Viime aikoina on puhuttu paljon kohtuullisuudesta ja ihmetelty, mitä sillä tarkoitetaan. Väittipä Pressiklubilla eräs poliitikko vakavissaan, että kukaan tiedä, mitä sillä tarkoitetaan ja että eivät edes antiikin filosofit pystyneet sitä selvittämään. Väite ei pidä paikkaansa.
Ehkä kuuluisin kohtuullisuutta selvittänyt filosofi on Aristoteles. Nikomakhoksen etiikassaan hän luo melko seikkaperäisen selvityksen kohtuudesta ja kohtuullisuudesta.
Aristoteelisessa mielessä kohtuudessa liikutaan liiallisuuden ja vähäisyyden välimaastossa. Kohtuus on hyve, joka suojaa meitä turmeluksilta. Esimerkiksi, jos syön liikaa tai liian vähän, niin sairastun. Sama liikunnan kohdalla, liika liikkuminen tuo mukanaan rasitusvammoja ja loukkaantumisia. Liian vähäinen liikkuminen johtaa puolestaan kehon rappeutumiseen. Jos teen liikaa töitä, niin tressaannun, jos taas liian vähän, niin veltostun.
Sama linja jatkuu varallisuuden suhteen. Vähäinen varallisuus tietää köyhyyttä, puolestaan liika varallisuus epäoikeudenmukaisuutta, hillittömyyttä, kateutta, epäsopua ja sekasortoa. Nykyaikana kohtuuskysymykset ovat ajankohtaisempia kuin koskaan. Liika kulutus ja elintasonnousu ovat johtaneet moniin elintasosairauksiin, joiden hoitaminen on kallista ja joka edelleen lisää kulutusta. Puolestaan ympäristökysymyksissä ihmiset kulkevat kirjaimellisesti turmion tiellä.
Eli, keskustelu kohtuudesta on enemmän kuin paikallaan.
Ehkä kuuluisin kohtuullisuutta selvittänyt filosofi on Aristoteles. Nikomakhoksen etiikassaan hän luo melko seikkaperäisen selvityksen kohtuudesta ja kohtuullisuudesta.
Aristoteelisessa mielessä kohtuudessa liikutaan liiallisuuden ja vähäisyyden välimaastossa. Kohtuus on hyve, joka suojaa meitä turmeluksilta. Esimerkiksi, jos syön liikaa tai liian vähän, niin sairastun. Sama liikunnan kohdalla, liika liikkuminen tuo mukanaan rasitusvammoja ja loukkaantumisia. Liian vähäinen liikkuminen johtaa puolestaan kehon rappeutumiseen. Jos teen liikaa töitä, niin tressaannun, jos taas liian vähän, niin veltostun.
Sama linja jatkuu varallisuuden suhteen. Vähäinen varallisuus tietää köyhyyttä, puolestaan liika varallisuus epäoikeudenmukaisuutta, hillittömyyttä, kateutta, epäsopua ja sekasortoa. Nykyaikana kohtuuskysymykset ovat ajankohtaisempia kuin koskaan. Liika kulutus ja elintasonnousu ovat johtaneet moniin elintasosairauksiin, joiden hoitaminen on kallista ja joka edelleen lisää kulutusta. Puolestaan ympäristökysymyksissä ihmiset kulkevat kirjaimellisesti turmion tiellä.
Eli, keskustelu kohtuudesta on enemmän kuin paikallaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kohtuus tarkoittaa sitä mitä sen "kohtuuden" politiikan ajaja tarkoittaa.
EI OLE YHTÄ JA AINOAA KOHTUUTTA OLEMASSA!
En tiedä, miten hyvin relativistisuus sopii kohtuus-käsitteeseen. Voidaanko esimerkiksi puhua enemmän tai vähemmän kohtuullisesta? Voiko itse kohtuus olla kohtuullista? Kun ihminen sairastuu jonkin kohtuuttomuuden seurauksena vaikkapa alkoholismiin, niin kohtuuttomuus on totaalista. Ei siinä enää mietitä kohtuuden eri asteita.
Jos taas kohtuudella voidaan tarkoittaa monia eri asioita, niin silloin kyseistä käsitettä ei ole tarpeeksi hyvin määritelty. Hyvän poliitikon tunnistaakin juuri siitä, mitä hän esityksillään ja sanomisillaan tarkoittaa ja kuinka hyvin hän ne määrittelee ja perustelee.
Ainakaan seksuaalisuuden kohdalla sellaista asiaa kuin kohtuullisuus ei ole olemassa, vaan ainoa hyveellinen ja oman sekä yhteiskunnan terveyden kannalta järkevä valinta on täysi pidättäytyminen.
Inhimillisessä elämässä seksuaalisuus on perustarve ja elämän välttämättömyys ainakin, jos se ymmärretään hyvin laajasti. Oma vapaaehtoinen pidättäytyminen tuskin johtaa eettisiin ongelmiin. Asia on aivan toinen, jos sama vaatimus esitetään toisille. Kohtuukysymykset liikkuvat tässäkin asiassa vähäisyyden ja liiallisuuden välisellä alueella. Liika vähäisyys voi merkitä perustarpeen tyydyttämättä jättämistä, seksihurjastelu puolestaan sukupuolitauteja.
Kirkkoisä Tertullianus pyrki pääsemään irti seksuaalisuudesta. Pyrkimys kuului yleiseen kreikkalaisen filosofian päämäärään. Niinpä hän ensin yritti ilman tulosta ja sitten kuohitsi itsensä. Myöhemmin tietysti katui.
Martinus Lutherus oli useitten luostarien esimies ja teki siinä ominaisuudessa tarkastuskäyntejä. Myöhemmin hän kertoi, että luostareissa harrastetaan sellaisia syntejä, että ulkopuolella ei ole edes aavistusta.
Roomalaiskatolisen pappien naimattomuuden lieveilmiönä on pedofilia. Yhteiskunnan sopivana pitämä seksi on vielä paljon yleisempi. Esim. Saksassa roomalaispapeilla on 70 %:ssa seksisuhde "taloudenhoitajaansa". Loput 30 % lienevät homoja. Pappien epävirallisten vaimojen yhdistyksen vaatimuksena on ollut perintöoikeus, joka nyt menee kirkolle.
Usassa homojen osuus roomalaiskatolisista papeista on kyselyn mukaan n. 40 %.
Terve ihminen, olipa hetero tai homo, ei voi kieltäytyä seksistä. Ainakin hän joutuu laukeamaan masturbaatiossa tai unissaan.
syön noin 4 omenaa päivässä
7 ruisleipä palaa
kaksi palaa tumaa suklaata
kaksi lasia luonnon jokurttia
jne..
Kohtuullinen on aina sen verran mitä tarvitaan, eikä enempää eikä vähempää.
Tippavaaran vanha isäntä tiesi aikanaan että: liika on liikaa mutta kohtuus on liian vähän.