Tietääkö kukaan, mistä äiti-sana on oikeastaan tullut suomen kieleen?
Tunnen aika monia kieliä eikä missään ole samantapaista. Ja viroksikin on "ema".
Tunnen aika monia kieliä eikä missään ole samantapaista. Ja viroksikin on "ema".
voi äiti
oleeol
33447
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Mistä se viron kiitos sitten on tullut?
Aitäh, tänu vai tänan?
Miten voit kysyä?
Kysymyksenihän oli suoraa jatkoa aloitukselle. Tarkensin vieläpä sanomalla "se".
Tarkkana kielipalstalla.
palun-nimimerkin kysymys oli aivan asiallinen. Osaan aika hyvin viroa eikä siinä tietääkseni ole sanaa "kiitos" vaan juurikin nuo palunin mainitsemat vaihtoehdot.
No, mikä sitten on sen sanan etymologia johon tässä viitataan?
Nykypäivänä surettaa enenevissä määrin se, mitä englannissa niin loistavasti kutsutaan sanalla self-absorbtion, mutta josta ei suomessa voi käyttää sanaa itseabsorbtio.
Oli tilanne mikä tahansa, on vääjäämätöntä että joku keskittyy ajattelemaan itsensä kautta asian kustannuksella, ja asia kärsii.
Vaikuttaneeko some tähän. En tiedä.
Tehokkuutta.
Paitsi että englannissa ei kutsuta mitään sanalla self-absorbtion! Pitäisi olla self-absorption ja itseabsorptio, koska sanaa itseabsorbtio ei myöskään voi käyttää edes siitä, mitä self-absorption ei ole.
"Aitäh" lienee samantapainen kuin venäjän "спасибо" (спаси бог, pelasta jumala). Murteissa on myös "aitüma, aituma".
Ollaanko siis padan adeus äärellä? Vaikka se onkin varsinaisesti adieu, adjö, adios, jotka nykyisin tarkoittavat mitä tarkoittavat.
Kertokaa vuolassanaisesti, aitäh kiinnostaa varmasti muitakin.
Herran haltuun? So help me God?
Avatkaa lisää. Niin täällä muutkin aina avaavat.
"Avatkaa lisää. Niin täällä muutkin aina avaavat."
Sen todistaa jo tämä ketju.
Ehkä saisimme tähän aitäh-aiheeseenkin jo lisää runsautta.
Täytyy ihan kehua, että tällä palstalla on paljon viisaita puskista huutelijoita.
"Ait(a) jumal" --> "aituma, aitüma" --> "aitäh"?
Kuka täällä muka huutelee? Meluherkimmät voivat pysyä poissa ja antaa keskusteluhaluisten rauhassa pohtia asioita ja vähän trollatakin. Siinä ainakin opitaan ymmärtämään erilaisia viestejä ja vastaamaan niihin - tai olemaan vastaamatta.
Näinkin vapaalla foorumilla ei parempaa voi odottaakaan.
Voi sentään, ja minä kun kehuin!
No, pysyn kannassani.
Miksi pitää muuten toivotella ihmisiä pois? Itse toivottelisin pois niitä, jotka eivät tuo tänne mitään, vaativat runsaasti ohjaavia kysymyksiä ja vastaavat yksirivisesti.
Juuri tällaista vuolassanaisuutta kaipasin. Koko Euroopan kartta aivan kahahti eteeni kuin viuhka, ja siinä alkoivat poukkoilla lukemattomat punaiset nuolet suunnattomalla nopeudella, yhtymistä syntyvien salamoiden loisteessa.
Kyllä tämä yhteinen panostus on sitten hauskaa. Ajattele!
Lienee selvää, kehen viisailla puskista huutelijoilla ei viitata.
Asian selvittämisen kannalta tuo oli varmaankin havainnollisempi kuin pitempi lätinä, jota täällä jotkut harrastavat.
Oletin, että ymmärtäisit, että "ait(a" tarkoittaa "auta".
Et voi olla tosissasi.
Sanotaan niin, että tietämättömyys on täällä varmasti hyve ja koulutukseen ei katsota. Jotain kuitenkin vaaditaan.
Nyt huom, tschüssin teksti oli miinustettu, aahhaaa!
Jostakin germaanisesta kielimuodosta. Kovin tarkkaan asiaa ei voi selvittää, mutta gootin ”aiþei”, muinaisyläsaksan ”eidī” ja muinaisnorjan ”eiða” tekevät germaanisen alkuperän käytännössä varmaksi. (Lähde: Nykysuomen etymologinen sanakirja.)
Hankalampi kysymys on, miksi näinkin perustavanlaatuinen sana on lainattu, kielessä vanhastaan käytetyn sanan emä ~ emo tilalle.
Tulee mieleen Suomen alueella muinoin vaikuttaneiden germaanien - keitä he sitten olivatkaan - korkeampi status, joka on aiheuttanut lainasanan omaksumisen. Kielessämmehän on myös sanat kuningas ja ruhtinas germaaneilta ajalta paljon ennen ruotsalaisten tuloa, ja jotainhan nämä sanat senaikaisessa suomessa tarjoittivat (heimopäälliköitä, mahtimiehiä?). Ymmärtääkseni Suomessa on germaanisia paikannimiäkin, jotka kertovat niiden asuttajien huomattavasta asemasta.
”Kuningas” tarkoitti muinoin yleensä vain päällikköä (esimerkiksi ”nuottakuningas” nuottaporukan pomoa). Tällaisten sanojen lainautuminen korkeammalla kulttuuritasolla olevilta naapureilta on luonnollista. Venäjäiset muuten lainasivat saman sanan, se vain on saanut sellaisen muodon (knjaz, ’ruhtinas’), että sitä ei ole helppo tunnistaa. Mutta ”äiti”?
Joskus olen pyöritellyt sellaista ajatusta, että nykyisen Suomen alueella asui paikoilleen asettunutta germaanista väestöä ja sitten tuli ”suomalaista” väestöä, joka ensin ryösti germaaneilta ja sitten tappoi heidän miesväkensä ja otti naiset omikseen, ehkä jättäen lapsia eloon, ehkä ei. Germaaninaisten lapset oppivat germaanisen kielen äideiltään mutta joutuivat sitten pakkosuometetuiksi. Heidän kieleensä jäi kuitenkin substraateiksi joitakin tunnearvoltaan vahvoja sanoja kuten ”äiti”.
Ja jossain vaiheessa tapahtui jotain vastaavaa balttien kanssa, ja siksi suomen kieleen tuli balttilainen laina ”tytär”.
En kirjoittanut tätä aivan vakavissani, mutta en kokonaan leikillänikään.
Englannissa vasta onkin tapahtunut sanojen vaihtoa. Jopa leipää merkitsevä "hlaf" vaihtui (tosin on vieläkin elossa sanassa "loaf"). Ensin viikinkien sanoja tuli anglosaksisten tilalle, sitten normannien. Sukalaisuutta ilmaisevista sanoista normannien "uncle" ja "aunt" korvasivat germaaniset vastineet, vaikka ne paremmin ilmaisivat, kenestä on kyse ("eam", eno, "faedera", setä; "modrige", äidin sisar, "faðu", isän sisar)..
Jospa "äiti" on tarkoittanut mahtiakkaa, germaanista matriarkkaa, ja otettu myöhemmin kunnioituksesta käyttöön oman emon merkityksessä.
Saddam Hussein muuten tarkoitti "äidillä" aiheuttajaa, synnyttäjää, kuten luonnollista onkin. Hänen ei suinkaan luullut, että äiti merkitsee välttämättä jotakin suurimittaista ja -kokoista. Silloin hän olisikin puhunut pikemmin isästä.
Persianlahden ensimmäisestä sodasta piti siis tulla "kaikkien sotien äiti", mikä oli paisuttelevaa arabiretoriikkaa. Diktaattori siis tarkoitti, että siitä sodasta seuraisi, se synnyttäisi muitakin sotia, luultavasti kolmannen maailmansodankin. Turhaa uhoahan se oli, ei pelotellut liittoutuneita jäämään kotiin.
Tässä on siis yleinen väärinkäsitys. No, sanojen merkityshän voi muuttua tai olla erilainen eri yhteyksissä, mutta kuten sanottu, äitiä ei sentään pitäisi yhdistää mahtavan kokoiseen. No, onhan tulevan äidin vatsa lopulta melko mahtava.
Kyllä meidän täytyy sen verran suomalaisiin uskoa, että luotamme siihen, että kaikki ymmärtävät, että sanoilla voi olla kuvaannollisia merkityksiä.
Toki vaikkapa AS-syndrooma tai muu vastaava voi vaikuttaa asiaan, mutta ei voi lähteä ihan miten tahansa aliarvoimaan ihmisiä. Olemme sentään sivistyskansa ja tällaiset opetetaan peruskoulussa.
Juuri pääsin esittämästä, että kuvaannollisissakin merkityksissä pitää pyrkiä loogisuuteen. Äitiinkin tulee liittää vain luontevia merkityksiä, ei mitä tahansa mielivaltaisesti. Ainakaan asiakieleen sellaista ei saa hyväksyä.
Syndroomat, peruskoulut ja aliarvioimiset ovat omia keksintöjäsi, joista en ymmärrä, miksi niistä kertoilet. Epälogiikkaako...?
Sitä paitsi erehdyksistä täytyy puhua, vaikka joku niistä aliarvioituisi. Eihän muuten parannuksiakaan saada.
Mykistävää, olen keksinyt syndroomat, peruskoulut ja aliarvioimiset.
Eräs kertoi muuten kertoi tosissaan keksineensä sanan nillittää.
Huom. siis kertoi.
Minäkin mykistyn moisesta...
Arabiassa sana taistelu on feminiini, siksi "taistelujen äiti" on looginen kielellinen ilmaisu. Tuo kaikkien sotien -ilmaus lienee amerikkalainen käännös, ei siis täsmällinen. "Kaikkien" sana ei ollut alkuperäisessa muodossa sekään.
Mielestäni tässä äiti-sanalla voidaan ymmärtää suuruutta, merkitystä, äidin roolihan on arabikulttuurissa sekä islamissa tärkeä, "paratiisi on äidin jalkojen alla" jne...
En hahmota sitä että tässä oliis tarkoitettu että tästä sodasta syntyisi lisää sotia vaan että tämä mainittu sota oli merkityssuhteessa kuin äiti lapsiin, tärkeä, suuri, keskeinen, merkitykseltään perustavanlainen, alkuperäinen asetelmaltaan.
(Loppuosa viestitäsi on aika naisia ja äitejä halventava. Toivottavasti oma äiti ei lue viestiäsi.)
Ketjun aiheesta arvelen että sanan vaihtuminen emosta tai emästä lainasana äitiin voi osittain todella johtua siitä että 'äiti' henkilönä olisi ollut germaanista alkuperää.
Kenties suomalai-ugrilaiset solmivat kauppasuhteita germaanisten kanssa ja usein sellainen liitto johti seka-avioliittoihin. Suom-ugr. isän lasta olisi täällä sitten kasvattanut germaanikielinen äiti, joka ehkä olisi puhunut lapselleen omaa kieltään, ja kuten nykyiset äiditkin, puhunut lapselle usein itsestään termillä äiti: "Äiti antaa mehua, odota äitiä, jne..." Germaanikielinen äiti-sana olisi siten iskostunut vahvemmin lapseen kuin s-u emo tai emä.
Ehkä nämä germaanien ja myöhemmin balttien kanssa yhteyksiä solmineet suomalais-ugrilaiset olisivat sitten myöhemmin muodostaneet erillisen porukan, josta olisi tullut "suomalaisia" erotuksena muihin joiden elinkeinoon kaupankäynti ja suhteet germaaneihin ja baltteihin eivät kuuluneet yhtä kiinteästi.
Tai sitten vaan sanan vaihtuminen viittaa kulttuuriseen kauppakäyvän ryhmän muutokseen ja naisten roolin muuttumiseen. Ehkä kaupankäynti harrastavilla oli enemään omaisuutta ja maata, jota periä äidinkin kautta...
Mielenkiintoistahan on että germaanisissa kielissä taas tuo alkuperäinen äiti-sanan muoto korvautui latinasta olevalla mater-sanalla, ja siksi ruotsissa on mor, englannissa mother ja saksassa mutter jne... Tuossa edellinen teoria tuskin pitää paikkaansa, ehkä vaan äidin rooli alettiin nähdä erilaisena ja uusi sana kuvasi statusta paremmin.
"Loppuosa viestitäsi on aika naisia ja äitejä halventava. Toivottavasti oma äiti ei lue viestiäsi."
"No, onhan tulevan äidin vatsa lopulta melko mahtava."
Tuotako tarkoitat? Eikö se muka ole mahtavan kokoinen?
Olen kyllä jo tottunut siihen, että täällä näkee kaikenlaisia mielipiteitä. Kulttuurierot ovat suuria eri ryhmien ja yksilöidenkin välillä. En kuitenkaan haluaisi, että odottavien äitien pitäisi ruveta peittämään tilaansa väljillä vaatteilla tai sitten pysyä piilossa kotona. Eiköhän vain joissakin piireissä ja maissa (juuri arabimaissa, jopa ilmankin raskautta) näin olekin. Mutta Suomen täytyy pysyä vapaampana.
Germaanisten kielten mother-tyyppiset sanat eivät ole latinasta lainattuja, vaan alkuperäisiä, yhteisestä indoeurooppalaisesta kantakielestä peräisin olevia.
Sellaisiin ilmauksiin kuin ”kaikkien sotien äiti” puututtiin joissakin viestimissä jo 1. Persianlahden sodan aikana:
»The translation is based on a misunderstanding of the use of the Arabic word "umm" (mother). Besides its literal meaning, "umm" -- when followed by another noun -- is often equivalent to English words like "chief," "main" or "principal" (as in "mother lode") and is used in quite prosaic contexts where a literal translation would be absurd.»
Louis Jay Herman New York Timesissa 7.3.1991.
http://www.nytimes.com/1991/03/07/opinion/l-mother-of-battles-mistranslates-arabic-834791.html
Suomen kielessäkin tunnetaan vastaavanlaista äitiä tarkoittavan sanan käyttöä, esimerkiksi ”emävale”, ”emämunaus”, ”emähullu” – siis yleensä kielteisissä yhteyksissä (kuitenkin huom. harvinainen ”emäaalto” ’hyökyaalto’=.
Ajattele miten moni melko vaatimattomalla koulutuksella porskuttava ihminen on kuitenkin niin viisas! Olen tavannut heitä paljon.