Jos olette lukeneet Himasen ja kumppaneiden kirjoittaman teoksen "Kestävän kasvun malli", niin mitä mieltä olette hänen esittämistään "arvokkaan elämän" teeseistään. Vaikka Himanen liikkuu mielestäni varsin yleisellä ja idealistisella tasolla, niin hänen kannanottojaan hyvinvoinnista ja arvokkaasta elämästä kannattanee pohtia.
Pekka Himasen teesit
Mallintaja
11135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Himasen pääaine taisi olla teoreettinen filosofia. Teoreettinen filosofia ei ole kuitenkaan ainakaan yksinään pystynyt ratkomaan yhteiskunnallisia ongelmia, mikä on nähty aina Platonista lähtien.
Himasen arvoteoria on selvästi objektiivinen arvoteoria ja etiikka deontologista etiikkaa. Näillä eväillä ei vielä piirretä kovinkaan luotettavaa kuvaa Suomen tulevaisuudesta. Tarvitaan siis myös vahva käytännön filosofian tuntemus.
Himanen perustaa (filosofisen) visionsa Suomen tulevaisuudesta informaatioyhteiskuntana Amartya Senin vapaus-käsityksen ja John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian varaan. Hän panee merkille, että nuo molemmat eivät ole huomioineet ympäristöasioita lainkaan ja niinpä hän lisää niihin tuon puuttuvan osa-alueen, mikä tietenkin on myönteinen asia.
Nämä eivät kuitenkaan riitä, sillä arvot ovat subjektiivisia (maailmassa ei ole sellaista oliota, kuin "arvo"), seikka, jota Himanen ei ole huomioinut. Tosin arvoja saadaan toki "objektiivisemmiksi" monin tavoin, josta esimerkkinä vaikkapa von Wrightin selvitys "hyvän variaatioista". Mutta arvosubjektivismia ei voi jättää huomioimatta silloin kun puhutaan arvokkaasta elämästä ja hyvinvoinnista.
Puolestaan deontologinen etiikka kohdistaa huomion lähinnä tekoihin itseensä, eikä juurikaan niiden seurauksiin, mikä jättää eettisen tarkastelun kovin puutteelliseksi. Liioin Himanen ei ole huomioinut kontrafinaliteettisia seikkoja lainkaan. Näin ollen, kuinka hän voi varmistaa, että Suomen tulevaisuus seuraa lähimainkaan hänen visioitaan?
Myös hänen käsityksensä "vapaudesta" seuraa kantilaista deontologista etiikkaa, mikä sitoo vapauden vastuisiin ja velvollisuuksiin. Mutta miten voi vastuiden ja velvollisuuksien painama ihminen olla vapaa? Voidaan perustellusti väittää, että vapaus ei aina edellytä vastuuta, eikä vastuu edellytä aina vapautta. Ajatellaan vaikkapa jotain kulkuripoikaa. Hän ainakin vaikuttaa melko vapaalta, mutta mitkä mahtaakaan olla hänen vastuunsa ja velvollisuutensa? Entä pienten lasten vanhemmat? Heillä on vastuita ja velvollisuuksia yllin kyllin, mutta miten on heidän vapautensa laita? Näin ollen vaikuttaa siltä, että Himasen visiointiin kannattaa suhtautua terveen varauksellisesti.
Eikös tuo Himanen ole aika nuorikin vielä? Vaikuttamatta ikärasistilta ihmettelen vaan, että mihin hänen kokemuksensa perustuu, ja eikö olisi ollut pätevämpiäkin filosofeja pohtimaan Suomen tulevaisuutta?
" Entä pienten lasten vanhemmat? Heillä on vastuita ja velvollisuuksia yllin kyllin, mutta miten on heidän vapautensa laita?"
- Itse näkisin asian niin, että kun lapset tehdään (joko suunniteltuina tai ei) on oltava tietoinen siitä että oma vapaus on silloin rajoitettua ja vastuu ja velvollisuus painaa silloin vaakakupissa enemmän. Onhan toki niitäkin vanhempia joille vapaus on yksinkertaisesti liian kova pala menetettäväksi ja silloin lapset jäävät taka-alalle.
Kulkuripoika saattaa vaikuttaa vapaalta, mutta kyllähän häntä koskee yhtälailla yhteiskunnalliset lait ja velvollisuudet. Ja tietysti oma moraalikäsitys rajoittaa vapauden "toteuttamista" vaikka kuinka tuntisi kuuluvansa yhteiskunnan ulkopuolelle.
Yhteiskuntasopimuksen kautta kulkuripoika voi olla vapaa säädettyjen lakien puitteissa. Toisaalta lait juuri turvaavat hänen vapautensa. Kukaan ei voi esimerkiksi riistää hänen henkeään joutumatta siitä vastuuseen. Sama koskee tietysti kulkuripoikaa itseään.
Puolestaan vastuut ja velvollisuudet liittyvät oikeuksiin siten, että oikeudet lisäävät niitä. Jos ja kun kulkuripoika on luopunut oikeuksistaan, samalla myös hänen vastuunsa ja velvollisuutensa vähenee.
Suomi on tekopyhä poliisivaltio jolla ei ole mitään tulevaisuutta niin kuin ei muillakaan vastaavilla.
Juuri niin! Suomi on maailman onnistunein valtio, jossa ihmisoikeuksia ja yksilönvapauksia kunnioitetaan viimeiseen saakka! Täällä viattomien ihmisten elämiä häiritsevät psykopaatit laitetaan aina vastuuseen! Ja poliitikot ovat täällä viisaita ja hyväntahtoisia ja kantavat aina vastuun päätöksistään! Jos ei suomessa voi hyvin ja menesty, niin vika on vain ja ainoastaan itsessä!
Himanen toteaa raportissaan sivulla 34 seuraavaa: "Koska inhimilliseen kehitykseen kuuluu nykyaikana ekologinen kestävyys, ympäristöpoliittisten ohjelmien heikkous johtaa ympäristön tilan huononemiseen."
Mitä johtopäätöksiä voimme vetää tästä?
Ekologinen kestävyys kuuluu siis Himasen mukaan nykyaikana inhimilliseen kehitykseen. Ilmeisesti aikaisemmin näin ei ole ollut. Ekologisen kestävyyden kytkeminen inhimilliseen kehitykseen on Himasen mukaan varsin myöhäisessä vaiheessa herännyt ajatus.
Jotta ympäristöpoliittisten ohjelmien heikkous ei johtaisi ympäristön tilan huononemiseen, meidän tulisi siis Himasen mukaan luopua kertakaikkiaan ekologisen kestävyyden kytkemisestä inhimillisen kehityksen käsitteeseen.
Tämä on siis Himasen raportin keskeinen johtopäätös, johon meidän tulisi ehdottomasti suhtautua asian vaatimalla vakavuudella.
Mainittakoon, että Himanen itsekin liittää juuri aikaisemmin ekologisen kestävyyden inhimilliseen kehitykseen. Sivulla 28 hän kirjoittaa: "Inhimillinen kehitys viittaa niiden elinolojen parantamiseen, joiden katsotaan tekevän ihmiselämästä inhimillisemmän tietyssä yhteiskunnallisessa kontekstissa. Siten se voidaan tulkita hyvin laajasti. Siihen sisältyvät hyvinvointivaltiolle perinteisesti kuuluneet asiat: terveys, koulutus, julkinen liikenne, kulttuuri ja sosiaaliturva vaikeuksien varalta (työttömyyden, köyhyyden tai esimerkiksi asumisen, liikkumisen tai sosiaalipalvelujen erityistarpeiden vuoksi). Tuoreimmissa tutkimuksissa siihen liitetään myös monia uusia »elämänlaadullisia» elementtejä. Niihin kuuluvat työpaikkojen luominen, työolot sekä ekologinen kestävyys, sillä ympäristö on keskeinen elämänlaadun lähde ja vaikuttaa muun muassa terveyteen."
Miksihän hän sitten tekee tästä myöhemmin syyllisen siihen, että ympäristöohjelmien heikkous johtaa ympäristön tilan huononemiseen?
Populäärifilosofin päätelmiä on kyllä hiukan hankala seurata.
On moneen kertaan jo ennen H:sta sanottu, että ekologinen kestavyys olisi integroitava ihmisen kehitykseen. Mitä UUTTA H. on ylipäänsä sanonut? Ja kaikkein merkittävin: mitä realistisia keinoja päämäärän saavuttamiseksi H:lla on esitettävänään.
Minusta H. näyttää muotiajatusten papukaijalta.
Etkö nyt nimimerkki 'toinen papukaija' ymmärtänyt, että nimimerkki 'Tulevaisuuskuva?' juuri totesi Himasen raportin päätyvän juuri vastakkaiseen tulokseen?
Myönnetään erehdys, mutta piti kyllä lukea kolmeen kertaan, ennenkuin hiffasin. Ikä painaa.
Mutta entä sitten kysymyksen toinen osa: mitä realistisia keinoja päämäärän saavuttamiseksi H:lla on esitettävänään?
Niin, eikös tässä tulevaisuus selonteossa ollut tarkoituksena etsiä ratkaisuja tulevaisuuteen, eikä kirjoittaa historiaa uudestaan.
Onkohan käsitteet menneet Pekka-pojalla vähän sekaisin.