraaliväitteellä ja sen negaatiolla ovat molemmilla voimassa totuusarvot sekä tosi että epätosi! Tämmöinen pikku logiikka voidaan mielestäni kehittää, ja oikeutuksena se tosiasia, että todellisuuden tapahtuma X on eri
ihmissubjektien A ja B kannalta ajanhetkellä t toiselle "hyvä" ja toiselle "paha/huono". Ja taas ajanhetkellä t t_1 toisinpäin jne.
Tarvittaessa A:n ja B:n löytämiseksi voidaan tietysti ottaa kuvitteellisia tulevaisuuden ihmissubjekteja.
Tämä johtuu yksinkertaisesti
siitä, että todellisuudessa pätee periaate "kaikki vaikuttaa kaikkeen ajan funktiona".
Toimiiko nykyihminen järkevästi? Ei sentään, tyydytään pullaan&nettiin. Mitä nyky-filosofit on saaneet aikaan? Yhtään mitään? Sokrates sentäs teki jotain suurta/elämää suurempaa mihin ei kukaan tule koskaan enää pystymään. Mitä sitten Nietzschen tulee niin mieshän on suurin hourupää koskaan, todella hienoja kirjoja, jos edes pystyisi kirjottamaan yhden niin hienon kirjan kuin Nietzsche.. :D
Sokrates ehdotti, että hallitsijaksi valittaisiin filosofi. Hitler ei ollut filosofi vaan taitava poliitikko.
Mitä Sokrateksen sanat tarkoittivat – hänen omana aikanaan? Mikä oli hänen näkökulmansa? Se se vasta on tosi viisas, joka tietää. Minä en tiedä.
Tuolla ylläolevalla tarkoitan, että on mahdotonta kääntää englanniksi sananlaskua "Aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin". Siis sellaista käännöstä, joka olisi sanatarkka ja että aito britti ymmärtäisi sen henkisen sisällön.
---------------------------
Järkevyys ja länsimainen humanismi yhdistetään meidän aikanamme yhdeksi ja samaksi mössöksi. Tulee kuitenkin ymmärtää, että Sokrates eli maailmassa, joss orjuus oli luonnollista ja hyväksyttävää. Ja niinhän se oli Adolfinkin aikana!
Sokrates oli oman aikansa lapsi, kuten me jokainen. Pyhimys hän ei ollut.
Meiltä puuttu luotettava ymmärrys siitä, mitä Sokrates ajatteli. On ainoastaan toisten muistiinpanoja ja niissä aina osa informaatiosta katoaa.
Ja alkuun palatakseni: mitä sana "järkevyys" Sokratekselle tarkoittikaan laajemmissa mittasuhteissa.
Ainakin sinä osaat hyvin tuon Sokraattisen metodin. Todellakin keskustelun jälkeen jäljelle jää vain hämmennys, miten se nyt sitten oikein menikään? Samalla Sokrates on tavallaan voittanut, kun hän tuhosi kaiken selkeyden, joka oli ennen Sokraattisen metodin soveltamista. Sokrates kylvää epäluottamusta sinne missä on luottamusta, ei saa luottaa ellei ensin järkeile.
Mitä tulee siihen voimmeko ymmärtää jonkin toisen aikakauden ihmisiä, niin sen voin sanoa, että ainakin suurin osa kaikista edellytyksistä on suhteellisen samoja. Tuo järkeilyn painoarvon korottaminen noinkin korkealle, siis ihmisen perusedellytysten osalta kertoo jotain siitä mihin tuollainen aina vain kriittinen asenne johtaa, ei siis mihinkään. Tuollainen vehkeily vain johtaa kyvyttömyyteen tehdä päätöksiä ja olla oikeassa, kun kuvitellaan jokin kolmas totuus. Totuuksia on vain kaksi, siis vuorovaikutuksen kahden osapuolen omat totuudet.
Olen pahoillani, jos esitin asiani huonosti.
Tuolla pässin pään leikkaamisella yritin osoittaa, että sanojen ja käsitteiden kääntäminen kulttuurista toiseen on joskus mahdotonta meidänkin aikanamme. Saati sitten, kun välissä on reilut kaksi tuhatta vuotta ja hirvittävä kulttuuriero. Se kielen (sanojen) kääntäminen on pikkujuttu.
---------------
Jos ihmisiä on kaksi, niin onko totuuksia todellakin vain kaksi? Siis: jos olisimme tavanneet pimeällä keskiajalla, olisimme molemmat olleet sitä mieltä, että maailma on litteä. Olisiko se ollut totuus?
Minä hyväksyn väärässäolemisen AINA yhtenä vaihtoehtona. Sen on minulle ihan oma elämä opettanut. Ilman Sokratesta.
---------------
Vielä ”järkevyyden” käsitteestä. Matkataan yhä pimeällä keskiajalla. Silloin järkevä ihminen oli tosiaan sitä mieltä, että maailma on litteä. Siispä: olisiko järkevä ollut hyvä hallitsija?
Vaan auktoriteettien (=kirkon) nimiin vannominen oli Sokratekselle pahempi asia kuin myrkyn juonti.
Joudun edelleen pohtimaan, mitä ”järkevä” tarkoitti Sokrateksen aikana. Sanalla on tuolloin ollut määritelmä ja rajat, ehkei papyrukselle raaputettuna, mutta ihmisten ymmärryksessä kuitenkin. Tai voisiko käännös ollakin ”älykäs” tai ”viisas” tai...
Kais tiedät, mikä on älykkään ja viisaan ero?
---------------
Ja sitten lohdutuksen sanoja sinulle. Tunnustan ihan näin julkisesti, että en ole minkään valtakunnan filosofi enkä Sokrateksen tuntija. Ihan tavallinen pulliainen, joka kaipaa aivoilleen jotain ristisanoja (yäk) fiksumpaa purtavaa.
Ja missään tapauksessa ei ole tarkoitukseni lyödä sinua lyttyyn ja toivon, ettet suostu kasaan painumaan, vaikka yrittäisinkin.