Minusta tuntuu, että olen tunnekylmä ihminen. Siis oikeasti minua ei liikauta juuri mikään paitsi sellaiset pakolliset asiat kuten talous tai terveys. Joskus kun lehdessä kirjoitetaan ammuskelusta koulussa, en tunne mitään. Eräs entinen ystäväni suorastaan suuttui, kun aloin analysoida erään ampumistapauksen estokeinoja vastaavanlaisen tapauksen varalle.
Olen pohjimmiltani sitä mieltä, että jokainen on oman onnensa seppä. Toki on ihmisiä, joille on paremmat lähtökohdat elämään esimerkiksi hyvän perhetuen ja sosiaalisen tuen takia. Kuitenkin jokainen on vastuussa pohjimmiltaan vain itsestään.
Tunnekylmyydestäni huolimatta toivoisin, että osaisin välittää ja minua aidosti kiinnostaisi muiden ihmisten hyvinvointi. En vain pysty siihen. Toki rationaalisesti osaan suhtautua "oikein" , jos toisella menee huonosti esimerkiksi työssä tai parisuhteessa. En kuitenkaan kykene piilottamaan sitä pohjimmaista tunnetta, että en välitä tunnetasolla asiasta.
Joku on joskus fiksusti sanonut, että suhtautumisemme muihin ihmisiin kuvastaa omaa suhtautumista itseemme. En toden totta suhtaudu itseenikään kovinkaan tunteellisesti. En vaadi asioita tunnetasolla. Ajattelen asioista rationaalisesti. Esimerkiksi tuo ihminen oli törkeä, koska haukkui juuri minua. En niinkään ajattele, että tuo ihminen ylipäätään on törkeä, koska siihen tarvittaisiin jonkinlainen tunneside.
Monia ihmisiä suututtaa tunnekylmyyteni, minkä takia saan viettää vapaa-aikani yksin. Joskus surin tätä asiaa jollain konkreettisella tasolla, että onpas minulla tylsä elämä. Nykyään en jaksa sitäkään potea. Monet puhuvat ystävistään, minulla ei ole sellaisia. Kaikki ihmissuhteeni katkeaa jossain vaiheessa, koska kukaan ei jaksa olla ystävä ihmiselle, joka ei kykene luomaan tunneyhteyttä.
Joulu on ikävintä aikaa vuodesta, koska se muistuttaa minua siitä, että nyt olisi aika viettää laatuaikaa perheen kanssa. En ymmärrä mitä tällainen on. Saan aivan tarpeeksi perheestäni arkenakin.
Olen pohjimmiltani sitä mieltä, että jokainen on oman onnensa seppä. Toki on ihmisiä, joille on paremmat lähtökohdat elämään esimerkiksi hyvän perhetuen ja sosiaalisen tuen takia. Kuitenkin jokainen on vastuussa pohjimmiltaan vain itsestään.
Tunnekylmyydestäni huolimatta toivoisin, että osaisin välittää ja minua aidosti kiinnostaisi muiden ihmisten hyvinvointi. En vain pysty siihen. Toki rationaalisesti osaan suhtautua "oikein" , jos toisella menee huonosti esimerkiksi työssä tai parisuhteessa. En kuitenkaan kykene piilottamaan sitä pohjimmaista tunnetta, että en välitä tunnetasolla asiasta.
Joku on joskus fiksusti sanonut, että suhtautumisemme muihin ihmisiin kuvastaa omaa suhtautumista itseemme. En toden totta suhtaudu itseenikään kovinkaan tunteellisesti. En vaadi asioita tunnetasolla. Ajattelen asioista rationaalisesti. Esimerkiksi tuo ihminen oli törkeä, koska haukkui juuri minua. En niinkään ajattele, että tuo ihminen ylipäätään on törkeä, koska siihen tarvittaisiin jonkinlainen tunneside.
Monia ihmisiä suututtaa tunnekylmyyteni, minkä takia saan viettää vapaa-aikani yksin. Joskus surin tätä asiaa jollain konkreettisella tasolla, että onpas minulla tylsä elämä. Nykyään en jaksa sitäkään potea. Monet puhuvat ystävistään, minulla ei ole sellaisia. Kaikki ihmissuhteeni katkeaa jossain vaiheessa, koska kukaan ei jaksa olla ystävä ihmiselle, joka ei kykene luomaan tunneyhteyttä.
Joulu on ikävintä aikaa vuodesta, koska se muistuttaa minua siitä, että nyt olisi aika viettää laatuaikaa perheen kanssa. En ymmärrä mitä tällainen on. Saan aivan tarpeeksi perheestäni arkenakin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siis tunnekylmänainen,täällä vastaava mies siis exän mielestä. Minulla loppui parisuhde aivan samantyyppisiin asioihin,omasta mielestäni ajattelin asiat järjellä ja koetin toimia sen mukaan,ei onnistunut !