Olen jo parin vuoden ajan miettinyt ja huomannut, etteivät muut ihmiset ova näin kylmiä kun minä. En tunne iloa, en surua. En osaa rakastaa tai ikävöidä. Ainoat ihmiset, joista välitän on vain lähimmät perheenjäsenet. Enkä omista omaatuntoa, voin käyttää ihmisiä hyväkseni, eikä heidän ongelmat kiinnosta minua. Olen ulkonäöltäni viehättävä ja omaan loistavan huumorintajun. Ihmiset usein ihastuvat ja pitävät minusta. Saan ihmiset käyttäytymään ja tekemään asioita miten haluan.
Harvoin kukaan miettiin miten sosiopaatti kehittyy. Itsellä on ollut erittäin väkivalta taustainen lapsuus ja myös sairastuin vakavasti 6-vuotiaana. Ja minua on leikattu sen vuoksi useasti ja kunnollista hoitokeinoa ei ole vieläkään löytynyt ja jos sellaista ei läydy, tulen todennäköisesti kuolemaan nuorena. Joka päiväisiä kipuja, johon syön vahvoja kipulääkkeitä, enkä pysty nukkumaan. Ainoa selviytymiskeinoni on ollut lapsesta saakka olla tuntematta tunteita, laittaa tunteet sivuun ja sen takia en enään osaa tuntea mitään.
En nauti olla se mikä olen, mutta kuitenkin ihailen itseäni ja samalla vihaan.
Olen miettinyt jos kääntyisin ammattiauttajan puoleen, mutta olisiko sellaisesta hyötyä?
Harvoin kukaan miettiin miten sosiopaatti kehittyy. Itsellä on ollut erittäin väkivalta taustainen lapsuus ja myös sairastuin vakavasti 6-vuotiaana. Ja minua on leikattu sen vuoksi useasti ja kunnollista hoitokeinoa ei ole vieläkään löytynyt ja jos sellaista ei läydy, tulen todennäköisesti kuolemaan nuorena. Joka päiväisiä kipuja, johon syön vahvoja kipulääkkeitä, enkä pysty nukkumaan. Ainoa selviytymiskeinoni on ollut lapsesta saakka olla tuntematta tunteita, laittaa tunteet sivuun ja sen takia en enään osaa tuntea mitään.
En nauti olla se mikä olen, mutta kuitenkin ihailen itseäni ja samalla vihaan.
Olen miettinyt jos kääntyisin ammattiauttajan puoleen, mutta olisiko sellaisesta hyötyä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei ne mitään osaa tehdä.
En sanois et oon psykopaatti mut en mäkään mitään tunne, empatiaa etenkään. yksinkertaisesti sanottuna oon sieluton. Enkä usko et tuun tästä ikinä muuttumaan, tosin en nyt edes haluakaan enään. Silloin kun katoin supernaturalia, niin alussa vähän halutti että olis normaalimpi niin käsittäis miksi hemmetissä kaikki pitää aina pelastaa, mut sit se meni ohi ja supernaturalin päähenkilöistä tuli vitun ärsyttäviä.
Ja musta kai tuli tällänen masennuksen ja yksinolon seurauksena.
Kyl mä joskus jotain juttua luin, että joku tyyppi tutkiskeli että psykopaatit on jonkun paskan lapsuuden tulos tai jotain vastaavaa
Sosiopatia (psykopatia) on pikemminkin jatkumo kuin jokin on-off -tila. Vaikka tyypillisesti sosiopaateilla kyse on synnynnäisestä poikkeamasta aivoissa ja sen päälle vielä emotionaalisesti epäedullisesta kasvuympäristöstä, saadaan varsin pahaa jälkeä aikaiseksi myös pelkällä emotionaalisesti epäedullisella kasvuympäristöllä.
Ihmisillä, joilla on synnynnäinen rakenteellinen poikkeama aivoissa eikä kasvuympäristössä ole paljoa hurraamista, on lääketiteteellinen ennuste muutoksille aika heikko, mutta jos poikkeamat aivojen kytkennöissä on aikaansaatu pääsääntöisesti oppimalla emotionaalisesti puutteellisessa kasvuympäristössä, lienee ennuste parempi. Hoitojen epäonnistumisiin johtaneet syyt lienevät sen tyyppisiä, että ainakin osa potilaista käyttää hoitoa välineenä oppia vain uusia manipulointikeinoja.
Oli taudissa kyse sitten kummasta kehityskulusta tahansa, oikeastaan se ainoa mahdollisuus muuttua lähtee kuitenkin itsestä. Jos ei koe tarvetta tehdä sitä duunia, jota muutos vaatii, ei muutosta todennäköisesti tapahdu ja "hoitto" vain tuhlaa kaikkien aikaa.