Urheilutoimittajien hengenköyhyyttä

Kuvallisissa tiedotusvälineissä saamme jatkuvasti ihailla urheilutoimittajien fiksuutta, kun he huippu-urheilijan urheilusuorituksen jälkeen työntävät hänen nenänsä alle mikrofonin ja alkavat kysellä fiksuja kysymyksiä kuten: "Mikä meni tänään vikaan" , "miltä nyt tuntuu", "miksi et onnitunut tänään", "menikö suoritus etukäteen suunnitellulla tavalla" tai jotain muuta yhtä älykästä. Urheilija, joka on juuri tehnyt parhaansa, yrittää malttinsa säilyttäen vastata näihin kysymyksiin, vaikka ehkä mieluummin työntäisi mikrofonin kyselijän kurkkuun. Janne Ahonen ilmaisi aidot tunteensa jossain haastattelutilanteessa rehellisesti jotenkin seuraavasti: "Mitä v.....a tätä aina kysellään. Tein parhaani". Näinhän se on ja se siitä. Onkohan niin, että urheilutoimittajille on tulosohjauksessa asetettu sellaiset tavoitteet, että kaikki ohjelma-aika ja kaikki palstamillimetrit on täytettävä olipa viesti sitten kuinka mielekästä tahansa. On todella henkistä köyhyyttä käyttää media-aikaa älyttömään keskusteluun. Toista oli silloin, kun Pekka Tiilikainen käytti luppoajan menneitä muistellen ja valottamalla urheilijoiden taustoja. Sillä oli oikeasti informaatioarvoa. Täytyy taas todeta, että taloudellinen tulosohjaus on köyhdyttänyt meediatarjontaa tyhjänpäiväisyyteen, joka muutenkin on vallannut alaa kaikessa tiedottamisessa.

Mikko