Kohta kaks kuukautta siitä, kun avokki muutti luotani pois.Meillä oli vaikeuksia keskenämme ja riita huipentui siihen et mies lähti. Minä olen se suustani pahempi osapuoli ja tuli kerrottua suorin sanoin mitä mieltä olin joka viikkoisista menoista "äijien" kesken,milloin minnekkin.
Sain vähemmän mielestäni huomiota kuin kaverit ja....
Olemme jutelleet asiasta kun haki omaisuuttaan.Hän muutti väliaikaisesti X-tyttöystävän luo! (asia ei mulle kuulu!)
Perjantaina mulle varmistui tieto et olen raskaana.
Lapsen aijon pitää.en tee aporttia!
Mut pitääkö mun kertoa X-lle jo nyt asiasta?
Hän asuu nyt edellisen tyttöystävän luona ja ymmärsin et yrittäisivät saada suhdettaan uudelleen lämpeneen. Ei varmaan olis mieltä ylentävä tieto sille naiselle, mun raskaus. Eikä hän sitä vois jättää kertomattakaan,jos jotain vakisuhdetta on luomassa.
Jos mä jätän kertomatta,helpottais heidän tilannettaan?
Vai helpottaisko?
Mä en hae mitään rahallista avustusta häneltä, siitä ei ole kysymys!
Pystyn elättämään (lapsemme) lapseni itse.
-"Mut isällä pitää olla oikeus tietää lapsen olemassa olosta, ja lapsella oikeus tuntea isänsä" Näin sanoo vanha isoisäni!
Isäni: ei avokkiani halua edes tavata enää!
Sisar sanoi: "et ole tyytyväinen kun sulla ei ole enää riitoja, hänen ainaisista menemisist!"
Äidistä viisainta antaa ajan kulua ja näyttää mihin päin se vie...
Töissä tänään ystävä sanoi, et lapsen toisillakin isovanhemmilla on oikeus tulla tuntemaan lapsi, sit viimeistään ristiäisissä. (siis jos haluavat)
Kysymys kuuluu miehet: Miten mun pitäis nyt menetellä jos lapsi olisi sinun? Haluaisitko tietää hänestä heti, vai myöhemmin? Vai pidänkö salaisuuden? Saatais olla helpompaa kaikille,nyt!
Eikä kenenkään tarvitse lasta tunnustaa! Lastensuojelussa sanon etten tiedä kuka isä on,matkamuisto Kreikasta!
Jos avokki haluaa lapsen joskus tunnustaa: DNA kertoo kyllä hänelle totuuden.
Mulla kaikki ajatukset ihan sekaisin päässäni. Mutta en kadu tätä raskauttani,pärjäämme kyllä taloudellisesti.
Mielipiteitänne odotan.
Nyt tuli ongelma,mut ei niin kuin useimmat luulee...
38
452
Vastaukset
Riippuu niin hirmuisen paljon asiaan liittyvistä ihmisistä.
Lisäksi minulla on tunne ettet enää tarvitse tähän neuvoa, vaan tiedät jo miten toimia.Mutta yksi neuvo kuitenkin:
Asiat voi hoitaa niinkin että kumppani on toisen menoissa yleensä mukana.
Kaverit tottuvat asiaan melko pian (molempien kaverit).
- Ihanpihalla ihanaa
Huomenta!
Onneksi on VP tänään ja huomenna VL ja viikonlopun päivystän.
Etpä uskaltanut vastata kysymykseen: milloin sinä haluaisit tietää asiasta? Nyt vai myöhemmin?
Riippuu ihmisistä! No niin riippuu ja meidän tapauksessa,oli parempi erota, kuin aina nahistella. En halua miestä itselleni, jonka huomioista mun on taisteltava. Tuli kyllä yöksi kotiin,mut useammin kavereiden kanssa ulkona, kuin kotona. Salilla,jääkiekkoa,treenejä ja äijä kavereita.
Mulla, huoltajan osa! En halua,kiitos ei!
Ja ihan oikeesti; en tiedä kerronko? - vai enkö kerro?
Minkäänlaista kädenvääntöä en asiasta halua ja siks olisin nyt kertomatta. Mutt toisaalta hänellä on kai oikeus tietää...
Mies ei ole "hunsvotti",vaan aikuinen teinipoika,ilman huolia.
Henkistä tukea sieltäpäin ei varmaan tule,enkä sitä kaipaakkaan.
Kuten varmaan olet rivien välistäkin jo lukenut.
Mä haluaisin kuitenkin olla reilu kaikkia osapuolia kohtaan, aiheuttamatta paniikkia tai kitkaa kenellekkään!
Lapsen mieltä tuskin asianlaita painaa muutamaan vuoteen, teen sitten minkä ratkaisun tahansa.
Kumppani on toisen menoissa yleensä mukana... niin en kyllä ole tähänkään asti mukaan päässyt...poikien menoihin...asioita kun ei hoidettu...Tämä alkaa mennä vaan syyttelyksi, multa!
Toisella osapuolella varmaan toisenlainen näkökanta!
Yhä edelleen,olen ihan pihalla!No, itseni kohdalla salailu toimii aina huonosti.
Ehkä teidän pitäisi hankkia itsenne pariterapiaan.
(ulkopuolinen saattaa saada asiat loogiseen järjestykseen)
Väestöliitto voisi olla sopiva paikka.
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/palvelut/yksilo-ja_pariterapia/
Tai sitten jokin teitä lähellä oleva vastaava.
- totta kai
Pitää kertoa. Ehkä siinä vaiheessa kun raskaus on jotain 3 kk paikkeilla. Eihän tämänpitäisi sen kummempaa sähläystä aiheuttaa miehelle, jos asiat sinun puolelta on niin kuin sanot.
Olisi se hyvä tietää ennakkoon ja myös miehellä on tietää asiasta ennen lapsen syntymää. Vaikka olisikin varaa, ei ole syytä jättää miestä maksamatta palliveroja.
Aina tietysti on olemassa pieni riski, että mies palaa pikavauhtia luoksesi. Sinunhan ei tietenkään ole pakko ottaa häntä takaisin. Tosin vaikutat olevan häneen heikkona ja otat hänet vastaan.- ............
Sinun asemassasi minö en kertoisi miehelle nyt. Lapselle kertoisin isästään sitä mukaa kun hän haluaa tietää ja antaisin hänelle jopa mahdollisuuden törmätä isänsä oven taakse esimerkiksi 15-vuotiaana, jos sitä haluaa. Kertomisessa on se riski, että mies haluaakin olla yhteydessä lapseen ja hänellä on keinot vaikeuttaa elämääsi vaikka kuinka. Lapsella toisaalta on oikeus isäänsä.
Joka tapauksessa asian kertomisella ei ole kiire. Mielestäni sinun kannattaa kertoa aikaisintaan loppuraskauden tietämillä, jos päätät kertoa. Sitä on vaikea tietää, että haluaisiko mies kuulla asiasta, mutta jos hän haluaisi, niin ei hän silti tiedä jääneensä mistään paitsi, vaikka et kertoisikaan. - Ihanpihalla ihanaa
En maksata "palliveroja", koska lapsi oli alun alkaen suunniteltu,mut myöhästyi ilmoittaessaan itsestään.
Jätin vuos sitten ehkäisyn yhteisestä päätöksestä. Mä olisin maksanut kulut lapsesta joka tapauksessa ja miehenkin kuluja siinä sivussa jos asiat olis menneet kuin suunnittelimme.
Mut elä on..!
Eikä mulla ole pienintäkään aikomusta ottaa häntä enää huollettavakseni.
Lähti välienselvittelyssä...johon oli kyllä syynsä.
Kun tässä kohtaa ei kestänyt vaan muutti....elämä saattaa tuoda paljon hankalia tilanteita eteen,enkä halua pakenijaa.
Hoivavietin pystyn suuntaan pääasiassa kyllä muualle, kuin mieheeni.
En usko et hän haluaa hankaloittaa mun ja lapsen elämää, vaikka ei siitä koskaan voi varma olla.
Kyllä lapsen pitää saada olla myös isänsä kanssa,pienestä pitäen. Oppia tuntemaan se toinenkin puoli suvustaan,jos se on mahdollista.
Ajattelen asiaa nyt lapsen kannalta ja parhaaksi, jos olosuhteet sen sallivat, tietenkin olosuhteiden mukaan.
Eikä mulla ole mitään syytä ns.kostoon, en ole katkera hänelle.
Mulla ei ole mitään syytä. Vihan tunnetta mulla ei ole.
Me katsottiin tämä suhde loppuun. (palaneeksi)
Lapsen takia... on kulunut teesi, en halua katkeroitua mahdottomassa suhteessa, siinä suhteessa lapsi kärsisi eniten.
Kiitos vastauksista, ovat antaneet kaikki mulle pohdinnan aihetta.
Punnitsen nyt tarkkaan eri vaihtoehtoja ja niitähän on.Nyt kun luin tämän, niin koska huomaan, että olitte jo yhdessä suunnitelleet lasta, niin perun sen, että isälle ei pidä kertoa, jos hän ei tule itse kysymään. Tässä tapauksessa kyllä pitää kertoa, mutta jätä ajankohta myöhäisemmäksi. Kerro kuitenkin ennen laskettua aikaa, viimeistään. Kahden kesken.
Minusta sun pitää nyt keskittyä lapseen ja hänen (siis myös omaan) hyvinvointiin. Unohda nyt tuo isä-asia-spekulointi ja nauti raskaudestasi, suunnittele tulevaisuuttasi, hoitoapua, tukiverkostoa jne. (mihin isä ei kuulu näillä näkymin ainakaan) jne. Koska joudut pärjäämään kuitenkin omillasi tulevaisuudessa, niin fyysisesti kuin henkisesti (ainakin nyt vaikuttaa siltä)
Raskautta ei sinänsä tarvitse peitellä, eikä isästä kannata valehdella lähipiirille tai kellekään. Voit sanoa, et että halua puhua isästä. (niille, jotka eivät vielä tiedä). Jos lapsen isälle kantautuu tieto raskaudestasi tai lapsesta, ja hän tulee kysymään ,vastaat hänelle rehellisesti, että hän on isä, mutta et mene sitä hänelle kertomaan, jos hän ei itse kysy. Jos hän lähettää muita ihmisiä kysymään, sanot ettet kommentoi.
Mielestäni isälle on oikein kertoa isyydestä, eikä riistää häneltä isyyttä. Toisaalta, jos hän ei asiaa halua tietää, hän ei sitä myöskään tule kysymään. Hänellä on tavallaan oikeus olla myös tietämättä. Voit myös kertoa hänelle, jos isyys tulee puheeksi, ettet kaipaa taloudellista tukea. Se saattaa helpottaa asioita, kun hän ymmärtää, ettet ole rahojen perässä.
Lapselle pitää kertoa isästä jossain vaiheessa, kun hän alkaa kysellä. Jos isä ei tiedä olevansa isä tuolloin, kannattaa edetä varovasti, ja kertoa isästä mukavia asioita, mutta jättää sukunimi esimerkiksi vielä kertomatta siinä vaiheessa, kun lapsi ei ole riittävän vanha vielä käsittelemään asioita.Eikö tuo ole ongelman pahentamista ja siirtämistä eteenpäin, jos jättää kertomatta? Oltiinpa erottu missä olosuhteissa tahansa, lapsi on silti yhteisesti alkuun saatettu ja yhteinen on myös vastuu lapsesta.
Itse en pystyisi elämään sen tiedon kanssa, että olen tietoisesti pimittänyt sekä mieheltä lapsensa että lapselta isän.
Näillä asioilla on tapana paljastua ennemmin tai myöhemmin ja mitä myöhemmäksi se menee, sitä isompia vahinkoja todennäköisesti on saanut aikaan. Ainoa poikkeus ehkä tapauksissa, joissa isä on joku sekopääalkkishuumehörhöilijä...- Miksi ei
oasis79 kirjoitti:
Eikö tuo ole ongelman pahentamista ja siirtämistä eteenpäin, jos jättää kertomatta? Oltiinpa erottu missä olosuhteissa tahansa, lapsi on silti yhteisesti alkuun saatettu ja yhteinen on myös vastuu lapsesta.
Itse en pystyisi elämään sen tiedon kanssa, että olen tietoisesti pimittänyt sekä mieheltä lapsensa että lapselta isän.
Näillä asioilla on tapana paljastua ennemmin tai myöhemmin ja mitä myöhemmäksi se menee, sitä isompia vahinkoja todennäköisesti on saanut aikaan. Ainoa poikkeus ehkä tapauksissa, joissa isä on joku sekopääalkkishuumehörhöilijä...modellillekin tarvitsisi kertoa isyydestään?
- y.b off..
oasis79 kirjoitti:
Eikö tuo ole ongelman pahentamista ja siirtämistä eteenpäin, jos jättää kertomatta? Oltiinpa erottu missä olosuhteissa tahansa, lapsi on silti yhteisesti alkuun saatettu ja yhteinen on myös vastuu lapsesta.
Itse en pystyisi elämään sen tiedon kanssa, että olen tietoisesti pimittänyt sekä mieheltä lapsensa että lapselta isän.
Näillä asioilla on tapana paljastua ennemmin tai myöhemmin ja mitä myöhemmäksi se menee, sitä isompia vahinkoja todennäköisesti on saanut aikaan. Ainoa poikkeus ehkä tapauksissa, joissa isä on joku sekopääalkkishuumehörhöilijä...Nopeesti vastaan tähän, vaikka pitäis olla muualla:
En suinkaan tarkoittanut, että pitää jättää kertomatta, vaan että odottaa sitä, että mies tulee kysymään (ja niinhän näköjään kävikin) . Eli ettei mene miehen ja uuden tyttöystävän luo "julistamaan" asiaa, vaan odottaa miehen lähestymistä, kun hän on tiedon/epäilyn isyydestä jotain kautta saatuaan ehtinyt vähän ajatella asiaa.
Enkä koe, että on tiedon pimittämistä, jos ei kerro muille, vaan ainoastaan isälle itselleen, hänen kysyessään asiaa. Myöskin sanoin, että lapselle pitää kertoa isästä. Miten ja milloin , se riippuu niin tapauksesta ja isästä. Mutta aina myönteisesti, myönteisiä asioita korostaen, koska vanhempien erimielisyydet eivät saa vanhemmuuteen vaikuttaa. Nythän ap.lle ei tule tätäkään ongelmaa, kun tuleva isä lähestyi. y.b off.. kirjoitti:
Nopeesti vastaan tähän, vaikka pitäis olla muualla:
En suinkaan tarkoittanut, että pitää jättää kertomatta, vaan että odottaa sitä, että mies tulee kysymään (ja niinhän näköjään kävikin) . Eli ettei mene miehen ja uuden tyttöystävän luo "julistamaan" asiaa, vaan odottaa miehen lähestymistä, kun hän on tiedon/epäilyn isyydestä jotain kautta saatuaan ehtinyt vähän ajatella asiaa.
Enkä koe, että on tiedon pimittämistä, jos ei kerro muille, vaan ainoastaan isälle itselleen, hänen kysyessään asiaa. Myöskin sanoin, että lapselle pitää kertoa isästä. Miten ja milloin , se riippuu niin tapauksesta ja isästä. Mutta aina myönteisesti, myönteisiä asioita korostaen, koska vanhempien erimielisyydet eivät saa vanhemmuuteen vaikuttaa. Nythän ap.lle ei tule tätäkään ongelmaa, kun tuleva isä lähestyi.Ei tietenkään asiaa mennä uuden tyttöystävän silmien alla "julistamaan", vaan valitaan sopiva hetki kahden kesken ja kerrotaan asia, ilman draamaa. AP:n tapauksessa näköjään läheiset hoitivat homman hänen puolestaan, mutta noin yleisesti asia pitää mielestäni kertoa jo raskauden aikana, vaikkei mies sitä erityisesti tulisi koskaan kysymäänkään. Eron jälkeen ei välttämättä olla enää missään tekemisissä keskenään, joten itse en ainakaan odottelisi miehen lähestymistä, sillä se saattaa jäädä tapahtumatta.
Isän kuuluu olla lapsensa elämässä heti syntymästä lähtien ja mitä varhaisemmassa vaiheessa mies tiedon raskaudesta saa, sitä enemmän aikaa hänelläkin on asiaan valmistautua. On aika pommi saada yhtäkkiä tietää, että jossain on vaikkapa 5-vuotias lapsi, jonka olemassaolosta ei ole tiennyt mitään. En viittaa siis enää sinun kirjoitukseen vaan yleisesti :)
- rose
kerro miehelle. Sinulla on mieliala vaihellut, joka ollut syynä juuri ajaa miehen pois.
tunteet ovat herkät ja ylireagoit helposti.
jotkut miehet pitää raskaana olevaa ihan sairaana, juuri näiden oireiden takia.
mutta lopullisen päätösen teet parhaiten itse. - Ihanpihalla ihanaa
Eipä tarvitse mun enää miettiä kerronko vai en!
Äitini soittanut tänään toiselle tulevalle isoäidille ja kertonut asian.
Vaari pisti vielä paremmaksi ja puolusti miehen oikeuksia, soittaen mun X-miehelleni ja kertoen raskaudestani.
Tämä isäkandinaatti puolestaan soitti mulle,tiedustellen et onko mulla mitään kerrottavaa hänelle. Äänestään tiesin hänen tietävän jo asian. Kysyin et kuka kertoi? Niin kuulin luopioiden määrän.
X-mies soittaa tyttöystävänsä luonta ja kehtaa tiedustella: et olenko mä varma et lapsi on hänen?
Kerroin olevani varma et lapsi on yksin minun, ja sanoppa ystävättärelles et olen pahoillani tästä sopasta. Niin enkä mä tietenkään ole pyytämässä sulta minkään kaltaista apua. Jatka elämääs ihan rauhassa. Mulla on nyt taloudellisesti hyvin varaa tähän lapseen, kun suakaan ei tarvitse enää huomioida mitenkään.
Lopetin puhelun. Kului hetkinen ja mies soitti taas. Sanoi haluavansa puhua,mulla vaan ei ole enää puhuttavaa.
Laitoin kännyn äänettömälle.
Miten suku voi sekaantua mun asioihini näin?
Olen 30 vuotias, elän omaa elämääni ja elätän itseni.
Tottakai puhun asioistani heille avoimesti,niin olen aina tehnyt silloin kun olen neuvoa kysynyt.
Mutta nyt tämä sekaantuminen mun päätöksiini on mielestäni lähellä petosta!
Jossain kai mun on pakko keskustella vielä lapsen isän kanssa. Mutta ei mun kotona, eikä ihan lähiaikoina. Sillä nyt mulla on tunnekuohu!
Mulla ei ole ollut mieliala vaihteluita,ei pahoinvointia, ei mitään erikoisia mielihaluja ruuan suhteen. Paino ei ole noussut vielä.Lapsen pitäis syntyä kesäkuun 9 päivä, alustava arvio.
Olin aikeissa aloittaa pillereiden syönnin taas, mut ensin oli odotettava kierron sopivaa vaihetta. Sitä vaan ei kuulunut,mut ei se mua haitannut, sillä mulla on aina ollut epäsäännöllinen kierto ilman pillereitä. Aikaa vaan kului ja kului..joten tikkutestiin ja sit oikein gynelle. Bingo.
Huomisen päivän shoppailen.
Nyt menen nukkuun.Huomenna teen kans pari asiaa joillekkin ihmisille selväksi.
Lapsi on minun ja yksin minun päätettävissä; mitä teen ennen lapsen syntymää.- Ei kandee
harrastaa miehiä ja nussia
Vanhan viisauden mukaan lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä.
"Kyläsi" on nyt reagoinut tilanteeseesi ja minusta vaikuttaa siltä että ratkaisu oli hyvä.
Varsinkin kun tiedostusvastuu hävisi sinulta, eikä sinun tarvitse tuntea syyllisyyttä minkään tiedotuksellisen vaihtoehdon takia. Itse pitäisin tilannetta arvossa, vaikka tietenkin asiassa ohittaminen ärsyttäisi hiukan.
Miten sitten päätätkin jatkossa toimia, niin muista että lapsen etu pitää pitää päätöksissä ensimmäisellä sijalla.
(eikä kannata raivota mihinkään suuntaan, sillä sinä tarvitset jatkossa runsaasti tukea eri muodoissa, eikä sinun senkään takia kannata pilata välejäsi keneenkään)
((kyllä se siitä))
((( tukihali )))- Ihanpihalla ihanaa
Ei kandee kirjoitti:
harrastaa miehiä ja nussia
Eipä ollut ihan ensimmäisenä mielessäkään. Pillerit vaan suo mulle normaalin kiertorytmin ja ovulaatiot ovat kivuttomampia. Kakkosena vasta olis ollut ehkäisy,tällä kertaa. Koska ei mulla ole miestäkään, irtosuhteita en harrasta.
Lapsi on minun ja yksin minun, jos lapsen isää ei kiinnosta!
Mies lähti ja saa pysyä kans poissa mun elämästä, (sivussa) mä en tarvitse on/off suhdetta.
Mies kulkenut jo tarpeeksi omia polkujaan suhteemme aikana, harrastukset vieneet kaiken liikenevän ajan.
Mä olin käytännössä huoltaja,niin mä koin asian.
Ei hitto mun tarvitse yksin pyörittää arkea(siivoa,pyykkää,silitä vaatteet,kaupa asiat,pankki,vakuutukset,ruuan laitot, auto huoltoon jne.),kahden ihmisen taloudessa. Ja illat yksin kotona klo 21 jälkeen mies vasta kotiutui yleensä.
Mutta lapseen hän saa oikeutensa jos haluaa. Koska lapsella on oikeus isään.
Mua loukkaa miehen käytös nyt tosi syvälle, mun pinnan alle.
Soittaa entisen eksän eli nykyisen yksän luota mulle:
Kysyy et onko lapsi varmasti hänen?
Niin tosiaan,hän oli aika paljon poissa kotoa, olisin hyvin voinut siinä sivussa pitää toistakin miestä.
Olis ollut kätevääkin, varamies siinä sivussa odottelemassa, jos "vaki" mies lähtee!
(mistä näitä tampioita oikein sikiää?)
Olin ostoksilla tänään ja ostin pinnasängyn ja patjan siihen.
60cm bodeja 4kpl, 60cm sukkahousuja kahdet, kietaisu paitoja 4 kpl ja 2 unipussia sellaisia yöpaidan kaltaisia.
Äiti soitti ja kertoi soittaneensa mun asiasta, "Lissulle".
Sanoin et tiedän ja tiedän senkin et vaari soitti kans kertoen X:lle.
En mene tänään kotona käymään,vaikka äiti pyysi syömään!
Ei olis kovin järkevää mun mennä nyt,tulis varmaan sanottua jotain kärkevää asiasta,joka ei heille varsinaisesti kuulu.
Johon kuitenkin lusikkansa ovat työntäneet, vaikkakin hyvää tarkoittaen, mut mä en ole teini-ikäinen enää.
Nyt keitän kalasopan itselleni. Hirveä nälkä!
Ja kiitos buddy-love!
Maltoin lukea kommenttisi,ennen emon soittoa!
Sain siis "sapet" pidettyä sisälläni.
Sanoissasi on paljon viisautta.
Osaat sanas myös viisaasti mulle esittää,siis niin et mä myös kuuntelen!
Mulle on nyt noussut kiukkukin taas pintaan,se joka oli jo laskenut miehen lähdettyä ja tilanteen tasoittuessa.
En mä surrut yksin jäämistä, se suhde oli kuollut jo ennen eroa.
Mä en vaan ollut tajunnut sitä. Tajusin sen tänään lukiessani näitä kirjoituksia.
Ja kiukku nousee siitä, et mua on hyväksi käytetty.Omaa tyhmyyttäni.
Äijä kyseenalaistaa kysymyksellään; mun uskollisuuteni ja samalla oman isyytensä!
Enkä mä pyydä häneltä mitään. Miks alkaa heittää lokaa??
Kiitos henkisestätuesta ja halista!
- Ihanpihalla ihanaa
Olen nyt monta päivää miettinyt ehdotusta, jonka vanhempani tekivät mulle. Tästä tulee aika urakka muuttojen kanssa.
Vanhemmillani on suuri omakotitalo isolla tontilla. Sisareni asuu piharakennuksessa 32 neliötä, vaari omakotitalon yläkerrassa 47 neliötä ja vanhempani talon ensimmäisessä kerroksessa,alakerrassa viel sauna,kodinhoitohuone,takkahuone,sauna ja suihkutilat sekä pukuhuone.Ja teknillisiä tiloja ja varasto.
Sovimme et mä muutan yläkertaan. Vaari piharakennukseen,ei ole paljon rappusia joita kavuta ja tila riittää hänelle,oli ehdottanut itse.
Sisar on innoissaan, kun saa muuttaa mun asuntoon.
Mulla on nyt tukiverkko ihan ihossa kiinni, hiukan arveluttaa,
mut myöskin rauhoittaa kummasti mieltä.
Keskusteltiin myös siitä; et voin muuttaa pois, jos en halua asua täällä.
Eli nyt olen vanhempieni kotona,vanhassa huoneessani,keittiön takana. (12 neliötä)
Päivystin viikonlopun ja maanantai meni melkein nukkuen.
Olen käynyt täällä nukkumassa viikonlopun aikana ja täällä on todella hiljaista,verrattuna mun asuntoon.
Isän kanssa juttelin et sit kun vauva on syntynyt ja jos haluan oman isomman asunnon, niin isä auttaa etsimises ja takaa mulle lainan.
Eikä mun X-mies tule tänne!
Oli tullut näet meidän asunnolle potkiin ovea ja karjuun et avaa ovi heti!
Luuli mun olevan kotona ja etten avaa ovea hänelle. Mä olin töissä.
Naapuri oli soittanut poliisit,kun meteli porraskäytävässä oli ollut melkoinen.
En mä häntä pelkää,ei varmasti koske munhun, mut huutaa kun on kiukkuinen.(täytynyt oppia kuulemma multa: äitisä mielestä)
Onko kellään täällä ollut samantapaista ihmissuhde soppaa, raskausaikana?
Munsta tuntuu et olen 8v ja kaikilla on jotain odotuksia mun suhteeni!
En voi tehdä niin... ja mun pitäis tehdä näin... ja ei ainakaan tollattis. Kaikki se hössötys,eikä heillä ole tarkoitus stressata mua, mut kun mä olen "pihalla" niin läheisten hössötys hermostuttaa.
Toivottavasti mä en kerro tuntemuksiani heille kovin suoraan. Nyt olen huomannut et mieliala vaihtelee,ylös ja alas ja mä hermostun ihan mitättömäst asiasta.Huomenna mennään pakkaan mun tavaroita,sisaren kanssa ja siirretään kaikki olohuoneeseen. Sisar muuttaa sit mun asuntoon. Sit vaari muuttaa piharakennukseen ja viimeisenä mä muutan vanhempieni yläkertaan. Sisar saa lopulta olohuoneenkin käyttöönsä.
Niin ja olen myös lähettänyt sähköpostia X-miehelle ja saanut postia myös häneltä. Jossain kohtaa meidän on kohdattava,mut vielä en halua. Mä haluan olla silloin tasapainossa kun tapaamme. Ei ole mitään mieltä tapella edes sanoilla, ne vaan loukkaa kumpaakin. - Sympaattinen
Jos vanhempiesi luokse takaisin muutit, niin nyt sä varmaan virheen teit.
Ihan sama minkä ikäinen olet, niin lapsena sua siellä luultavasti kohdellaan. Sun menemisiä ja tulemisia aletaan vahtia.
Tein itse saman virheen muutama vuosi sitten, raskaana ollessani.
Lapsen vaatteetkin oli väärän värisiä, kun niitä itse ostin.
Ihan sama mitä asuntooni ostin, väärin valittu.
Välit tulehtuivat koska en ollut tottelevainen lapsi! (24v)
Tyttäreni ollessa 6kk muutin pois kotoa ja nyt välit ovat tasoittuneet
normaaleiksi. Saan apua sekä tukea vanhemmiltani jota tarvitsen, mutta eivät enää holhoa mua "lapsena".
Välit x-miehen sukuun on viileät, mutta puheväleissä ollaan kuitenkin.
Isä tapaa tytärtään muutaman kerran vuodessa. (ilmeisesti vanhempiensa painostuksesta)
Isänpuolen isovanhemmat ottavat tytön viikonlopuksi n.kerran kuussa ja usein ottavat myös päiväkylään.
Vanhempieni apu on mulle korvaamatonta, yksin en varmaan jaksaisi arkea vetää, ainakaan näin hyvin.
Eli älä katkaise välejä vanhempiisi vaikka vaikeelta välillä tuntuisi.
Lykkyä tykö! Kyllä elämä hyvin menee, otat päivän kerrallaan! yksinkertaista; kertoisin. se ei oo sen pennun vastuulla jos vanhemmat riitelee mutta tietäispähän ainaki, mies siis. hänhän ei kuitenkaan asialle mitään voi, synnytät siis tai et, mut silti. en jaksanu lukea noita välikommentteja muuten ku tuon viimeisen.. hyvä silti että sulla on perhees kans välit kunnossa (vaikka siinäki on tietty ne omat riskinsä; tunkeutuu sun asioihin jne), kaikkea hyvää! lapselle ois tietenki aina parasta se että tietää isänsä ja isä sen että hällä on lapsi (mahdollisten muitten lisäksi).. tuskin sinäkään olisit halunnut kasvaa ilman sitä tietoa.
- Ihanpihalla ihanaa!
Kiitos LaRito!
Mun X-mies soitti ja kyseli kuulumisiani. On tiennyt jo pari viikkoa lapsesta! Mun suku se työnsi lusikkansa soppaan ja meni lörpötteleen
kun mä vielä harkitsin mitä teen.
Sovittiin et Uuden Vuoden ja loppiaisen välissä tavataan ja jutellaan.
Mä en halunnut tavata nyt. Miks en halunnut?
Mä en pystynyt antaan hänelle yhtään järkevää syytä, mä vaan en halua!
Pala tuli kurkkuun, kun hän tivasi multa et miks en halua tavata.
Voihan perrrrrr ..le, kun mä tiedä itsekkään, niin mitä siihen nyt vastaa järkevästi! Taisin haistatella ja sulkea linjan.
Soitti vartin päästä uudelleen ja kysyi et tavataanko ennen joulua vai joulun jälkeen? Sanoin et Uuden Vuoden jälkeen ja ennen Loppiaista.
Juteltiin hetki, kaikki OK!
Oikeastaan helpotti mun oloa kun oltiin sovittu tapaaminen
ja ettei mun tarvitse ihan pian häntä kohdata!
Ihan hyvin mulla on mennyt asuminen kotona.
Kohta alkaa olla jo paikat kunnossa. Siis olen kantanut tavaroita paikasta toiseen ja hakenut niille oikeaa osoitetta, tässä kodissa.
Kaikki naiset ilmeisestikin ymmärtää tämän ja miehet on pihalla kuin lumiukot!
Ainakaan mun isä ja vaari eivät ymmärrä alkuunkaan, tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen.
Puol vuotta vielä H-hetkeen. Kunpa olis jo kesä!! Ihanpihalla ihanaa! kirjoitti:
Kiitos LaRito!
Mun X-mies soitti ja kyseli kuulumisiani. On tiennyt jo pari viikkoa lapsesta! Mun suku se työnsi lusikkansa soppaan ja meni lörpötteleen
kun mä vielä harkitsin mitä teen.
Sovittiin et Uuden Vuoden ja loppiaisen välissä tavataan ja jutellaan.
Mä en halunnut tavata nyt. Miks en halunnut?
Mä en pystynyt antaan hänelle yhtään järkevää syytä, mä vaan en halua!
Pala tuli kurkkuun, kun hän tivasi multa et miks en halua tavata.
Voihan perrrrrr ..le, kun mä tiedä itsekkään, niin mitä siihen nyt vastaa järkevästi! Taisin haistatella ja sulkea linjan.
Soitti vartin päästä uudelleen ja kysyi et tavataanko ennen joulua vai joulun jälkeen? Sanoin et Uuden Vuoden jälkeen ja ennen Loppiaista.
Juteltiin hetki, kaikki OK!
Oikeastaan helpotti mun oloa kun oltiin sovittu tapaaminen
ja ettei mun tarvitse ihan pian häntä kohdata!
Ihan hyvin mulla on mennyt asuminen kotona.
Kohta alkaa olla jo paikat kunnossa. Siis olen kantanut tavaroita paikasta toiseen ja hakenut niille oikeaa osoitetta, tässä kodissa.
Kaikki naiset ilmeisestikin ymmärtää tämän ja miehet on pihalla kuin lumiukot!
Ainakaan mun isä ja vaari eivät ymmärrä alkuunkaan, tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen.
Puol vuotta vielä H-hetkeen. Kunpa olis jo kesä!!Ihan oikein mielestäni teet kun annat itsellesi aikaa, tilanteesi ei ole helppo.
Kirjoittamasi perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että exäsi olisi halukas osallistumaan lapsensa elämään. Lapsesi kannalta se on ehdottoman hieno juttu. Tosin hiukan viittasit hänen kiivaaseen luonteeseen, mutta ilmeisesti hän ei siis kuitenkaan väkivaltainen ole?
Kaksi välittävää vanhempaa on todella arvokasta lapselle vaikka vanhemmat eivät yhdessä olisikaan. Moni valitettavasti vie lapseltaan mahdollisuuden rakentaa hyvä suhde myös toiseen vanhempaansa. Onpa omat tunteet mitkä tahansa, niin oman katkeruuden tms ei saa antaa kasvaa lapsensa hyvinvointia tärkeämmäksi. En siis sano, että sinä tekisit niin, mutta olen nähnyt sitä tapahtuvan ja se on äärimmäisen surullista nimenomaan lapsen kannalta
Jaksamisia sinulle. Eteneepä asiat miten vain, niin puolen vuoden päästä sinulla on jotain käsittämättömän hienoa sylissäsi :)- Ihanpihalla ihanaa!
oasis79 kirjoitti:
Ihan oikein mielestäni teet kun annat itsellesi aikaa, tilanteesi ei ole helppo.
Kirjoittamasi perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että exäsi olisi halukas osallistumaan lapsensa elämään. Lapsesi kannalta se on ehdottoman hieno juttu. Tosin hiukan viittasit hänen kiivaaseen luonteeseen, mutta ilmeisesti hän ei siis kuitenkaan väkivaltainen ole?
Kaksi välittävää vanhempaa on todella arvokasta lapselle vaikka vanhemmat eivät yhdessä olisikaan. Moni valitettavasti vie lapseltaan mahdollisuuden rakentaa hyvä suhde myös toiseen vanhempaansa. Onpa omat tunteet mitkä tahansa, niin oman katkeruuden tms ei saa antaa kasvaa lapsensa hyvinvointia tärkeämmäksi. En siis sano, että sinä tekisit niin, mutta olen nähnyt sitä tapahtuvan ja se on äärimmäisen surullista nimenomaan lapsen kannalta
Jaksamisia sinulle. Eteneepä asiat miten vain, niin puolen vuoden päästä sinulla on jotain käsittämättömän hienoa sylissäsi :)Kiitos oasis 79, kaikista kannanotoistasi ja kannustuksesta!
Mun tilanteeni ei pitäisi kaiken järjen mukaan olla vaikea,
mulla on kaikki mahdollisuudet mitä pitääkin olla.
Mä itse vaan olen ihan pihalla, tosiaankin.
Mielialat vaihtelee, mä ailahtelen laidasta laitaan, enkä osaa päättää mitä mä oikein haluun ja mitä teen.
Mulla ei ole edes teininä ollut näin epävarma olotila, koskaan!
Neuvolassa olin saada oikein kunnon kiukkukohtauksen, sain kuitenkin nieltyä tunteeni.
Hiton moralisoitsija, ei mulla ole tarvetta eikä aikomusta, asettua sosiaalihuollon asiakkaaksi, vaikken aviossa olekaan.
Niin ja exsä, ilmeisesti aikoo pysyä kuvioissa mukana.
Muutama aika sitten, kysyi onko hän varmasti isä? Mä suutuin ja suljin puhelimen, mitä nyt muutaman loukkauksen sylkäisin ensin hänelle.
Nyt juteltiin ja "rontti" kehtas kysyä; pääseekö hän mukaan synnytys valmennukseen ja lapsen synnytykseen!
Enpä osannut vastata! Nyt mä ihan pihalla olen.
Kuuluisihan hänen isänä tietenkin päästä, mutta kun me ei olla enää pari.
Tiet eronneet, eikä mulla ole pienintäkään halua palata edes hetkeksi entiseen ja pitää kulisseja pystyssä.
Mulla ei ole syytä olla katkera, mutt ei syytä näytellä mitään onnellista pariakaan.( Mitä me ei olla.)
X-miehelläni on todellakin tulinen luonne, väheksymättä omaa luonnettani, niin suusanallisia yhteenottoja tuli.
Vaikka niissä yleensä toiseksi jäi, ei hän ikinä käynyt käsiksi minuun.
Miesten keskeisissä kahinoissa, ei väistä edes nyrkkitappelua.
(esim. jääkiekkokaukalossa)
Sanoi kerran; et juoksee tarvittaessa vaikka pakoon mut naista ei lyö!
Lissu exän äiti, kävi täällä luonani "kylässä", puhuttiin pitkästä aikaa.
Mä en halua ruotia vanhoja asioita, eikä ne asiat edes kuulu hänelle!
Työasiat pitää järjestää toisin. Mä en sovi tässä mielentilassa työhöni, ja varmasti moni muukin olisi samaa mieltä, jos tietäis millaista vuoristorataa mun tunnepuoleni nykyään ajaa.
Vaan miten tuon asian esille, ettei munsta leimata lopullisesti kajahtanutta!
Mä kun en ole huomannut et kukaan toinen olisi vaihtanut työtä, (raskauden ajaksi) vähemmän vastuunaliseksi!
Tämä asia saa lisää hämmennytä jo epävakaaseen mieleeni.
Niin ja tänään on vapaa päiväni töistä, siks olen kotona nyt.
Tämä kommunikointi tuntemattomien ihmisten kanssa, antaa mulle
virikkeitä katsella asiaa monelta kantilta.
Jotta vieras pystyy ottamaan kantaa...mä kerron asioita elämästäni...
en kuitenkaan niin paljon et kaikki pystyisivät munt tunnistaan.
Kiitos kaikille teille, jotka olette palautetta antaneet! Ihanpihalla ihanaa! kirjoitti:
Kiitos oasis 79, kaikista kannanotoistasi ja kannustuksesta!
Mun tilanteeni ei pitäisi kaiken järjen mukaan olla vaikea,
mulla on kaikki mahdollisuudet mitä pitääkin olla.
Mä itse vaan olen ihan pihalla, tosiaankin.
Mielialat vaihtelee, mä ailahtelen laidasta laitaan, enkä osaa päättää mitä mä oikein haluun ja mitä teen.
Mulla ei ole edes teininä ollut näin epävarma olotila, koskaan!
Neuvolassa olin saada oikein kunnon kiukkukohtauksen, sain kuitenkin nieltyä tunteeni.
Hiton moralisoitsija, ei mulla ole tarvetta eikä aikomusta, asettua sosiaalihuollon asiakkaaksi, vaikken aviossa olekaan.
Niin ja exsä, ilmeisesti aikoo pysyä kuvioissa mukana.
Muutama aika sitten, kysyi onko hän varmasti isä? Mä suutuin ja suljin puhelimen, mitä nyt muutaman loukkauksen sylkäisin ensin hänelle.
Nyt juteltiin ja "rontti" kehtas kysyä; pääseekö hän mukaan synnytys valmennukseen ja lapsen synnytykseen!
Enpä osannut vastata! Nyt mä ihan pihalla olen.
Kuuluisihan hänen isänä tietenkin päästä, mutta kun me ei olla enää pari.
Tiet eronneet, eikä mulla ole pienintäkään halua palata edes hetkeksi entiseen ja pitää kulisseja pystyssä.
Mulla ei ole syytä olla katkera, mutt ei syytä näytellä mitään onnellista pariakaan.( Mitä me ei olla.)
X-miehelläni on todellakin tulinen luonne, väheksymättä omaa luonnettani, niin suusanallisia yhteenottoja tuli.
Vaikka niissä yleensä toiseksi jäi, ei hän ikinä käynyt käsiksi minuun.
Miesten keskeisissä kahinoissa, ei väistä edes nyrkkitappelua.
(esim. jääkiekkokaukalossa)
Sanoi kerran; et juoksee tarvittaessa vaikka pakoon mut naista ei lyö!
Lissu exän äiti, kävi täällä luonani "kylässä", puhuttiin pitkästä aikaa.
Mä en halua ruotia vanhoja asioita, eikä ne asiat edes kuulu hänelle!
Työasiat pitää järjestää toisin. Mä en sovi tässä mielentilassa työhöni, ja varmasti moni muukin olisi samaa mieltä, jos tietäis millaista vuoristorataa mun tunnepuoleni nykyään ajaa.
Vaan miten tuon asian esille, ettei munsta leimata lopullisesti kajahtanutta!
Mä kun en ole huomannut et kukaan toinen olisi vaihtanut työtä, (raskauden ajaksi) vähemmän vastuunaliseksi!
Tämä asia saa lisää hämmennytä jo epävakaaseen mieleeni.
Niin ja tänään on vapaa päiväni töistä, siks olen kotona nyt.
Tämä kommunikointi tuntemattomien ihmisten kanssa, antaa mulle
virikkeitä katsella asiaa monelta kantilta.
Jotta vieras pystyy ottamaan kantaa...mä kerron asioita elämästäni...
en kuitenkaan niin paljon et kaikki pystyisivät munt tunnistaan.
Kiitos kaikille teille, jotka olette palautetta antaneet!Tilanteesi on monella tavalla haastava. Raskaana ollessa tunteet saattaa heitellä äärimmäisen paljon, toisilla enemmän, toisilla vähemmän mutta tuskin kukaan nainen raskaudesta selviää ilman minkäänlaista tunteiden ailahtelua. Anna tunteiden tulla, kyllä ne siitä tasoittuvat :)
Ymmärrän tietyllä tavalla exäsi halun osallistua lapsensa elämään jo raskausaikana. Siihen liittyy paljon asioita, joita yhdessä pariskuntana normaalisti käydään läpi, eletään se vaihe yhdessä, ihmetellään, opitaan, seurataan lapsen kasvua neuvolassa, ultrissa, totutaan ajatukseen uudesta perheenjäsenestä yhdessä... Se on parhaimmillaan mielettömän ihanaa aikaa.
Teidän tilanteenne on haastava, kun ette ole enää pari ja se muuttaa koko asetelman. Sen ei mielestäni kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, etteikö exäsi voisi millään muotoa osallistua jo raskausaikana, olettaen toki että se sopii sinulle. Ehkä voisitte sopia jonkinlaisen kompromissin, mikä sallisi exäsi osallistua niin, että kokisit sen kuitenkin mukavaksi. Esim, jos menet 4D-ultraan, pyytää exäsi mukaan (siellä todella näkee miltä lapsi näyttää, suosittelen :)), antaa hänen tulla jollekin neuvolakäynnille jne.
Tärkeintä sinulle on pitää huolta itsestäsi ja lapsestasi. Se, että teet tarvittavat muutokset työelämässä turvataksesi oman hyvinvointisi ja sitä kautta myös lapsesi hyvinvoinnin kertoo siitä, että välität lapsestasi. Työtehtävien väliaikainen vaihto ei tee sinusta kajahtanutta. Ehdit takuulla tehdä töitä lapsesi synnyttyäkin ja tilanteesi tasoituttua.
Ja noista moralisoinneista, mitä koit neuvolassa... Jätä ne täysin omaan arvoonsa. Sinä itse tiedät tilanteesi parhaiten etkä ole velvollinen selittämään neuvolassakaan tilannettasi. Valitettavasti tulet todennäköisesti kokemaan ainakin jonkin verran ennakkoluuloja ja moralisointeja yksinhuoltajana. Itsekin olen saanut osakseni tietynlaisia ennakkoluuloja... Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vaan :)- Ihanpihalla ihanaa!
oasis79 kirjoitti:
Tilanteesi on monella tavalla haastava. Raskaana ollessa tunteet saattaa heitellä äärimmäisen paljon, toisilla enemmän, toisilla vähemmän mutta tuskin kukaan nainen raskaudesta selviää ilman minkäänlaista tunteiden ailahtelua. Anna tunteiden tulla, kyllä ne siitä tasoittuvat :)
Ymmärrän tietyllä tavalla exäsi halun osallistua lapsensa elämään jo raskausaikana. Siihen liittyy paljon asioita, joita yhdessä pariskuntana normaalisti käydään läpi, eletään se vaihe yhdessä, ihmetellään, opitaan, seurataan lapsen kasvua neuvolassa, ultrissa, totutaan ajatukseen uudesta perheenjäsenestä yhdessä... Se on parhaimmillaan mielettömän ihanaa aikaa.
Teidän tilanteenne on haastava, kun ette ole enää pari ja se muuttaa koko asetelman. Sen ei mielestäni kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, etteikö exäsi voisi millään muotoa osallistua jo raskausaikana, olettaen toki että se sopii sinulle. Ehkä voisitte sopia jonkinlaisen kompromissin, mikä sallisi exäsi osallistua niin, että kokisit sen kuitenkin mukavaksi. Esim, jos menet 4D-ultraan, pyytää exäsi mukaan (siellä todella näkee miltä lapsi näyttää, suosittelen :)), antaa hänen tulla jollekin neuvolakäynnille jne.
Tärkeintä sinulle on pitää huolta itsestäsi ja lapsestasi. Se, että teet tarvittavat muutokset työelämässä turvataksesi oman hyvinvointisi ja sitä kautta myös lapsesi hyvinvoinnin kertoo siitä, että välität lapsestasi. Työtehtävien väliaikainen vaihto ei tee sinusta kajahtanutta. Ehdit takuulla tehdä töitä lapsesi synnyttyäkin ja tilanteesi tasoituttua.
Ja noista moralisoinneista, mitä koit neuvolassa... Jätä ne täysin omaan arvoonsa. Sinä itse tiedät tilanteesi parhaiten etkä ole velvollinen selittämään neuvolassakaan tilannettasi. Valitettavasti tulet todennäköisesti kokemaan ainakin jonkin verran ennakkoluuloja ja moralisointeja yksinhuoltajana. Itsekin olen saanut osakseni tietynlaisia ennakkoluuloja... Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vaan :)Kuten totesit oasis79; tilanne on pikkasen eri kun ei olla enää pari.
Silloin kun tapasin exsän: hän seurusteli ja asui toisen naisen kanssa.
Asia, jonka kuulin vasta kun hän oli muuttanut jo luokseni.
Äitinsä kertoi mulle ilmeisesti vahingossa, luullen mun tienneen asian.
Nyt riidan jälkeen hän muutti takaisin saman naisen luo.
Aina kun jostain kinattiin/riideltiin exsän kanssa kuulin:" Ei Kisu olis tehnyt noin! Ei Kisu olis koskaan sanonut noin! Kyllä Kisu vaan olis hyväksynyt...!"
Mulla paloi päreet ja sanoin: " Et, voi hyvä mies, mene sen Kisus luo. Hittoako mun nurkissa luuhaat, kuuntelemas mun valitusta. Vai pitääkö mun vielä palauttaa sunt Kisulle ja kiittää lainasta?"
Hän lähti suoraan Kisun luo, ja nainen otti miehen takaisin.
Mua ei asia pänni, mut miten asian ottaa Kisu, jos exsä käy mun
kanssa neuvolassa, ultrassa ja tulee synnytykseen?
Kertaalleen mun takia jätetty nainen.
Ei, hyvää päivää, kohta mies exän ja yksän kanssa jakaa päiväänsä.
Mä en halua et Kisu heittää miehen pihalle.
Ymmärrän kyllä; kenelle yritetään silloin palauttaa miestä!
Mä en HUOLI enää takas.
Jos nyt huolin näihin neuvola kuvioihin mukaan,
saatan olla kohta kurkkuani myöten suossa.
Exsä on mies, joka on aina saanut naiset tekeen puolestaan melkein kaiken. Hän ei pärjää yksin, tarvitsee huoltajan.
Anteeksi Lissu, (jos tämän luet) mut passasit poikaasi ihan liikaa!!
Kuten me muutkin, minä Kisu ja monta muuta.
Tuo työ asia....mä haluan vähemmän vastuulliseen tehtävään.
Tässä epävakaassa mielentilassa ei ole vastuullista tehdä päätöksiä, jotka koskee toisia ihmisiä.....pelkään siis mielialani/tunteen olevan järjen edellä... En voi selvemmin sanoa kertomatta koko totuutta.
Mutta ei varmasti edistä mun työuraani tulevaisuudessa, kun menen nyt asiani esittään...
Mua ei moraalijoitsijat peloita, miltään taholta.
Tämä lapsi ei ollut täysi vahinko, tätä lasta hankittiin vuosi!
Avoliitton pursi vaan ajoi karille, ennen lapsen syntymää.
Lapsen pystyn elättämään, itseni lisäksi.
Henkistä tukea tarvitsen nyt suvultani ja ystäviltäni.
Sitä en ymmärrä et miten viileä järki voi karata tunteen puolelle?
Olen ollut jokseenkin kiusallisissa tilanteissa nykyään, itseni kanssa, tuon tunnepuoleni takia! - rosetar
Ihanpihalla ihanaa! kirjoitti:
Kuten totesit oasis79; tilanne on pikkasen eri kun ei olla enää pari.
Silloin kun tapasin exsän: hän seurusteli ja asui toisen naisen kanssa.
Asia, jonka kuulin vasta kun hän oli muuttanut jo luokseni.
Äitinsä kertoi mulle ilmeisesti vahingossa, luullen mun tienneen asian.
Nyt riidan jälkeen hän muutti takaisin saman naisen luo.
Aina kun jostain kinattiin/riideltiin exsän kanssa kuulin:" Ei Kisu olis tehnyt noin! Ei Kisu olis koskaan sanonut noin! Kyllä Kisu vaan olis hyväksynyt...!"
Mulla paloi päreet ja sanoin: " Et, voi hyvä mies, mene sen Kisus luo. Hittoako mun nurkissa luuhaat, kuuntelemas mun valitusta. Vai pitääkö mun vielä palauttaa sunt Kisulle ja kiittää lainasta?"
Hän lähti suoraan Kisun luo, ja nainen otti miehen takaisin.
Mua ei asia pänni, mut miten asian ottaa Kisu, jos exsä käy mun
kanssa neuvolassa, ultrassa ja tulee synnytykseen?
Kertaalleen mun takia jätetty nainen.
Ei, hyvää päivää, kohta mies exän ja yksän kanssa jakaa päiväänsä.
Mä en halua et Kisu heittää miehen pihalle.
Ymmärrän kyllä; kenelle yritetään silloin palauttaa miestä!
Mä en HUOLI enää takas.
Jos nyt huolin näihin neuvola kuvioihin mukaan,
saatan olla kohta kurkkuani myöten suossa.
Exsä on mies, joka on aina saanut naiset tekeen puolestaan melkein kaiken. Hän ei pärjää yksin, tarvitsee huoltajan.
Anteeksi Lissu, (jos tämän luet) mut passasit poikaasi ihan liikaa!!
Kuten me muutkin, minä Kisu ja monta muuta.
Tuo työ asia....mä haluan vähemmän vastuulliseen tehtävään.
Tässä epävakaassa mielentilassa ei ole vastuullista tehdä päätöksiä, jotka koskee toisia ihmisiä.....pelkään siis mielialani/tunteen olevan järjen edellä... En voi selvemmin sanoa kertomatta koko totuutta.
Mutta ei varmasti edistä mun työuraani tulevaisuudessa, kun menen nyt asiani esittään...
Mua ei moraalijoitsijat peloita, miltään taholta.
Tämä lapsi ei ollut täysi vahinko, tätä lasta hankittiin vuosi!
Avoliitton pursi vaan ajoi karille, ennen lapsen syntymää.
Lapsen pystyn elättämään, itseni lisäksi.
Henkistä tukea tarvitsen nyt suvultani ja ystäviltäni.
Sitä en ymmärrä et miten viileä järki voi karata tunteen puolelle?
Olen ollut jokseenkin kiusallisissa tilanteissa nykyään, itseni kanssa, tuon tunnepuoleni takia!sinun kehosi, sinun vastuusi vaikka lapsen olisi siittäny exä.
sinun ei tarvitse ottaa, exää mukaan synnytykseen tai mihinkää neuvolassa käymiseen.
ohan sitä luovutettuja siittiöitäkin, miten tämä eroaisi siitä.
minusta saakoon hankkia sitten nykyisensä kanssa mukelon, jos mies vaihtaa kuin rättiä.
rättinä saa olla lopun elämän.
minäkin olen ollut tunnustamassa tekoa kun mies pettää raskaana olevaa vaimoaan.
vaikka oma nainen ja kaikkea.
miksi olla luikurimainen ja kuulin ettei ollut ensimmäinen kerta kun juoksuttaa miestään sukupuolitauti testeissä.
eli todella harmillista rouvan puolesta. - evakko
Ihanpihalla ihanaa! kirjoitti:
Kuten totesit oasis79; tilanne on pikkasen eri kun ei olla enää pari.
Silloin kun tapasin exsän: hän seurusteli ja asui toisen naisen kanssa.
Asia, jonka kuulin vasta kun hän oli muuttanut jo luokseni.
Äitinsä kertoi mulle ilmeisesti vahingossa, luullen mun tienneen asian.
Nyt riidan jälkeen hän muutti takaisin saman naisen luo.
Aina kun jostain kinattiin/riideltiin exsän kanssa kuulin:" Ei Kisu olis tehnyt noin! Ei Kisu olis koskaan sanonut noin! Kyllä Kisu vaan olis hyväksynyt...!"
Mulla paloi päreet ja sanoin: " Et, voi hyvä mies, mene sen Kisus luo. Hittoako mun nurkissa luuhaat, kuuntelemas mun valitusta. Vai pitääkö mun vielä palauttaa sunt Kisulle ja kiittää lainasta?"
Hän lähti suoraan Kisun luo, ja nainen otti miehen takaisin.
Mua ei asia pänni, mut miten asian ottaa Kisu, jos exsä käy mun
kanssa neuvolassa, ultrassa ja tulee synnytykseen?
Kertaalleen mun takia jätetty nainen.
Ei, hyvää päivää, kohta mies exän ja yksän kanssa jakaa päiväänsä.
Mä en halua et Kisu heittää miehen pihalle.
Ymmärrän kyllä; kenelle yritetään silloin palauttaa miestä!
Mä en HUOLI enää takas.
Jos nyt huolin näihin neuvola kuvioihin mukaan,
saatan olla kohta kurkkuani myöten suossa.
Exsä on mies, joka on aina saanut naiset tekeen puolestaan melkein kaiken. Hän ei pärjää yksin, tarvitsee huoltajan.
Anteeksi Lissu, (jos tämän luet) mut passasit poikaasi ihan liikaa!!
Kuten me muutkin, minä Kisu ja monta muuta.
Tuo työ asia....mä haluan vähemmän vastuulliseen tehtävään.
Tässä epävakaassa mielentilassa ei ole vastuullista tehdä päätöksiä, jotka koskee toisia ihmisiä.....pelkään siis mielialani/tunteen olevan järjen edellä... En voi selvemmin sanoa kertomatta koko totuutta.
Mutta ei varmasti edistä mun työuraani tulevaisuudessa, kun menen nyt asiani esittään...
Mua ei moraalijoitsijat peloita, miltään taholta.
Tämä lapsi ei ollut täysi vahinko, tätä lasta hankittiin vuosi!
Avoliitton pursi vaan ajoi karille, ennen lapsen syntymää.
Lapsen pystyn elättämään, itseni lisäksi.
Henkistä tukea tarvitsen nyt suvultani ja ystäviltäni.
Sitä en ymmärrä et miten viileä järki voi karata tunteen puolelle?
Olen ollut jokseenkin kiusallisissa tilanteissa nykyään, itseni kanssa, tuon tunnepuoleni takia!tunnepuoli näyttää merkkaavan järkeä enemmän
typerä lehmä. jos äijä ei kiinnosta silti tappelee mielessä. kantsiis ajatella vähä enempi itteessä ja pentuusa. mutta kai se äijän reaktio on tärkeempi - Ihanpihalla ihanaa!
evakko kirjoitti:
tunnepuoli näyttää merkkaavan järkeä enemmän
typerä lehmä. jos äijä ei kiinnosta silti tappelee mielessä. kantsiis ajatella vähä enempi itteessä ja pentuusa. mutta kai se äijän reaktio on tärkeempiNo olen vaikka evelantti eli ronsu, eli nenästä vedetty!
Mut lehmä en ole! Mulla ei ole sarvia päässä, eikä ole tarkoitus edes kasvattaa sellaisia!
Eikä X-mies todellakaan kiinnosta, enää. Ymmärsitkö?
Kiinnostaa vaan se et pysyy nykyisen naisensa luona. Ymmärsitkö?
Ajattelen itseäni ja lastani, ensisijaisesti.
Mut lapsella kuin myös lapseni isällä; on oikeus tuntea toisensa!
Eikä mulla ole oikeutta riistää sitä heiltä!
Mut nyt vaan se ÄIJÄ retale, haluaa olla enemmän mukana tässä päivässä ja se ei oikein mua ilahduta.
Tosta mun hyppivästä tunnepuolesta olen enemmän huolestunut
työni kannalta. Miten teen päätöksiä siellä.
X-miehellä ei ole mitään tekemistä mun työni kanssa.Ymmärsitkö nyt?
Mikä on sun ongelmas: evakko? Tunnut katkeralta?
Mä en ole katkera, eikä mua harmita raskaus.
Raskaus vaan pannut tunteet ylös/alas liikenteeseen. - Ihanpihalla ihanaa!
rosetar kirjoitti:
sinun kehosi, sinun vastuusi vaikka lapsen olisi siittäny exä.
sinun ei tarvitse ottaa, exää mukaan synnytykseen tai mihinkää neuvolassa käymiseen.
ohan sitä luovutettuja siittiöitäkin, miten tämä eroaisi siitä.
minusta saakoon hankkia sitten nykyisensä kanssa mukelon, jos mies vaihtaa kuin rättiä.
rättinä saa olla lopun elämän.
minäkin olen ollut tunnustamassa tekoa kun mies pettää raskaana olevaa vaimoaan.
vaikka oma nainen ja kaikkea.
miksi olla luikurimainen ja kuulin ettei ollut ensimmäinen kerta kun juoksuttaa miestään sukupuolitauti testeissä.
eli todella harmillista rouvan puolesta.rosetar hei!
Mun ei tosiaan tee mieli ottaa exsääni nyt mukaan mihinkään.
Lasta kuitenkin hankittiin yhteistuumin vuoden verran.
Tärpännyt on ihan viime metreillä, eikä kumpikaan osannut edes aavistaa.
Ajattelin et jos otan mukaani vain 4-D ultraan.
Pakko ei olis ottaa sinnekkään, mut sais jonkin muiston odotus ajastakin silloin, kun kerta mukaan halajaa.
Enemmän mä Kisusta olen huolissani, ettei häntä loukata.
Taitaa vaan olla niin, et teen niin tai näin; loukkaan jota/kuta kuitenkin.
Jos me oltaisiin pari, niin varmasti mies olisi synnytyksessä mukana.
Me ei olla enää pari, niin ainakaan nyt mua innosta mitenkään ottaa häntä synnytykseen!
Toisaalta se on varmaan elämisen arvoinen kokemus ja ainutkertainen.(sitä ei voi uusiksi ottaa jos mieli muuttuu)
Munsta olis oikeuden mukaisempaa et hän hankkis sen kokemuksen jonkun muun naisen kanssa, vaikkapa Kisun.
Laitoksella vois käydä katsomassa lastaan, syntymän jälkeen.
Jatkosta voidaan varmaan sopia paljon jälkeenpäin.
Ei Exsä vieraissa käynyt ja kotiin palannut, en usko.
Hän vaihtaa naista kun ei enää uutuuden viehätystä ole, tai nainen alkaa vaatia myös häneltä panostusta arki askareisiin kotona.
Jos häntä (ilkeesti) kuvaan niin; aikuinen, mukava, huoleton, teinipoika, ei vastuuta mistään ja kavereita harrastuksia riittää!
Mor betala!
Kiitos rosetar, ollan paikkopaikoin samaa mieltä!
Ja ainakin tosta on/off suhteesta, jota rätti elämäksi kuvasit. Ihanpihalla ihanaa! kirjoitti:
Kuten totesit oasis79; tilanne on pikkasen eri kun ei olla enää pari.
Silloin kun tapasin exsän: hän seurusteli ja asui toisen naisen kanssa.
Asia, jonka kuulin vasta kun hän oli muuttanut jo luokseni.
Äitinsä kertoi mulle ilmeisesti vahingossa, luullen mun tienneen asian.
Nyt riidan jälkeen hän muutti takaisin saman naisen luo.
Aina kun jostain kinattiin/riideltiin exsän kanssa kuulin:" Ei Kisu olis tehnyt noin! Ei Kisu olis koskaan sanonut noin! Kyllä Kisu vaan olis hyväksynyt...!"
Mulla paloi päreet ja sanoin: " Et, voi hyvä mies, mene sen Kisus luo. Hittoako mun nurkissa luuhaat, kuuntelemas mun valitusta. Vai pitääkö mun vielä palauttaa sunt Kisulle ja kiittää lainasta?"
Hän lähti suoraan Kisun luo, ja nainen otti miehen takaisin.
Mua ei asia pänni, mut miten asian ottaa Kisu, jos exsä käy mun
kanssa neuvolassa, ultrassa ja tulee synnytykseen?
Kertaalleen mun takia jätetty nainen.
Ei, hyvää päivää, kohta mies exän ja yksän kanssa jakaa päiväänsä.
Mä en halua et Kisu heittää miehen pihalle.
Ymmärrän kyllä; kenelle yritetään silloin palauttaa miestä!
Mä en HUOLI enää takas.
Jos nyt huolin näihin neuvola kuvioihin mukaan,
saatan olla kohta kurkkuani myöten suossa.
Exsä on mies, joka on aina saanut naiset tekeen puolestaan melkein kaiken. Hän ei pärjää yksin, tarvitsee huoltajan.
Anteeksi Lissu, (jos tämän luet) mut passasit poikaasi ihan liikaa!!
Kuten me muutkin, minä Kisu ja monta muuta.
Tuo työ asia....mä haluan vähemmän vastuulliseen tehtävään.
Tässä epävakaassa mielentilassa ei ole vastuullista tehdä päätöksiä, jotka koskee toisia ihmisiä.....pelkään siis mielialani/tunteen olevan järjen edellä... En voi selvemmin sanoa kertomatta koko totuutta.
Mutta ei varmasti edistä mun työuraani tulevaisuudessa, kun menen nyt asiani esittään...
Mua ei moraalijoitsijat peloita, miltään taholta.
Tämä lapsi ei ollut täysi vahinko, tätä lasta hankittiin vuosi!
Avoliitton pursi vaan ajoi karille, ennen lapsen syntymää.
Lapsen pystyn elättämään, itseni lisäksi.
Henkistä tukea tarvitsen nyt suvultani ja ystäviltäni.
Sitä en ymmärrä et miten viileä järki voi karata tunteen puolelle?
Olen ollut jokseenkin kiusallisissa tilanteissa nykyään, itseni kanssa, tuon tunnepuoleni takia!Tilanteenne on tosiaan erikoinen... Mielestäni sinun ei tietenkään tarvitse suostua mihinkään, minkä koet epämiellyttäväksi ja toivottavasti exäsi osaa toiveitasi myös kunnioittaa. Kirjoitustesi perusteella tulet kuitenkin antamaan lapsellesi ja hänen isälleen mahdollisuuden rakentaa omaa suhdettaan tulevaisuudessa ja se lienee exällesi tärkeintä, ettei häneltä viedä mahdollisuutta olla isä lapselleen.
Mielestäni ei ole tavallaan sinun tehtäväsi murehtia sitä, miten Kisu asiat ottaa. Toki on hienoa, että ajattelet myös hänen tunteitaan etkä pyri esim tarkoituksellisesti satuttamaan häntä, mutta sinä et nyt kuitenkaan mitään sille voi, että odotat exäsi lasta. Kisun on vain sopeuduttava tilanteeseen tai jollei sopeudu, tehtävä omat päätöksensä. Lapsi kuitenkin on ja tulee olemaan. On exäsi ja Kisun asia, miten he keskenään sopivat asiat nyt ja jatkossa.
Älä murehdi työuraasi liikaa. Raskaus- ja vauva-aika kestävät vain hetken eivätkä takuulla tee mitään peruuttamatonta hallaa uralle, mikäli itse vain niin päättää. Kuten jo sanoin, tärkeintä on huolehtia itsestäsi ja sitä kautta lapsestasi. Töitä tulee uusia, lasta voit kasvattaa sisälläsi vain kerran ja silloin on tehtävä asiat lapsen kannalta oikein. Kaikki muu on silloin toisarvoista.
Ja noista tunteista... Hormonit saattavat pistää koko mielen täydelliseen myllerrykseen. Se on täysin normaalia, vaikka välillä saattaa itsensä vähän pöhköksi tunteakin, kun tajuaa purskahtaneensa itkemään jonkin olemattoman asian takia tai tiuskineensa jostain täysin älyttömästä... :) Muutenkin koko ajan tapahtuu kehossa muutoksia, toiset hyviä, toiset ei niin hyviä. Raskaus on ihanaa kamalaa aikaa, omasta mielestäni enimmäkseen ihanaa, mutta jokainen kokee sen omalla tavallaan.
Älä liikaa siis itseäsi suomi noista tunteista, ne kyllä tasoittuvat :)- Ihanpihalla ihanaa!
oasis79 kirjoitti:
Tilanteenne on tosiaan erikoinen... Mielestäni sinun ei tietenkään tarvitse suostua mihinkään, minkä koet epämiellyttäväksi ja toivottavasti exäsi osaa toiveitasi myös kunnioittaa. Kirjoitustesi perusteella tulet kuitenkin antamaan lapsellesi ja hänen isälleen mahdollisuuden rakentaa omaa suhdettaan tulevaisuudessa ja se lienee exällesi tärkeintä, ettei häneltä viedä mahdollisuutta olla isä lapselleen.
Mielestäni ei ole tavallaan sinun tehtäväsi murehtia sitä, miten Kisu asiat ottaa. Toki on hienoa, että ajattelet myös hänen tunteitaan etkä pyri esim tarkoituksellisesti satuttamaan häntä, mutta sinä et nyt kuitenkaan mitään sille voi, että odotat exäsi lasta. Kisun on vain sopeuduttava tilanteeseen tai jollei sopeudu, tehtävä omat päätöksensä. Lapsi kuitenkin on ja tulee olemaan. On exäsi ja Kisun asia, miten he keskenään sopivat asiat nyt ja jatkossa.
Älä murehdi työuraasi liikaa. Raskaus- ja vauva-aika kestävät vain hetken eivätkä takuulla tee mitään peruuttamatonta hallaa uralle, mikäli itse vain niin päättää. Kuten jo sanoin, tärkeintä on huolehtia itsestäsi ja sitä kautta lapsestasi. Töitä tulee uusia, lasta voit kasvattaa sisälläsi vain kerran ja silloin on tehtävä asiat lapsen kannalta oikein. Kaikki muu on silloin toisarvoista.
Ja noista tunteista... Hormonit saattavat pistää koko mielen täydelliseen myllerrykseen. Se on täysin normaalia, vaikka välillä saattaa itsensä vähän pöhköksi tunteakin, kun tajuaa purskahtaneensa itkemään jonkin olemattoman asian takia tai tiuskineensa jostain täysin älyttömästä... :) Muutenkin koko ajan tapahtuu kehossa muutoksia, toiset hyviä, toiset ei niin hyviä. Raskaus on ihanaa kamalaa aikaa, omasta mielestäni enimmäkseen ihanaa, mutta jokainen kokee sen omalla tavallaan.
Älä liikaa siis itseäsi suomi noista tunteista, ne kyllä tasoittuvat :)Hei taas, oasis79!
Kiva kun jaksat vastailla.
Noista tunteista, mä en tiennyt noin paljon tunteita edes omaavani!
On kuin meteoriiti myrskykeskuksessa olis.
Olonsa vähän pöhköksi tunteminen on lievä ilmaus siitä; mitä mä tunnen!
Ei sitä töissä pahaksi pantu kun ilmoitin et mulla on voimakkaita mielialan vaihdoksia! Tunteet hyppii ja ovat pinnassa, koska olen raskaana.
Oikeastaan taisivat huokaista helpotuksesta, olivat kuulemma huomanneet muutoksen mun keskittymiskyvyssäni.
Valitsevat toisen ihmisen mun tilalleni, jonka saan perehdyttää tehtäviini. Vasta sitten siirryn toisiin tehtäviin loppu raskausajakseni.
Äitiysloman loputtua katsotaan asemani uudelleen.
Hittolainen et olen nyt itseeni tyytyväinen!
Sain suuni auki, vaikka ei ollut helppoa luopua "asemastani"!
Sitä tulen sotilasarvoissa mitattuna kuin; luutnantista - vääpeliksi!
Kävin taas ostoksilla, lisää vauvan vaatteita.
Myyjä sanoi et kyllä näiden vaatteiden saaja on varmaan mun hyvä ystäväni ja tyytyväinen kun saa tällaisen kasan vauvan vaatteita.
Ei siis näy mitenkään vieraalle vielä mun vatsa.
Itse vatsan jo tunnen pitkissä housuissa. Pinkeä olo.
Ruokakaupasta tarttui taas mukaan, juustoa ja kalaa!
Kumma mielihalujen vaihdos, kyllä mä olen ennenkin syönyt kalaa ja juustoja, mut nyt ne ovat intohimona! Niin ja tomaatit!
Makkaran haju inhottaa, grillikioskin ohi kuljen henkeä pidättäen. Ihanpihalla ihanaa! kirjoitti:
Hei taas, oasis79!
Kiva kun jaksat vastailla.
Noista tunteista, mä en tiennyt noin paljon tunteita edes omaavani!
On kuin meteoriiti myrskykeskuksessa olis.
Olonsa vähän pöhköksi tunteminen on lievä ilmaus siitä; mitä mä tunnen!
Ei sitä töissä pahaksi pantu kun ilmoitin et mulla on voimakkaita mielialan vaihdoksia! Tunteet hyppii ja ovat pinnassa, koska olen raskaana.
Oikeastaan taisivat huokaista helpotuksesta, olivat kuulemma huomanneet muutoksen mun keskittymiskyvyssäni.
Valitsevat toisen ihmisen mun tilalleni, jonka saan perehdyttää tehtäviini. Vasta sitten siirryn toisiin tehtäviin loppu raskausajakseni.
Äitiysloman loputtua katsotaan asemani uudelleen.
Hittolainen et olen nyt itseeni tyytyväinen!
Sain suuni auki, vaikka ei ollut helppoa luopua "asemastani"!
Sitä tulen sotilasarvoissa mitattuna kuin; luutnantista - vääpeliksi!
Kävin taas ostoksilla, lisää vauvan vaatteita.
Myyjä sanoi et kyllä näiden vaatteiden saaja on varmaan mun hyvä ystäväni ja tyytyväinen kun saa tällaisen kasan vauvan vaatteita.
Ei siis näy mitenkään vieraalle vielä mun vatsa.
Itse vatsan jo tunnen pitkissä housuissa. Pinkeä olo.
Ruokakaupasta tarttui taas mukaan, juustoa ja kalaa!
Kumma mielihalujen vaihdos, kyllä mä olen ennenkin syönyt kalaa ja juustoja, mut nyt ne ovat intohimona! Niin ja tomaatit!
Makkaran haju inhottaa, grillikioskin ohi kuljen henkeä pidättäen.Tunteet tulee joskus vahvempana kuin mitä oli ajatellut pystyvänsä kokemaan :) Aina siihen ei vaadita raskauttakaan...
Aivan mahtavaa tuo, miten työpaikallasi suhtauduttiin tilanteeseesi. Nyt sinulla on yksi huoli vähemmän ja saat keskittyä enemmän nauttimaan raskaudesta :)
Noita mielihaluja joo tulee raskausaikana :) Itsellä ei ollut mitään erikoisia, mutta kahvi jäi raskauden ajaksi täysin pois eikä mikään makea maistunut yhtään. En kestänyt tupakan, bensan tai muita vahvoja hajuja lainkaan, sain lähes oksennusreaktion... Jouduin tankkaamaan käsi nenän edessä :)
- Ihanpihalla ihanaa!
Joku on aloittanut jonkin tyttöbasilli ketjun, mun nimimerkillä!
Ihan silkkaa vinoilua! Musta tämä "vitsi" on tosi halpamainen,
eikä yhtään naurata ainakaan mua! - Ihanpihalla ihanaa!
Olin illalla ihan rättiväsynyt ja menin sängyn päälle lukeen kirjaa.
Tietysti nukahdin siihen ja heräsin nyt puolenyön aikaan.
Menin suihkuun et pääsen nukkumaan.
Juuri kun tulin suihkusta, tuli äiti katsoon et mikä mulla on,
kun tähän aikaan suihkussa olin!
Ah ja voih. Olisi kai pitänyt mennä nukkumaan ilman pesulla käyntiä,
mut mä en oikein osaa. On osa iltarutiineitani käydä pesulla.
Nyt sit ei nukuta ja aamulla pitää mennä töihin. :( - Ihanpihalla ihanaa!
Kello on kymmenen ja otin juuri kaali/jauheliha/koskenlaskija laatikon uunista.
Puolukkasurvoksen kanssa huomenna syön.
Maistan kyllä vielä tänään ruokalusikallisen, tuota huomista ruokaani!
Viis päivää söin kalaa tavalla tai toisella, herkkua.
Broileria menin ostamaan tänään, piti tehdä broiskusta ruokaa itselleni.
Toisin kävi.
Vanhempi pariskunta jutteli keskenään vihannestiskillä; mitä ruokaa tänään tehdään! Vaimo ehdotti nakkeja ja muusia. Mies halus jauhelihakaali laatikkoa!
Kuten myös minä, samalla hetkellä kun kuulin sen!
Äidillä oli kanakeittoa kun menin kotiin ja kutsui syömään.
En kehdannut kieltäytyä, mä tykkään äidin kanakeitosta ja arvelin hänen tehneen sen vartavasten mua ajatellen.
Ruokapöydässä kerroin et teen kaalilaatikon, huomiseksi.
Vaari kutsutti itsensä huomenna illalliselle mun luo. =))
Isä sanoi et he syö lopun kanakeitosta, kun kysyin tulevatko hekin syömään.
Nyt suihkuun ja nukkuumaan.
Otin vajaan tunnin torkut jo, mun piti katsoa "Sydämen asialla" ja nukahdin.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1221320
Taitaa jäädä kotimaiset mansikat ostamatta
Kotimainen mansikka on niin kallista, että en ole vielä ainuttakana maistanut. Jos hinta pysyy näin korkealla niin tästä511259Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa1221183- 1381013
- 100879
"Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut
Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten325814Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait82714Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:
Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap54636Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen
Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist49619Lienee aika luopua siitä kaikesta
mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j64602