Mihin masentunut kykenee?

Masentuneet ihmiset reagoivat eri tavalla. Jotkut touhuavat hirveästi yrittääkseen peittää masentuneisuutensa, jotkut lukittautuvat kotiinsa esim. juuri pelaamaan, jotkut masentuvat niin, ettei kykene tekemään mitään. Se on hyvin yksilöllistä, miten ihminen reagoi.
Ei kannata alkaa syyttelemään, sehän vaan pahentaisi tilannetta. Et voi tietää onko ihminen oikeasti masentunut. Ei kai kukaan valehtelisi moisesta asiasta? Mieluummin kannattaisi kysellä masentuneisuuden syytä. Onko ihminen yksinäinen? Onko hänellä jotain muita sosiaalisia, taloudellisia tai jotain muita vastaavia ongelmia?

Nimenomaan tyypillistä hukuttautua johonkin toiseen maailmaan. Ystävälläni on masennus, aikaisemmin oli tosi vaikeakin, ja hän ei muuta teekään kuin pelaa ja katsoo elokuvia. Itselläni myös masennus, ja mä en tee muuta kuin katson tv-sarjoja ja elokuvia. Sillä tavalla ei ehdi ajatella itseään, mikä johtaa vain pimeässä makaamiseen ja itkemiseen. Vuosi sitten se oli juuri sellaista, koska elokuvat oli kiellettyjä - olin lesta - , tulin koulusta kotiin ja makasin pimeässä, Kävin syömässä ja menin takaisin. Tosin vähensin itkemistä runsaasti tarinoimalla pääni sisällä. Nyt tuon tilalla on elokuvat ja sarjat, jotka pitää mut jokseenkin normaalina. Tässä sitten vain voi miettiä miten helvetissä tähän päädyttiin.

Joten ei voi sanoa ettei masentunut kykene keskittymään peleihin. Ehkä aloittaminen on vastenmielistä, mutta alun jälkeen sitä ei sitten enää haluakaan lopettaa. Tosin tietysti kaikki vaihtelee.

Miten sitten on mahdollista että koulunkäynti on legitiimisti mahdotonta masennuksen takia, vaikka pelit sujuvat? Oudolta kuulostaa.. Eli kyllä sanoisin että jonkinlainen asenneongelma koulua tai velvollisuuksien hoitamista kohtaan on mukana myös. Ellei sitten nimenomaan se koulu ole se masennuksen aiheuttaja.

Eikö niin, että me emme diagnosoi toisiamme?
Jätetään se ammattilaisten työksi.

Masennus voi olla myös sosiaalista pelkoa, epävarmuutta olla toisten kanssa, itseluottamuksen puutetta koulussa pärjäämisen ja ihmisten kanssa pärjäämisen suhteen. Oma poikani kärsii tällaisesta masennuksesta. Kotona hän jaksaa toimia, mutta kodin ulkopuolella (todistetusti) menee ihan luukkoon, katselee vain kenkiinsä eikä mielialansa vuoksi uskalla koulussa edes yrittää. Tietokoneella pelaaminen on ainoa alue, jolla hän kokee olevansa edes jotenkin hyvä. Pelissä ovat myös ainoat kaverikontaktit.

On erittäin julmaa luulla toisesta kaikenlaista. On julmaa väittää jotakuta valehtelijaksi, kun et voi toisen sisintä tietää. Katso peiliin ja mieti, miksi haluat leimata jonkun valehtelijaksi.

Itse jo yli 10vuotta masennuksen kanssa painineena voin kumota epäilyksesi täysin. Pahimpina masennuskausina en varmasti muuta tehnytkään, kuin pelannut tai lukenut kirjoja. Kun oikea elämä ei suju niin ihminen helposti hakeutuu elämään mielikuvitusmaailmoissa joissa kaikki on hyvin. Elokuvat, sarjat, kirjat, pelit, tarinoiden sepittäminen... kaikki ajatukset todellisuudesta pois kääntävä tekeminen turruttaa ihmisen hetkeksi pahasta olosta.

Toiset taas keskittävät sen masennuksensa työhön tai opiskeluun. Toisille taas työstä ja opiskelusta tulee mahdotonta.

Minulla masennus on ollut juuri se, joka on vetänyt elokuvien ja kirjojen maailmaan. Sitten kun puhkesi ahdistus, niin se vei keskittymiskyvyn niin, ettei elokuviin ja kirjoihin jaksanut keskittyä. Ainoa mitä jaksoi oli jotkin hyvin tyhjänpäiväiset TV-sarjat, jotka veivät ajatukset muualle. Ja nukkuminen.

Nyt onneksi ahdistuksen suhteen on ollut sen verran helpompaa, että pystyy taas lukemaankin.

Mutta yleisesti väittäisin, että täysin terve ja hyvinvoiva ihminen alkaa aika nopeasti kaivata elämäänsä muutakin kuin tietokonepelejä.

Ite huomasin syksyisin masennuksen. Unirytmit menee sekasin, uni katkonaista... ja sitten on uuvuksissa.

Melatoniini katkaisi masennuksen, nyt asiat ovat kohdillaan ja toimintakyky palautunut entiselleen. :)

Ei muuta kuin tekemään unipäiväkirjaa ja miettimään miksi mikin aiheutuu, joillekin ei sovi kahvi... jotkut jää koukkuun peleihin ja valvoaa että saa ne tuplaexpat ja dropit kun pelimaailmoissa on näitä megaeventtejä.

Älkää vaatiko itseltänne liikaa ... ja mitään pelejä ei kannata ottaa työkseen..

Se voi olla että ainoa hetki kun hän tuntee jotain mielekästä on pelatessaan. Masennustakin on erilaista.

masennuksesta kärsivä tulla ruokapöytään tai syödä suoraan jääkaapista
luulisin että masennus vähenee kun ruokakin vähenee.

se on heppo arvostella toisia sitten kun itse sairastuu niin tietää mitä masennus on työ kyky menee ei pysty keskittymään yö unet vähän väliä herää tälläistä ei toivo pahimmalle vihamehellekään

Totaalisesti masentunut on kyvytön edes huolehtimaan omasta hygieniasta muusta puhumattakaan. Se ettei halua opiskella, mutta pelaaminen kiinnostaa on kyllä kysymystä herättävä. Onko mahdollista OIKEASTI keskustella avoimesti asiasta? Voiko syy olla esim. se, että opiskeluala on väärä jne. Itse olen joskus löytänyt omasta psyykestäni itsellenikin yllättäviä asioita ongelma-asioissa.

Kyllä sitä voi masentunut olla vaikka pelaisi WOWia.
Juurikin masentunut haluaa paeta johonkin missä hän ei tunne masennusta.

Aika kornia lähteä päättelemään, että "eikö niin että hän valehtelee" tai "todellinen syy on se, että pelit kiinnostavat enemmän kuin koulunkäynti"

Masennus on aina oire jostain ja hyvin yksioikoinen on sinun päätelämäsi se syystä.
Masennusta voi hyvinkin aiheuttaa nuorelle paine koulutuksesta mm. onko hän just siinä koulutuksessa, jota oikeasti haluaa? pääseekö sillä koulutuksella mihinkään? mitä elämältään haluaa? ja kun huomaa tämän maailman menon muutenkin ja tajuaa kuinka "kylmää" täällä on ja arvot kovettuneet niin aivan hyvin voi tuntea masennusta ja haluaa paeta kuka mihinkä asiaan kuten vaikkapa WOWin pelaamiseen, kuka sitten nukkuu päivät pitkät, kuka tarttuu kitaran varteen ja soittaa, kuka vetää viinaa päähän jne.

Vaikka sinä ole kokenut masennuksen niin ei se tarkoita, että osaat tulkita toisen masennusta tai sitä onko se aitoa vai feikkiä.

Suoraan sanoen, ehkä sinun olisi syytä katsoa vähän peiliin ja muuttaa asennoitumista ja tutkia enempi niitä faktoja jos haluat tehdä päätelmiä.

Toki masennusta voi aiheuttaa liika pelaaminen mikä sitten voi vaikuttaa muuhun toimintaan ja sitä kautta masentaa mutta aina se todellinen syy pitäisi selvittää eikä pistää ensi hätään pelin syyksi.

Kyllä minäkin pelaan ja käyn päivittäin työssä ja minua masentaa mm. se, että raadan perse verillä ja hikihatussa ja kaikki hyvä menee näiden veen raharikkaiden hyväksi jotka vaan antaa hyvävelisysteemissä toisilleen etuisuuksia ja mammonaa, kyllä se masentaa eikä muuten ole mikään hyvä esimerkki nuorille jotka tämänkin huomaa ja aiheuttaa sitäkin, että miksi täällä mitään raataa ja tekee kun saa paskan vaivan palkaksi, tässäkin voi olla syytä masennukseen :D

Minä olen ollut pitkään poissa työelämästä lähinnä masennuksen takia. Itsekin olen vetäytynyt yksinäisyyteen, enkä juuri muuta teekään kuin pelaile, lue, katsele elokuvia. Ihan niin kuin moni muukin vastaaja. Nykyään pelkkä ihmisten näkeminenkin saa minut ahdistumaan.

Nykyään kaikkea helposti nimitetään masennukseksi. On ihan normaalia olla joskus alakuloinen eikä silti ole masentunut. Kaikki on joskus vetämättömissä, mikään ei huvita. Silloin kun ei kykene/halua käsittellä jotain asiaa/ongelmaa, työntää sen syrjään eli alkaa puuhata muuta ettei tartte käsitellä ko. ongelmaa/asiaa.Masennus on oikeasti paljon rankempaa. Pelien pelaaminen yötä päivää on pakoa todellisuudesta ja on verrattavissa päihteiden käyttöön. Siitähän humalajuomisessakin on kyse, murheiden hukuttamisesta. Huumeiden käytössä haetaan euforiaa kun tavallisen arjen kohtaamista ei kestetä. Aina ei edes välttämättä tarvitse olla edes ongelmia. Nykyään jotkut ihmiset eivät osaa nauttia elämän pienistä asioista. Joillekin puhuminen masennuksesta on hyvä tekosyy olla yrittämättä ratkaista ongelmia. Joillekin se masennus on oikeaa ja todellista. Totta on ettei elämä aina ole ruusuilla tanssimista ja jokaisen elämässä on sekä ala- että ylämäkiä. Sellaista elämä vaan on.

Tähän on pakko vastata että oon 18-vuotias tyttö ja oon ite eläny aika rankan elämän. Kotona ollu ongelmia ja sit koulussa kanssa tota kiusaamista, sairastumisia. 9 luokan jälkeen en jaksanu enää sitä kiusaamishelvettiä nii keskeytin koulun. Kyllä mäkin kykenen tekemään monia asioita, mutta oon silti masentunut... eli mieli vähän jatkuvasti oikein maassa ja alakulonen. Sitä on masennus. Harvalla se ihan niin psykoottiseen tilaan johtaa että ihminen makaa vaan apaattisena sängyssä. Tosin mulla oli sellanenkin vaihe 12-vuotiaana.

Onko kavereita? jaksaako olla kavereiden kanssa? jos esimerkiks on yksin koko ajan kotona ja vaan pelaa, niin kyllä se tosissaan masentunut on! sillon pidän sua tosi tyhmänä äitinä jos kehtaat edes epäillä.

Mullakin on kehattu epäillä tota (omat vanhemmat siis) vaikka oon tosi yksinäinen ja koko ajan kotona vaan jne. Ne on niin typeriä törppöjä ja meillä on moni muukin asia pielessä kuten tuolla alussa sanoin!

Jos olet kunnollinen vanhempi ja välität lapsestasi mikset keskustele lapsesi kanssa vai oletko yrittänyt? halaatko häntä? pussaatko päähän tai poskelle? kerrotko tarpeeksi usein välittäväsi ja myös RAKASTAVASI häntä? onko sinulla koskaan kehittynyt näin läheinen suhde lapseesi? koska lapsi/nuori sitä tosiaan tarvitsee tai ainakin itse olisin tarvinnut mutta multa tollanen läheisyys jäi uupumaan esimerkiksi, nyt sit on ihan turha ruveta enää tässä iässä mitään hyvää perhesuhdetta rakentamaan koska se ois pitäny ajat sitten alottaa jo alusta pitäen. Nyt mä rupean olemaan aikuinen nuori nainen jo ja seuraava mikä mulla on edessä nii toivon mukaan joskus oman perheen perustaminen ja sinne en siirrä näitä ongelmia.

Tiedätkö miksi hän voisi olla masentunut? kun mietit oikein syvästi niin onko teillä mielestäsi REHELLISESTI kaikki ok?

Tälläsiä tuli mulle mieleen.

On huono merkki, jos nuori ihminen jää pelaamaan eikä näe itsellään tulevaisuutta. Jokainen vähän tyhmempikin tietää, ettei saa rahaa, kumppania ja perhettä siinä pelin äärellä. Sen sortin ongelma on kyseessä, että apua tarvitaan.

Masennuksessa on eroja yksilöiden välillä ja myöskin sen syvyydessä. Itse kävin siinä vaiheessa, jossa mietitään vain itsemurhaa, ei jaksa syödä, kaikki on ahdistavaa tai pelottavaa, myös omat ajatukset, eikä tulevaisuutta enää ole. Selvisin vuodessa. Nyt on vuosikymmen menty ilman mitään oiretta. Nautin joka päivästä.

Nykypäivän yhteiskunta sallii jäädä kotiin, yhteiskunta tukee kyllä rahallisesti jos haluaa olla vaan kotona, eihän siellä mitää tarvii jos on nenä kiinni peleissä. Masennukseen on helppo vedota vaikka todellisuus olisikin saamttomuutta opiskella. Onhan se tylsää herätä aamulla jos on ollut koko yön nenä kiinni peleissä. Masentuuhan siinä jos ei viitsi aivojaan tuuletella. Terapiaan jos on riippuvuussuhde peleihin. Peliriippuvuus on lähinnä oleva diagnoosi eikä masennus.

Kyseessä on nuorilla nykyään varsin yleinen EPEK-syndrooma, ei pysty ei kykene.

Sama se tuli mieleeni. On niin koukussa peleihin, että vetoaa masennukseen. Ja lääkärit ovat tehneet tästä suorastaan kansan"sairauden".
AINA diagnoisoidaan, että on masennus ja pistetään lääkekuuri kouraan. Suomessa syötetään maailman eniten masennuslääkkeitä nuorille. Todellisia syitä ei kukaan vaivaudu etsimään. Jätkä pitää viedä AA:han, siellä hoidetaan tänä päivänä myös peliriippuvaiset.

Pelaaminen ei ole masennuksen seuraus vaan syy. Pelit koukuttavat aivot ja normaali elämä alkaa tuntua ankealta, synkältä ja vaivalloiselta.

Kyllä se ei oo masentunu vaan se pääsee niin helpolla että kun ei oo vaatimuksia minkään suhteen. Vittu koneet vittuun ja rupee opiskelut maistumaan ku joutuu vähän elämäsä eteen tekemään!! Eikä niin että äiti huusaa ja paapoo

Tähän tarvittaisiin ammattiauttajaa. Pitäisi selvittää onko nuori oikeasti masentunut. On pelien seuraan vetäytymisen syy mikä tahansa, riippuvuus on jo saattanut syntyä, joten apua tarvitaan joka tapauksessa.

Kyllä masentuneellakin voi olla vielä kiinnostuksen kohteita, itselläkin on vielä kaksi. Väittämällä toisesta jotain osoitat vain oman välinpitämättömyyytesi.

Mummoni sanoi näistä masentuneista, että ne on keksittyjä juttuja ja että pahimpia ovat niiden "masentuneiden" lähipiiri, joka vaan paapottelee ja surkuttelee näitä masentuneita. Sanoi, että hommiin ne vaan pitäis patistaa ja monoo perseelle itsesäälissä rypemisen ja surkuttelun sijaan.

ihmisten kateus on aika huvittavaa joskus. Keskity vain omiin asioihisi ja anna muiden elää kuten haluavat, vaikkapa sitten pelien maailmassa masennusta paeten.

Omasta kokemuksesta tiedän että jos on pahat läheiset niin, heti jos tulee jotain vaikeuksia elämässä alkaa ne tunkemaan masennus kortteja ja muita passiivisen agressiivisia juttuja, eli ei heru paljoa myötätuntoa multa tällaisille aloituksille, asiat voi tosi elämässä olla monasti päinvastoin, kun mitä lukee palstoilla, jotkut aloitukset voi olla ihan ilkeiden läheisten tekemiä jotka ovat tietokone historiasta katsoneet millä palstoilla heidän kiduttamansa ihminen käy ja sitten levittävät sinnekkin myrkyänsä

Hieman vätyksen puolelle taitaa mennä.

Masentunut tai ei, luultavasti asia ei korjaannu siellä kotona pelejä pelatessa. Hopi, hopi apua hakemaan, jos niin ei vielä ole tapahtunut.

Todennäköisemmin peliriippuvainen, kuin masentunut. Masentunut ei tosiaan pelaa päivät pitkät keskittyneesti, vaan pysyy peiton alla.

Itse olen lopettanut ammattikoulun kaksi kertaa ja se johtu siitä masennuksesta juurikin. Päivät lähinnä kulutan netissä, elokuvia ja tv sarjoja katsellessa tai pelates pleikkarii. En istu kuitenkaan kokopäivää kotona vaan myös liikun paljon. Salilla myös tulee käytyy ahkerasti bodaamassa. Ei se masennus tarkota sitä, että ei pysty mitään tekemää. Ainakin, jos on vain lieväst masentunut. Itse koen olevani lieväst masentunut. Käyn nyt töissä kuntouttavassa työtoiminnas muutaman tunnin päiväs 3 kertaa viikossa. Eli nyt olen jo niin hyvässä kunnossa, että jaksan jo jotai tehdä. Opiskelemaa tai kokopäivätöitä en kuitenkaan vielä pystyis tekemää tosiaankaan.

Wowissa on usein tiiviitä kiltoja, joissa voi tuntea kuuluvansa johonkin, vaikka oikeassa elämässä ei kavereita ole tai on syrjitty. Wowissa voi myös saada onnistumisen tunteita, joita ei välttämättä omassa elämässä saa, esimerkiksi ylikriittisten vanhempien tai väärän opiskelualan vuoksi.

Masennus tänä päivänä: Ei jaksa tehdä jotain mikä ei ole mielekästä, koska yleisesti nuorella ei ole tarvetta käydä töissä/koulussa niin sitten vedotaan masennukseen.

Jotkut aikuisetkin harrastavat samaa asiaa, eli vaikka työpaikan saisi niin sitten sitä ei käytetä hyväkseen.

Tosin kyllä ihan oikeiden lääkäreiden (Ei niin arvauskeskusten) diagnosoimat masennukset vaikuttaa yksilötasolla. Jotkut masentuneet kumminkin kykynee syömään, toiset ei. Jotkut nukkuvat paljon, eräs henkilö nukkuu 4 tuntia yössä.

Ongelma voi olla ihan arkiluontoinen, eli nuori ei halua kouluun vaikka sen takia, että ei tunne osaavansa mitään tai kiusaamista. Jos rästejä on paljon, niin ota sinä aikuisena yhteyttä koulun opinto-ohjaajaan ja kerro tilanne. Opo pystyy sitten keskustelemaan nuoren kanssa asian lävitse ja saada selkeyttä opiskeluun.

Monesti opiskelu lähtee alamäkeen kun ollaan poissa ensiksi viikko, sitten kun hommat kasautuu niin jossain kohti sinne kouluun ei lähdetä ollenkaan. Sen hetkiset asiat on liian vaikeita ja kaikki rästit aiheuttaa päänvaivaa. Opo:n kanssa kun saa räätälöityä opiskelun uusiksi niin aika nopeasti menetetty aika korvataan.

Tuntuu vähän, että jokainen ihminen on itsediagnosoitu masennuksen uhriksi. Pahamieli tai parin viikon alamäki ei ole masennusta, ne on elämää. "Ei huvita" ei ole masennusta, se on vain oire.

Se, ettei osaa alistua elämään yhteiskunnan lampaana ei ole huono asia, mutta ei se todellisuus muutu sitä pakenemalla, se muuttuu sillä, että tekee jotakin asialle. Hyvä kysymys itselle on, että mitä tahdon? Kannattaa tutustua Alkuajatukseen, sen mukaan oma tahto jää jalkoihin kun ihminen oppii ympäristön arvot ja ajatukset elämälle, ja sen avulla oman tahdon voi selkeyttää. Löytyy googlaamalla, ja kotisivulta voi ladata maksutta sähkökirjan.

Nykypäivän pelit ja netti tarjoaa aivoille paljon enemmän virikkeitä kuin oikea elämä, joten voiko puhua masennuksesta jos aivotoiminta on kiihkeämpää kuin ns. terveellä.

Tällaiselle ihmiselle normaali elämä on kuin vankila jossa on liian vähän virikkeitä. On luonnollista että vankilassa masentuu.

Nykypäivän pelit ja netti tarjoaa aivoille paljon enemmän virikkeitä kuin oikea elämä, joten voiko puhua masennuksesta jos aivotoiminta on kiihkeämpää kuin ns. terveellä.

Tällaiselle ihmiselle normaali elämä on kuin vankila jossa on liian vähän virikkeitä. On luonnollista että vankilassa masentuu.

Joo, tosta WOW:ista on tehty oikeen dokumenttikin jossa eri killat ympäri maailmaa pelaa ja kokoontuu ihan MM-kisoihin asti.

Se oli itseasiassa ihan hemmetin hyvä dokumentti ja myös suomalainen kilta oli siinä mukana.

Se mika teki tästä unohtumattoma oli se että osa pelaajista jo tajusi olevansa liian vanhoja ( . 25 - 30) ja kokivat että kokoajan tulee uusia nuoria ja uusia kiltoja jotka ajaa heistä ohi. Ne ihmiset ei ollu masentuneita, ihan suoraan kertoivat että mitä oikealle elämälle tapahtuu kokoyön netissä hengaamisen jälkeen. On rankkaa herätä kouluun (tyttö 19-v), perhe-eläm kärsii (mies 28-v) yms. Mutta nää ihmiset sentäs ymmärsi ettei se elämä ole siellä pelissä vaikka se koukuttava olikin. Ne ymmärsi ettei ne pelaa koko elämäänsä vaan sitä yhtä peliä, että se on vaan vaihe ja sitten tulee muuta kun se vaihe loppuu.

kannattaisi katsoa tuon masntuneen kanssa se. Jos se auttaisi sitä ymmärtämään että ei senkään eläm ikuisesti tuolaisena jatku.

Se se vasta masentaakin kun on vanha, vailla töitä ja rupee pelissäkin häviämään nuoremmilleen.

Masennus on oikeasti vain laiskuutta, mäkin olin masentunut enkä lukenut kuin ketjun ekan viestin.

No, toiset on oikeasti masentuneita, mutta joukkoon mahtuu myös paljon kotidiagnoosin tehneitä jotka kuitenkaan eivät katso aiheelliseksi mennä käymään juttelemassa asiantuntijan kanssa asiasta.

Jos ihminen ei ole hakenut asiaan apua, eikä se ole missään määrin kirjoissa ja kansissa, mutta ikinä ei sitä kynnystä ylitäkään, silloin kyllä itsekin ymmärrän että (etenkin jos näin tehdään kaikessa, tai tuntuu olevan elämä kovin valikoivaa, "miten tämä pystyy vuorikiipeilemään, jos ei pysty viemään masennukseen vedoten roskapussia pyydettäessä?" -tasolla) homma näyttää aika saamattomalta tekosyiden keksimiseltä. Mutta jos asia on diagnosoitu ja siten homma selvä, sitten toimintamalleja on monia niillä joilla tällainen oikeasti on.

Kyllä minä nostan käden pystyyn ihan täysin, että kaikkia en ole jaksanut tukea, ymmärtää tai edes oikein katsella jos kyse on ollut jostain vuodesta toiseen valikoivasta masiksesta eli sen mukaan päätetään omatoimisesti mihin kykenee, mihin ei, mutta jos tarjoat kyytiä juttelemaan asiasta niin "en mä hullu ole!". Niinpä niin. Kirjat puhuvat "haavakielestä" eli niin kauan kuin tietyllä toimintamallilla saa ihmisiltä huomiota, siitä ei edes itse halua välttämättä eroon. Tässäkin tapauksessa varmaan pleikkarimasentuneen kohdalla se raja mitattaisiin siinä kohdin kun kavereita ei ole enää yhtään, rahaa ei saa mistään ja alkaa mennä kämppä alta, nälän kurniessa suolissa. Aidosti masentuneen kyllä huomaa siinä kohdin niistä joilla juttu on tekosyy.

On, kuten ehkä fiksuimmat ovat huomanneet olemassa eri tunteita (emootioita).

On ihailtava keksintö poppamiehiltä, että he ovat kehittäneet tieteen, joka on tietävinään, että tietyt tunteet ovat sairaus. Ja läpi meni.

Sairausväite mahdollistaa farmasiateollisuudelle taloudellisen menestyksen. Tarvitaan vain aivotutkija, joka selittää, että jokin aine stimuloi ihmistä, niin että hänen tunteensa muuttuvat. Sen jälkeen tarvitaan markkinointia, väitöskirjoja, tekaistuja tutkimuksia tai oikeita tutkimuksia, lobbaamista, intomielinen poliitikko, joka haluaa auttaa ja niin meillä on kautta planeetan miljardeja tahkoavat elinkeinoalat käyttämässä veronmaksajain rahaa ahdistuneiden "auttamiseksi", siis huumaamiseksi.

Näin järjestelmä toimii ja yhä suurempi osa vätyksistä saa lottovoiton, masennusdiagnoosin sekä eläkkeen.

On väärä periaate auttaa niitä, jotka eivät halua auttaa yhteiskuntaa.

Masennus ei ole sairaus. Se on asenne. Meillä olevaisilla kun on vapaa tahto.

Pelit vievät. Ei ole taito eikä mikään vaihtaa elämä pelaamiseen. Pelaamiseen voi paeta pahaa oloa ja pelaaminen tuo puolestaan pahaa oloa lisää. Kierre on valmis. Kaikki addiktiot aiheuttavat masennusta, jolloin puolestaan addiktiosta haetaan helpotusta ahdistukseen ja masennukseen. Ikuinen kierre, panokset sen kun lisääntyvät. Riippuvainen eristäytyy, ystävät, koulu, työ jäävät. Kaikki aika kuluu pelaamiseen tai sen ajatteluun.
Samaa helvettiä ei toivoisi edes pahimmalle vihamiehelle.

Nykynuaret valittaa kaikesta. Niiden persekin pitää pyyhkiä vielä 20vuotiaana. Kiinnostuksen kohteet on: Pelit, tietokoneet, pailaus, sekoilu ja kännäys. Kaikesta muusta MASENTUU.

Olen ollut masentunut teinistä asti. Siihen vaikuttaa yhteiskunta, globaali maailma, läheisten kuolemat ja ikävät kokemukset ihmissuhteista, varsinkin "kavereista". Kävin koulut kuitenkin loppuun ja sain ammatin. Vaan eipäs ole vakituista työpaikkaa löytynyt. Joka kuukausi menee rahoilla kitkutellessa. Minua harmittaa, koska olisin hyvä työntekijä. Menen tavallaan hukkaan.
Olin vähällä antaa itseni repsahtaa mutta olotila kävi liian tukalaksi. Otin niskasta kiinni ja tein elämänmuutokset. Nyt käyn lenkillä ja syön oikein. En käy baareissa. Kunto on kohentunut.
Ikinä en lääkkeitä ala syömään "psykologisiin" ongelmiin. Tiedän että pelkästään minussa ei ole vikaa. On luonnollista että ihmisten luomassa maailmassa kaikki ei todellkaan voi hyvin! Eikä pidä voida niin kauan kun on olemassa kammottavia epäkohtia!

Olen vaikeasti masentunut, pelkkä kaupassa käyntikin vie niin paljon voimia että on pakko mennä nukkumaan sen jälkeen.

En kykene olemaan muitten ihmisten seurassa

Olen ollut joskus masentunut, ja kai edelleenkin olen jollakin asteella.

minulla ei ole ystäviä, muita kuin poikaystävä, mutta olisi kiva saada muitakin kavereita.
koen etten ole hyödyksi millään lailla, kun en SAA työpaikkaa mistään vaikka haen ja elelen työttömyysturvalla ja satunnaisilla keikkatyövuoroilla.
en kuvitellut elämääni tällaiseksi kun valmistun ammattiin..kuvittelin että saisin työpaikan(koska jokaisessa työharjoittelupaikassani minua kehuttiin taitavaksi ja ahkeraksi yms.) kunhan olen ahkera..

no 28-vuotiaana työtön, lapseton, vuokrakämpässä ja avoliitossa asuva nainen..tosi vitun hienoa elämää..en halunnut tätä vaan jotain aivan muuta.
tuntuu että kaikki yrittämiseni on aivan turhaa ja jokainen päivä on täysin samanlainen..
tässä päiväni:

- herättyäni laitan kissoilleni aamupalan
- koiran ulkoilutus(pitkä metsälenkki) ja ruokkiminen
- itselle ehkä aamukahvi ja jotain syötävää..mutta aina ei tee mieli
- hengailua muutama tunti kotona ja töiden etsimistä netistä
- mahdollista siivousta
- mies tulee kotiin
- käyn ehkä suihkussa
- kauppareissu
- ruoanlaittoa ja ruokailua
- tiskaus ja keittiön siivous
- eläinten ruokkimista, koiran ulkoilutus
- telkkaria
- n. klo 20-21 koiran vika lenkki ja elukoiden iltapala

kunpa olisi edes se työpaikka minne voisi mennä näkemään ELÄMÄÄ.

On se kumma että aina ollaan syyttämässä ja tuomitsemassa laiskaksi. Itse olen aina upottanut kaikki murheet työhöni. Olen kokenut elämässä paljon menetyksiä, asioita joita kukaan joka ei ole kokenut ei ymmärrä. Asiat painavat mieltä joka aamu kun herää. Kaikista pahinta on olla kotona yksin kun on aikaa miettiä kaikkea minkä on menettänyt ja mistä on jäänyt paitsi. Eli kannattaa koittaa kysellä mikä mahdollisesti mieltä painaa, se ei välttämättä ole koulu tai työ se voi olla jotain pientä tai joitain pieniä asioita tai sitten oikeasti jotain mitä kukaan ei ole edes huomannut tapahtuvan ja voi oikeasti painaa mielen maahan. Joten jos et tiedä varmaksi mikä vaivaa niin ei ainakaan kannata mennä laiskaksi syyttelemään se ei ainakaan asiaa paranna !

Joku sanoin niin hyvin ja osuvasti mun mielestä että jos kaikki ihmiset kadulla laittaisivat omat ongelmansa esille ja saisivat nähdä muiden ongelmat niin luultavasti he aika nopeasti ottaisivat omat ongelmansa takaisin ja haluaisivat elää omaa elämäänsä eteenpäin.

Toisinsanoen: älä tuomitse ennenkuin olet kulkenut tuomitsemasi henkilön saappaissa oikeasti.

Onko tällä alkuperäisellä todettu masennus? Jos ei niin tyyppi kainaloon ja testeihin. Jos masennus on oikeasti sitä pitää hoitaa. Mitä kauemmin pakenee peleihin ja neljän seinän sisälle sitä vaikeempi sieltä on lähtee. Kun masennuksesta tulee se normaaliolotila on sitä paljon vaikeempi hoitaa.

Ja masentunut ei välttämättä itse jaksa sitä apua hakea jolloin jonkun pitää puuttua tukemalla paranemista eikä antaa periksi.

Ja sitten on niitä laiskoja, jotka tietää mitä tekee. Nää tyypit alkaa toimia jos sähköt katkee ja pelit loppuu.

Voi sitä pelaamista jatkaa vaikka koulussa/töissä käviskin...
Tosin saattaa mielimuuttua, mutta kaikissa mmörpg.eissä on koukku.
Sitkun pelaaja on koukussa ja riippuvainen, rahaa palaa hahmon kehitykseen ja varusteisiin, mutta tosiaan jos kaverit jauhais tota viellä, skype tms teamspeak, niin käyhän se työstä

Isäni sairastui burnoutiin ja masennukseen pitkän työrupeaman päätteeksi, joka päättyi potkuihin. Depressio oli sellainen, että hän söi järkyttäviin ahdistuskohtauksiin n. 10 diapamia päivässä ja jaksoi ainostaan maata sohvalla. Isä parani tearpialla (2 kertaa viikossa) ja psykiatrin määräämällä lääkityksellä hitaasti parissa vuodessa.

Minun näkövinkkelistäni ihminen, joka jaksaa pelata tietokonepeliä, ei ole missään kovin syvässä depressiossa. Myös sanoisin, että jos poikasi vetoaa masennukseen, niin masennuksena sitä tulee sitten hoitaakin - siis terapiaan ja psykologille. Sairas ihminen ei hoidosta kieltäydy.

Joka tapauksessa tietokonepelaaminen pitäisi saada loppumaan. Monet ovat sanoneet, että pelit ovat pakopaikka. Ei se sairaus pakenemalla parane.

Mulle masennuksen aiheutti Raision sosiaaliviranomaisten persoonallisuus- häiriöinen käyttäytyminen, lapsien jatkuva manipulointi yhdessä äidin kanssa;
tehdessään minut perusteetta kyvyttömäksi vanhemmaksi, huoltajaksi ja isäk
si avioerossa. Manipuloidessa yhdessä äidin kanssa lapsia isää vastaan; ai- heuttaessaan minulle ja lapsille henkistä väkivaltaa, painostusta etten saisi lasteni huoltajuutta ja lapsilleni laillista tapaamisoikeutta isäänsä. Heidän an- taessaan tuomioistuimelle perättömän lausuman lapsen olosuhteista, valeh- dellessaan tuomioistuimelle erityisesti lapsen toiveet, mielipiteet ja lausunnot lapsen asumisesta osittain myös isän kanssa.

Raision sosiaaliviranomaiset ovat aiheuttaneet veronmaksajille jo yli 3 miljoo nan euron kulut; kieltäytyessään noudattamasta mm. voimassa olevaa lain- säädäntöä, lastensuojelulakia, lakia sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, avin päätöksiä, tutkimasta sairaanhoitopiirin lastensuojeluilmoi tuksia lapsen olosuhteista.

Suomen tuomioistunlaitos on täysin mulaton, kopioi sosiaaliviranomaisten
totuudenvastaisen olosuhdeselvityksen omaksi päätöksekseen ajattelematta
asiaa, ottamatta huoioon mitään muuta todistelua asiassa. Hovi- ja Korkein
oikeus kieltäytyy pääkäsittelyn järjestämisestä vastoin oikeudenkäymiskaa-
ren säädöstä.


Lapsella on oikeus vanhempaansa ja tavata vanhempaansa, jonka luona
lapsi ei asu.

voi olla masentunut, mutta pelistä pitäisi päästä irti

Ei mun nuoruudessani ollut aikaa masentua. Helsingin vuokrakasarmissa oli huone ja keittiö asunto viidelle hengelle.

Työt oli tehtävä jokaisen. Jaettiin Iltasanomaa veljen kanssa.
Vanhempien erottua oli mentävä koulun jälkeen Elantoon työhön ja sieltä iltaduuniin elokuvateatterin paikannäyttäjäksi.

Päiväliksa oli annettava kotia ruokaan ja vuokraan ja iltatienestit sai pitää, millä osti vaattetta.

Sunnuntaiaamuisin lähdettiin veljen kanssa talvisin hiihtämään ja kesäisin Mustikkamaalle uimaan. Koulun jälkeen ja läksyjen luvun, sai mennä ulos leikkimään kavereiden kanssa. Klo 9 kotona ja mieluimmin minuuttia ennen kun jälkeen.

Televisiota ei ollut, radio ostettiin isän lähdön jälkeen.
Markus setää käytiin kuuntelemassa joka torstai klo 5 kaverin luona.

Minulla on 20 jälkeläistä. Kukaan ei ole masentunut. Jokaisella on työpaikka tai koulu ja preussilainen sotilaskuri, jonka opin äidiltäni ja se jatkui lapsille.

Nyt on lähdettävä lumitöihin. Olen leski, mull on mökki ja olen 76 vuotias. Ottakaa siitä. Yhdyn Kallen ajatuksiin.

Ylös, ulos ja lenkille.

Masennuksen aikana itse en tehnyt paljon mitään muuta kuin olin tietokoneella, mikään ei kiinnostanut, millään ei ollut väliä. Ei masentuneet vaan makaa ja möyri pahassa olossaan.

Tuli markkinoille onnellisuus pillerit ja sitten vaihdettiin nimeksi masennuslääkkeet ja näin oli keksitty uusi mielensairaus masennus. Selkokielellä,ensin kehitettiin lääke ja sitten mietittiin sopiva sairaus mihin lääkettä voitaisiin käyttää. Myös lumelääkkeillä moni masennusta sairastava on parantunut kokonaan. Jokainen voikin sitten itse päätellä, onko masennusta, vai ihan vaan vetämätöntä velttoutta?

olen itse kokenut masennuksen myös. minun masennus oli sitä että en kestänyt meteliä, ihmisiä ruuhkaa ym. vetäydyin hiljaisuuteen ja olin vaan. en jaksanut mitään ja itkin paljon.
kun taas kaverillani masennus käyttäytyi ihan erilailla. hän kävi harrastuksissa ja töissä. hänellä masennus ilmeni siinä, että hän monta kertaa itki työmatkat, kotona, oli itsetuhoinen ym.

jokainen kokee masennuksen niin erilailla. ja masennusta ei oikeasti voi ymmärtää kukaan muu kuin masennuksen itse kokenut.

Itsetunto saattaa olla pohjamudissa, lähenee massennustilaa sekin...

Pelkkä laiska loisiva pummi hän on.

Olen pohtinut tuota seikkaa itsekin, minulla on itselläni ollut masennusta ja on edelleenkin välillä enemmän välillä vähemmän. Itse en pelaa tietokoneella, mutta surffailen netissä tms. Opiskeluympäristössä jouduin sosiaalisiin tilanteisiin ja myös muista syistä stressitilanteisiin joissa olin neuvoton ja jotka masensivat, parisuhteessa oli ongelmia pitkälti koska olin itse neuvoton ja toimin huonosti, sekin masensi, silloin helpotti vetäytyä pois opiskeluympyröistä sellaisten asioiden pariin, jotka ei masenna, se voi olla tietokonepelit, netissä surffailu tai jokin muu asia, joka tuottaa omanlaistaa mieilhyvää, jossa kokee hyvänolontunnetta ja stressittömyyttä, sanoisin. Joten kyllä masentunut voi jaksaa pelata tietokoneella.

Itse olen masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä ja päivät enimmäkseen surffailen netissä.

Ihan tiedoksi, vastaus.

Viidenkymmen luvun alussa ihmisillä ei ollut visa, eikä pankkikortteja, oli elettävä kädestä suuhun ja sitten vielä seuraavallakin vuosikymmenellä.

Jos ei ollut rahaa, et syönyt ja suomalainen ei mene oikein helpolla pyytämään. Kahden lapsen yksinhuoltajana jääkaapissa ei ollut oikein paljon, mutta yritettiin aina huomiseen, kun oli kaurapuuroa, perunoita jne.

Siirtolaisuudessa metsätyöt loppuivat kuusikymmen luvun alussa. Keitettiin iso padallinen luista lihakeittoa, hernekeittoa ja lihapullat olivat jopa juhla ateria.

Työtä piti ottaa vastaan kielitaidottomana ja mitkä tunnit annettiin ja minimipalkalla. Moni suomalainen nuori mies ei kestänyt. Ei kehdannut palata takaisin kotiseudulle tyhjä taskuna. Se minkä saivat metsästä irti, joivat ja pelasivat kortilla. Monet päätyivät itsetuhoon.

Ei ollut naisia. Maksullisen sai 10 dollarilla 5 minutiksi ja jos
ei lauennut, niin seuraava....Se elämä kasvatti ja vieläkin leikkaan sipulista palan ja lopun jätän seuraavaan kertaan..

Kotimaassa vielä on sukulaisia, saa syödä. Me naiset autoimme kutsumalla heitä, perheettömiä kotiamme syömään.
Kyynel oli monen pojan silmäkulmassa, kun lauloin Sylvian joululaulun ja On äiti laittanut kystä kyllin.

Sehän on hyvin yleinen merkki, joka paljastaa nuoren olevan masentunut, kun hän pelaa tietokoneella kaiket päivät.

Vanhempi ihminen saattaa vastaavasti katsoa televisiota kaiket päivät masentuneena.

Jokainen tervejärkinen käsittää, ettei normaalissa vireystilassa ja psyykkisessä kunnossa oleva ihminen edes pysty vetelehtimään päivästä toiseen tv:n tai tietokonepelin äärellä.

Tyhmät ihmiset leimaavat usein psyykkisesti vajaakuntoiset "laiskoiksi" ym.

te jotka ette ole kokeneet masennusta...tai muitakaan mielenterveysongelmia....älkää tuomitko...Masentuneet ihmiset on valmiita vaihtamaan "paikkaa" teidän kanssanne..ja haluavat kanssa elää normaalia hyvää elämää.Miettikää,että sairaus voi osua teidän tai läheistenne kohdalle..

kukaan ei tee mitään asiaa huvikseen 24/7 vaikka kuinka mieluisaa muka olisi.jostakin syystä aloituksessa mainittu henkilö kokee pelimaailman paremmaksi paikaksi kuin koulun.pelin maailmassa hän voi unohtaa kaikki vaadittavat pakkorutiinit ja saa keskittyä seikkailuihin missä on itse mukana muokkaamassa sitä ja saa myös onnistumisen elämyksiä.tämä tapahtuu omasta tahdosta.yhteiskunta harvemmin tarjoaa mitään vaihtoehtoja vaan oletetaan ihmisen olevan kuin kone mutta...kone myös hajoaa aikanaan.sen tietty voi aina vaihtaa uuteen.suoritusvelvotteista koko elämänmeno on.aloitekyvyttömyys,omaan maailmaan sulkeutuminen ja elämän muutokset aina kertovat jostakin.kaikki eivät myönnä olevansa edes alakuloisia vaikka sen muut huomaisivat.miksi yleensä sinä ap kyselet toisen koulun lopettamis syytä täällä kun epäilet vain lorvikatarria?onko sun masennusoireesi jotenkin hyväksytymmät?vinkkinä vain,pysy pois hänen läheltään!sun tyyliset ihmiset pilaavat aurinkoisen päivänkin jo kaukaa nähtynä.toivon koulunsa keskeyttäneelle ratkaisua asioihin.

Juttelenpa nyt ja masennusta on, sillä on nimikin ja juuri Kanadan armeijassa on tehnyt puolisen tusinaa tuolla viime sodissa olleista itsemurhan, samalla viikolla jopa useampi.

On sitä ollut omassakin elämässä, avioero, itsemurha, konkurssi, Alzheimer miehellä, hoidin kotona ja se oli helvettiä kuusi vuotta ja sitten vielä yksi, joka sai halvauksen.

Ei ole aina naurattanut. Lähdin kotoa 16 vuotiaana anopin nurkkaan ja siitä valtameren yli.

Pinnalliset,tympeät ,tunteettomat,narsistit ja luonnevikaiset ei sairastukkaan...elävät elämäänsä välittämättä pätkääkään miltä muista tuntuu....täälläkin tuntuu olevan ihmisiä,jotka edustaa edellä mainittuja..Olettekos miettineet et juuri teidän takia ihmiset sairastuu...te jotka ette ole kokeneet masennusta..etttekä tiedä masennuksesta pätkääkään...hävetkää kirjoituksianne.

Kyllä pystyy pelaa vaikka on masentunut. Itsellä takana vuodenkin sairaslomia jotka meni kotona pelaten. Nuorempana koettu koulukiusaus ja sosiaaliset pelot sekä paniikkihäiriöt vei kyvyn opiskella. Mulla ei ollut kavereita ja heti alkoi ahdistus ja pelko kun avasin ulko-oven. Minulla oli tapana valvoa yöt ja nukkua päivät. Kun heräsin jossain 12 - 18 välillä niin kävin kaupassa ja loppu ilta meni pelimaailmassa. Pakenemistahan se oli niinkuin muutkin riippuvuudet. Jossain vaiheessa tajusin että nautin virtuaalimaailmassa olosta paljon enemmän kuin tässä oikessa, mikä on tosi huolestuttavaa näin jälkeen päin ajateltuna.

Pelit kyllä vie mukanaan ja itselläni koulutyö kärsi jonkin verran vapaa-ajan pelaamisesta. Toki pärjäsin ihan hyvin, mutta olisin saanut parempiakin numeroita jos olisin enemmän yrittänyt. Nykyisin säännöstelen tiukasti pelaamista ja sallin sen vain harvoin itselleni, sillä pelaaminen muuten imaisee minut enkä saa arkiaskareita hoidettua enkä huolehdi terveydestäni kunnolla. Pelaaminen aikaansaa valtavan coca colan ja roskaruon kulutuksen kun ei jaksa ruokaakaan laittaa jne. Sitä on vain syrjäytynyt eikä oikein ole ulospääsyä näkyvissä, siltä se tuntui. Lääkkeet ei auta p:n vertaa, ei edes rauhoittavat. Ainoa ulospääsy tuntuu olevan itsensä rääkkäminen ja paniikkikohtausten ym. ongelmien kestäminen ja muiden sekaan hyppääminen. Onhan näitä ryhmiäkin tälläisille syrjäytyneille ja masentuneille jne. jotka voi olla ihan hyviä vaihtoehtoja ja niitähän on nuorillekin. Kynnys voi olla liian suuri. Tällä hetkellä tämä "masentunut nörtti" opiskelee ja pärjää jotenkin. Pitää oppia elämään itsensä kanssa.


Dopamiini on tärkeä aivojen välittäjäaine jolla on tärkeä rooli oppimisessa, vireydessä, mielialassa, motivaatiossa jne. Jos dopamiini loppuisi aivoista emmä kykenisi liikuttamaan raajojamme. Kun pelaamme esim. videopelejä, syömme, liikumme tai harrastamme seksiä aivot palkitsevat meitä ja vapauttavat dopamiinia. ADHD sairastavilla on liian pienet dopamiini pitoisuudet. Siksi heillä on keskittymis- ja oppimisvaikeuksia. Kun pelaamme esim. tietokonepeljä niin aivot luonnollisesti palkitsevat meitä kun onnistumme.



Kun pelataan liikaa niin aivojen dopamiini reseptori määrä vähenee kuten käy kaikissa riippuvuuksissa joka heijastuu muualle. Opimme huonommin, emme keskity, ei ole motivaatiota muuhun kuin riippuvuuden kohteeseen, masennumme jne. Voimme itse tavallaan päättää mihin käytämme rajatut resurssimme.

LAISKUUTTA

Itse nuorempana kun olin masentunut hukutin kaiken kanssa peleihin, leffoihin, tarinoihin ja mielikuvitus pilvilinnoihin. Nyt olen taasensa siinä tilanteessa, etten pysty pitämään mitään enää kasassa pitkiä aikoja kerrallaan ja sama pätee keskittymiseenikin enkä pysty enää edes kastsomaan lyhytelokuvaa ilman että otan tuaon ja sohellan jotain muuta.

Täällä nuo vanhan ajan ihannoijat välillä vähän syyllistääkin, että "ei vaan sillon kerenny masentua!!" No syyttely ei mitään auta. Vanha aika on mennyttä, ikävä kyllä. Silti kyllä arvelisin itsekin tietäväni syitä, miksei ennen vanhaan ollut aikaa masentua.

Joo nykyajassa ja tässä kaikessa modernissa hömpötyksessä on paljon masentavaa. Mitä modernimmaksi homma käy, sitä vähemmän elämä on ihmisten omissa käsissä, kun kaikki sujuu automatisoidusti ja ihmiset vaan painelee koneiden nappuloita ja muuta ei sitten tarttekaan/voikaan tehdä.

Itsekin meinasin aina välillä masentua sängyn pohjalle.. joitan hetkiä sängyssä itkinkin, enkä pystynty kunnolla hengittämään, kun rintakehää ja kurkkua kuristi niin pahasti. Lääkkeisiin en oo koskaan luottanu, ja jotenkuten rimaa hipoen selvisin ilman niitä aina kirkkaampaan päivään. Ite mietin jo nuoresta asti, että en mä oo sairastunu masennukseen, vaan mun elämä on "rikki" ja se pitää korjata.

Ite oon tehny asioille jotain just niin, että oon pyrkiny elämään enempi vanhan ajan tyylisesti, pyrkiny kieltäytymään tästä liiasta nykyaikasuudesta, joka passivoi mut pahasti. Sohvalle oli helppo jäädä ja olen sohvalla lojunut useampia vuosia.

Mutta aina kun oon käyny alkeellisissa oloissa, niin kummasti aktivoituu! Syrjäseudulla puita kantaen metsän reunasta halkopinolta aamukuudelta, kun pakkanen paukkuu -18 asteessa, täysikuun loistaessa ja värjätessä metsän salaperäisen siniseks.. siellä huomaa, että ei se talvi olekaan niin kamalan pimeää ja kylmää, kuin miltä se sohvalla lojuessa, ikkunasta ulos katsoessa näyttää.. Kun joutuu mennä sinne ulos halkopinolle, nii näkee, miten valoisaa ja kaunista siellä voi olla! Samoin se tulen tekeminen takkaan ja toteaminen, että sain ihan itse aikaan tämän lämmön ja kauniin tulen loimotuksen.. se tosiaan lisää onnellisuutta.

Maailma pyörii yhä nopeammin, koneet on yhä tehokkaampia. Ihminen siinä kiireessä luulee että hänenkin on oltava aina tehokkaampi. Vaikka ihminen ei oo moderni kone. Ei ihminen voi lisätä tehojaan samaan tahtiin kuin ne koneet. Hullukshan siinä tulee jos yrittää. Mulle onnellisuus löytyy sieltä modernin maailman syrjältä, jossa saa käydä takkatulen loimussa muistelemassa, että mitä se elämä olikaan ennen "hyvinvointiyhteiskunnan" kiire-velka-glamour-helvettiä.

Onnellisuus löytyy syrjäseudulta pihasaunalta, jäähyllä käydessä saunan kuistilla, kun voi varpaat upottaa lumeen ja tuntea sen räjähtävän elinvoiman, mitä se lumi ja pakkasilma antaa saunakuumalle iholle. Se on kuin huume, se vapauttaa endorfiinejä, jotka on huumeeseen verrattavia, vaikka eivät ole huumetta.. Hyvä olo vyöryy ylitse, mieli virkistyy.

Kyllä masennusta on kautta-aikain ollut ja ennen ne masentuneet kuolivat nuorempana.Pidettiin laiskana ja masentunut sitten vaikka alkoi ryyppään-itsensä hengiltä.
Nykypäivän masentuneisuus sitten pikkuisen erinlaisempaa niinkuin aloituksessa oli,liian helppoa keskeyttää esim,ammattikoulu mutta entäs sitten jos tarvis itse hankkia ruoka.
Mahtaako olla isäntää tuossa asunnossa joka esimerkillisesti käy töissä..

ei kai se ihmekkään ole jos tommosseesta masentuu. Kyl mäki masentuisin jos joutusin koko ajan pelaan jotain aivotonta peliä! pelit ja vehkeet pois vaan ja takasin koulunpenkille!

Oikeasti masentuneet ja heikkolahjaiset pelaajat eivät pelaa.

Yritin joskus keskustella lääkärin kanssa, että aiheutuuko masennus keskushermoston välittäjäaineiden epätasapainosta vain päinvastoin. Lääkärikään ei osannut sanoa. Kuitenkin masennus on sairaus, tila, jolla on havaittu olevan yhteydessä elimistössä havaittavien fyysisten muutosten kanssa.

Arvelen, että masennusdiagnoosi on helppo tehdä. Se on lääkärille helppo työväline, kun potilas selvästi on avun tarpeessa, mutta parhaan avun laadusta ei oikein voi sanoa mitään. Lätkäistään masennusdiagnoosi, määrätään SSRI-lääkkeitä ja katsotaan kuinka käy. Ongelma pakkaa olemaan osin siinäkin, että sen jälkeen sitä saakelin diagnoosia ei poista kukaan eikä mikään. Joskus hoito auttaa, toiset kroonistuvat.

Jos maailmassa olisi vielä hiukan lisää lääkäreitä ja tutkijoita, voitaisiin ehkä tiukentaa ja täsmentää masennuksen lääketieteellisiä kriteereitä. Silloin asia ei olisi samassa mielessä meidän maallikoiden riideltävissä kuin nyt, ja varsinkaan asia ei olisi suorastaan poliittinen. Tästä koituisi kuitenkin muuan ongelma: meidän pitäisi keksiä uusi nimi sille ilmiölle, jota nyt kutsumme masennukseksi. Hyvä on, todetaan, että se on vain laiskuutta. Mitä me sille teemme?

Oletteko koskaan kuulleet, mistä tietää, että perseellepotkimisterapia alkaa tuottaa tulosta? Ettepä tietenkään... No siitä, että potkittu kostaa vähintään samalla mitalla, jolla itse on saanut. Jos siis jätämme lamaantuneet ihmiset oman onnensa nojaan ja sätimme ja syyllistämme, he kyllä keksivät keinot purkaa pahan olonsa meihin, jotka olemme vielä toimintakykyisiä. Ymmärrän kylä, että joitakin pännii lähteä töihin samalla kun joku kouluunsa tympääntynyt nuorukainen juuttuu pelinsä ääreen. On muuten turha kuvitella, että sellainen pakonomainen pelaaminen mitään kivaa on. Eiköhän töissä sentään ole mukavampaa, ellei työpaikka ole täysin paska. Niitäkin toki on, ja varmaan osittain juuri kapeakatseisimpien paskiaisten ansiosta.

Masentuneisiin, laiskureihin ja masentuneisiin laiskureihin pitää pyrkiä vaikuttamaan myötäkarvaan. Ja ennen kuin joku taas hermostuu, niin kaikki myötäsukainen toiminta ei ole päänsilittelyä. Siitä nimenomaan ei ole kyse. Haasteita on tarjottava, mutta aika monille näyttää oleva mahdotonta käsittää, että myönteistä palautettakin pitää saada hyvin nopeasti. Tällä keinoin oman kokemukseni mukaan saa esimerkiksi koulukotinuoren haravoimaan pari tuntia pihaa. Suunsoitolla ja uhkailemalla saa enintään haravan silmilleen. Ammattikouluikäiselle masentuneelle on turha vätkyttää jostakin vuosien päästä koituvasta hyvästä. Läheskään kaikkien 16 - 18 -vuotiaiden ajatusmaailma ei kerta kaikkiaan ulotu niin pitkälle. Vaikka kuinka jotakin pakkaspäivän koneasentajaa pännii, niin toisinaan lähtökohta on se, että jo silkka paikalle tuleminen johtaa myönteiseen palautteeseen ja vartin keskittymisestä suorastaan kehutaan.

Valitettavasti kehtaan epäillä, ettei perseenpotkijoiden keskittymiskyky riitä tämän mittaisen tekstin lukemiseen. Myönteistä palautetta olisi pitänyt tulla jo viidennessä sanassa.

Kyllä entisaikaankin ihmisillä oli aikaa masentua.

Masennusta ei vain osattu entisaikaan diagnosoida, niinpä miehet vetivät itsensä hirteen tai ampuivat haulikolla pään tohjoksi, naiset hukuttautuivat suohon tai järveen.

70 -luvulla kun talous oli kohentunut ja sai jo sairauslomiakin, lääkärit laittoivat masentuneita eläkkeelle kirjoittamalla lausunnon selkäviasta.

Masentunut tuppaa addiktoitumaan asioihin helpommin kuin terve. Esimerkiksi usein masentuneet alkoholistoituvat tai päätyvät olemaan riippuvaisia esim. internet peleistä tai ihan internetistä. Myös masentuneilla on paljon esim. seksi addiktiota ym.

Eli varmaankin on masennukseta johtuen aiheutunut myös peli-addiktio hänelle, pakenee masennusta pelimaailmaan jossa ei tarvitse miettiä oikean elämän murheita.

Dear oma kehu.

Kiitos, että otit kantaa. Ajattelin juuri samoin kun sinä, ja sanoinkin sen, että se on äidin suvun puolelta perintöä.

Kerronpa vielä, kun kertomaan on lähdetty, että pullon korkkikin on auennut iloisesti elämän aikana. Uusi rakkaus, avio paransi sen ja ihminen rinnalle, jolle saattoi puhua ja joka ymmärsi.

Moi mielestäni masentunut pystyy melkein mihin vaan.riippuu niin paljon masennuksen vaikeusasteesta .kaikki saa oireita jossakin elämän vaiheessa.itse koin masennusta pari vuotta aikoinaan.oli kova paikka myöntää itselleen että kaikki ei ole kohdallaan.mutta nousin siitä omin voimin.ilman lääkitystä.se tuli niin hiipimällä se matalapaine.kaikki normaalit rutiinitkin tuntui turhalta
Kaikille masennuksesta kärsiville sanoisin hakekaa apua.lähtekää liikkeelle.opetellkaa ajattelemaan positiivisesti.elämä on mukavaa .sit kuitenkin
T wovman

Jos joku haluaa selvittää, miksi elämä ei maistu, voin suositella Alkuajatusta. Siitä löytyy selkeää ja toimivaa tietoa ongelman ymmärtämiseen ja ratkaisemiseen. Käykää kotisivulla tutustumassa ja lataamassa maksutta sähkökirja, kotisivu löytynee googlaamalla.

Peliriippuvaisen masennuksista en tiedä, mutta pelaajan perhe ainakin voi masentua, jos pelaajalle lähimmät ihmiset ja koko live-elämä pelien ulkopuolella pelkkää ilmaa ja "välttämätöntä pahaa".

No kyllä se on ihan henkilökohtaista miten masentunut reagoi mihinkään, mites muuten voit nykysin?, onko mikä lääkitys päällä?, jos oot masennuksen"kokenut"ihan tollein vaan hetkisesti niin varmaan tiedät mikä helvetti se on toiselle? Pistää ärsyttämään toisen väheksyntä, vaikka tyyppi ei olisi masentunut niin ei sillä hyvin mene jos vaan himassa istuu päivät koneella. Koittaisitauttaa? Ite käyn työharjoittelussa ja koitan elää vaikka olemus vetäis sänkyyn, osalla on perhe ja työ missä sinnitellään vaikka pää onkin maassa, ei itketä edes lääkärille.

Ei tekisi mieli tuomita pelaajia kuten mitään muutakaan ihmisryhmää... mutta pakko on. Nimittäin monet pelaajat ovat itse tehneet minulle selväksi ajattelevansa, että olen jotenkin henkisesti hidas tai tylsämielinen ihminen siksi, kun en pelaa (siinä vaiheessa kun tämä minulle sanottiin elin itse melko masentunutta aikaa jolloin päiväni koostuivat pelkästään syömisestä ja musiikin kuuntelusta). Ovat esittäneet itsensä "intellektuelleina" ja väitetty että tietokonepelit vaativat yhtä paljon aivotoimintaa kuin shakki tai go. Mikä nyt ei tietenkään pidä paikkansa, sen ymmärtää jokainen jolla ei ole oma lehmä ojassa. Kertokaapa yksikin syy miksi en saisi halveksia pelaajia, kun he kerta halveksivat minua ja ovat ylimielisinä halukkaita nostamaan itsensä jalustalle?

Masennus on aina yksilö ja persoona kohtaista sekä se voi kaikkea hyvin lievästä erittäin vaikeaan. Masennuskseen monesti voi liittyä ahdistuneisuutta, yli- tai alivilkkautta, keskittymiskyvynpuutetta, kotiin sulkeutumista, sisäänpäin kääntymistä, yksinäisyyttä, itsetuhoisuutta, sekavaa oloa, näköalojen kapenemista eli näkee asiat kapeasti ja negatiivisesti, uupuneisuutta sekä väsymystä että paljon kaikkea mitä valitettavan moni asiaa itse kometon ei ymmärrä tai halua ymmärtää! Masennus ei koskaan ole ihmisen oma vika! Osalla on taipumusta sairastua masennukseen herkemmin kuin toisilla! Toki on niitä alhaisia törkimyksiä, jotka käyttää masennusta hyväkseen ja masennusta käytetään monesti liian herkasti kuvaamaan oloa! Mutta masennus ei siis koskaan ole omaa syytä tai omasta tahdosta riippuva! Jake from @ http://jake.suntuubi.com/

No ainakin itse kun sairastuin keskivaikeaan masennukseen niin aivan ensimmäisenä lähti korkeammat kognitiiviset kyvyt.. koulua ei pystynyt käymään, ehkä luennoilla vielä jotenkin sai keskityttyä mutta kaikki kotona opiskelu kävi mahdottomaksi. Telkkaria jaksoin katsoa mutta kaikki vaikeaselkoiset scifileffat skippasin, niihin ei riittänyt keskittymiskyky. Pelejä pystyin myös pelaamaan (tasohyppelyitä ja seikkailupelejä) mutta shakki ei enää sujunut.

Uusimpien tutkimuksien mukaan masennusta ei varsinaisesti ole olemassa, se on vaan oireyhtymä jossa yhdistyy ulkoisten virikkeiden puute huonoon mielikuvitukseen ja saamattomuuteen. Näiden yhteisvaikutus saa sitten ihmisen jumahtamaan paikalleen. Masennus on siis keksitty sairaus kun halutaan selittää tällaista osin hyvinvointiyhteiskunnan luomaa käytöstä, artikkelin mukaan mikäli elämä olisi kovempaa, ihmisille ei jaettaisi vastikkeetonta rahaa ja jokaiselta odotettaisiin edes jonkinlaista panostusta omaan pärjäämiseensä ei olisi uusavuttomuutta eikä masennuksen kaltaisia elintasosairauksia (joita ei siis juuri esiinny esim. Afrikassa tai Aasiassa, eikä mielläkään vielä n. 100 v.sitten). Masennus on siis keino ja hyväksyttävä syy olla tekemättä tai yrittämättä mitään, koska ei "pysty" tai "jaksa" "sairauden" takia. Vastaavasti kuin alkoholismi "sairautena" oikeuttaa juomaan, koska elämänsä aktiivisen toimijan sijaan alkoholisti on "sairauden" uhri joka ei "voi" toiminnalleen mitään.

Toki tukea masentuneet ja alkoholistit silti tarvitsevat kuten ennenkin ongelmansa kohtaamiseen ja siitä yli pääsemiseen.

Masennus on normaali reaktio johonkin ihmisen jaksamiskyvyn ylittävään tapahtumaan tai vaikka ylisuurten vaatimusten aiheuttama turhautumisreaktio.
Ei ole tavallisesti kysymys mistään saamattomuudesta , mielikuvituksen puutteesta ja ulkoisten virikkeiden puutteesta .
Saamattomalta tilanne voi näyttää ulkopuolisen silmissä, mutta jos ei ole omaa kokemusta, menee syy- ja seuraus suhteet helposti pieleen .

Omasta mielestä masennus on hyvä merkki siitä että pitäisi kohdata/valmistautua muutokseen. Mut niin, kannattaisi selvittää mistä jaksamattomuus/vetämättömyys johtuu. Varmaan yövalvomisesta monitorin äärellä, vie unet.

15 vuotta masennusta sairastaneena voin kertoa, että laiskuutta se ei ole. sen tuntee fyysisenä oireilunakin. Itselläni on hyvä peruskunto mutta silti on päiviä jolloin on täysin voimat poissa kahvikupinkin nostaminen tuntuu ylivoimaiselta, tuntuu kuin muurahaisia kävelisi iholla nipistelee ja pistelee, on vaikea ajatella kun pää tuntuu hattaraiselta ja sumuiselta. Ja voisi nukkua vaikka viikon putkeen. Olen työelämässä ja minulla on lapsia, pusken hammasta purren eteenpäin, sisulla. mutta romahduksia tapahtuu ja silloin on vain pysähdytävä marssittava lääkäriin ja pyytää sairaslomaa. Lääkitystä pitää tarkistella vähän väliä, nostaa annostusta tai laskea. Olis upeaa jos heräisin yks kaunis päivä ja oikeasti virtaa riittäis. Mutta sellasia päiviä on todella harvoin. Masennus on vuosikausien vaiva se helpottaa välillä, tullakseen taas uudestaan aiheuttaen romahduksen ja viemään työkyvyn.
Ja sen voin kertoa että vaikka olis kuinka sosiaalisesti aktiivinen ja eikä elämässä olis mitään vialla silti ihmisen kyky toimia voi kadota, masennus on sairaus siinä missä syöpäkin.

Oletteko huomanneet että nykyään voi ostaa eksoottisia päihteitä/lääkkeitä (lue: huumeita) netistä. Tähän tarvitaan tor-selain jolla pääsee .onion osoitteisiin, sekä selaamaan internettiä anonyymisti. Onko teillä kokemuksia tästä? Auta tekemään kieltolaista historiaa vierailemalla sivustolla ja kerro kavereille myös:

silkkitie.net - ohjeet tor-selaimen käyttöön
silkkitiehdg5mug.onion varsinainen kauppasivusto.

Helvetti vielä jotain eksoottisia lääkkeitä... >:(

Puhumalla selviää aika hyvin lievästä masennuksesta.
Vakavan masennuksen olen itsekkin sairastanut, yhden kerran lähellä ettei henkimennyt ja heräsin sairaalasta. Toisella kerralla päätin olla hyppäämättä, että jos sitä vielä miettisi.
Lääkkeitä en siihen suostunut ottamaan. Hirveästi sanottiin, että terapeutilla ja lääkärissä pitäisi käydä juttusilla. Yhdessä vaiheessa tarjottiin jeesusta, heitin kirjan seinään.
Viinaa meni aika paljon, mikään ei ollut merkittävää. Ahdistava tunne hautajaisissa kun pitäisi itkeä niin saat aikaiseksi yhden väkisin väännetyn tipan. 3 vuotta samaa paskaa päivästä toiseen.
Tällä aikavälillä ehti mennä kaksi suhdetta pilalle, jälkeenpäin harmittanut, mutta ymmärrän kyllä miksi päättyivät.

En tiedä, ilman minkäänlaista ilmoitusta tilanne raukesi, en osaa edes selittää mikä oli se ratkaiseva tekijä, mutta sen jälkeen viinankäyttö loppui lähes totaalisesti. Mutta sen vannon että mitkään lääkkeet tai jeesukset eivät auttaneet, pahensivat vaan tilannetta ja sekoittivat päätä.

se on sellanen kierre.. ja vaikee sanoo, et mikä on syy ja mikä on seuraus.. siis tuo masennus ja riippuvuus (alkoholi, pelit tmv).. ja se kierteen katkaiseminen on todella työlästä.. tässä itsekin siis yritän kovasti katkaista sukupolvien yli kulkevaa masennus/ riippuvuus noidankehää.. läheisten tukea siinä tarvii ja hyvää terapeuttia.. toivotaan, että näillä eväillä noustaan.. Mulla on 3v tytär jonka takia erityisesti aion tämän taistelun voittaa. Sairastuin vakavaan synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja silä tiellä ollaan nyt toipumassa; toivottavasti lopullisesti!

Masennusta on eriasteista. En tiedä peleistä, koska en yrittänytkään pelata tietokonepelejä masentuneena ollessani. Pystyin kyllä keskittymään käsitöihin (neuletyöt), mutta en palkkatyöhön enkä opiskeluun. Myös laskut jäivät maksamatta ja kirjaston kirjat palauttamatta.

Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä masennus ja mania vaihtelevat. Ehkä hänellä on nyt maniavaihe. Tautiin on olemassa hyviä lääkkeitä. Kaksisuuntainen on hyvä työntekijä. Maniavaiheessa hän voi olla todella hyvä työssään.

Itseasiassa homma menee näin. Jotkut masentuneet pelailevat koska he pääsevät siitä olotilasta eroon, masentunut näkee maailman harmaana ja surumielisenä. Toki sen sijaan että sinä valitat asiasta, voisit olla hänelle tukena. Vie hänet lääkäriin, hän saa sielä apua. Koulunkäynti voi välillä olla tressaavaa, joskus pelkkä jatkuva kotona oleilu voi lisätä masentuneisuutta tai ahdistusta. Houkuttele ystävä esim liikkumaan kanssasi, mutta älä yritä pakottaa häntä. Kun hän huomaa, ettei murehtimen auta. Hän virkistyy ja on ainakin muutaman päivän ellei viikon ilman masennusta. Tuki ja auttaminen on tärkeintä sun kannalta. Videopelien pelaaminen ei lisää masennusta, ellei nyt täysin draama peli ole kyseessä. Pois tuollaiset ennakkoluulot.

Olen pelaamassa Elden Ring nimistä videopeliä ja tää on niin saatanan paskaa että tekisi mieli melkeen laittaa naru kaulaan ja hypätä kaivoon ;)

Minut pelasti masennukselta Venäjän ja Ukrainan sota. Kiva että välillä käytetään rehellisesti raakaa ja armotonta voimaa sen sijaan että teeskenneltäisiin että nyt eletään sivistyneessä maailmassa jossa ei ole oikeita ongelmia, vaikka siinä järjestelmässä lukemattomien ihmisten elämät pilataan rakenteellisella väkivallalla, kuten tehdään suomessa, jenkkilässä jne.

Pelit tosin kiinnostaa masentumattomiakin. Mainoksetkin on sitä.