Onko Maapallo maailmankaikkeuden keskipisteessä ja joka suuntaan on etäisyyttä13,82 miljardia vuotta alkupamaukseen. Vai katseleeko joku meitä toisessa galaksissa 20 miljardin vuoden päässä alkupamauksesta, jos kerta me olemma alkupamauksesta 13,82 miljardin vuoden päässä. Katselemmehan mekin alkupamauksesta 10 miljarin vuoden päähän ja näemme kehittyvää egoplaneettaa.
Mailmankaikkeuden ikä
sekaisinpamauksista
16268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Keskipiste on joka paikassa, maailmankaikkeus reilusti isompi kuin kuluneesta ajasta voisi päätellä. lue:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Inflaatio_(kosmologia)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmankaikkeus
Mitä hulluja? Sehän on 6000 vuotta. Voit katsella hiekanjyvää rannalla, mutta et näe elämää hiekanjyvän pinnalla. Maapallo on hyvin pieni planeetta. Paljon pienemmällä ei voisi elää.
Kyllä syyn ja seurauksen laki on kaikista voimakkain vaikuttaja maailmankaikkeudessa, muut tekijät ovat vain sen toteuttajia käytännössä
Syyn ja seurauksen laki on ajaton laki joka alkaa toimimaan heti kun aika ja materia syntyvät ns.alkuräjähdyksessä
Tiede ajallisena ei voi tutkia muuta kuin ajallista ja aineellista, sen ulkopuolelle se ei voi mennä
Kun keskipiste on joka paikassa, niin silloin reunoille on maapallosta yhtä pitkä matka joka suuntaan ja näinollen maapallo on kaiken keskipiste.
Toopet eivät vaan osaa käsittää, että kaiken ulkopuolella on vielä paljon tilaa ja muuta mukavaa.
Meillä on matkaa maailmankaikkeuden syntyyn tuo yli 13 miljardia vuotta, mutta niin on kaikilla muillakin pisteillä maailmankaikkeudessa. Se maailmankaikkeus jonka näemme on menneisyyttä. Lähimmät kohteet kuten vaikka aurinko ovat vain 8 minuuttia menneisyyttä, mutta taustasäteily tulee jo tuolta yli 13 miljardin vuoden takaa menneisyydestä.
Tämän hetkinen maailmankaikkeus on paljon suurempi kuin se mennyt maailmankaikkeus jonka pystymme näkemään. Maailmankaikkeus laajenee koko ajan kauemmas alkuräjähdyksen hetkestä. Asiaa voi kuvitella vaikka ilmapallolla jonka pinta on tämänhetkinen maailmankaikkeus ja pallon sisällä oleva keskipiste on maailmankaikkeuden synty. Palloon lisätään ilmaa ja pallon pinta (maailmankaikeutemme tällä hetkellä) laajenee silloin jatkuvasti ja pallon pinnan pisteet etääntyvät toisistaan. Pallon pinnan koko on paljon suurempi kuin se matka joka on pinnasta pallon keskipisteeseen.
Tuo nyt on sitä laput silmillä laskelmoitua. Ei se maapallo ole pannukakku.
Vanhaa laskelmointia ja harhaoppia. Mahdottomuus jo sinänsä mahdottomassa asiassa.
On vajaata puhua tunnetusta maailmankaikkeudesta.
Maailmankaikkeus on aina ollut loputtoman laaja, eikä siten laajene, vaan sykkii joka suuntaan ikuisesti joka paikassa, myös siellä etäisyydessä, mitä ei kukaan ajattelija koskaan voi saavuttaa ajatusta paremmin.
Maailmankaikkeuden laajeneminin on kova tieteellinen fakta.
Kaikki tietomme maailmankaikkeudesta kertoo sen laajenevan. Mitä kauemmas avaruuteen katsomme sitä nopeammin kohteet etääntyvät meistä. Tämä tarkoitta aivan loogisesti laajenemista. kerrot sykkimisestä, mikä osoittaa tämän? Eikö sykkiessä avaruus vuoroin laajene ja vuoroin supistu?
Jos sinulla on jotain tietoa, joka kumoaa nämä aiemmat tiedot, niin esitä ne. Pelkkä omassa päässä ajattelu ei oikein ole riittävää, vaikka olisi miten fiksua tahansa omasta mielestä.
Nyt, kun esität asiat noin, saa kuvan pelkästään jostain julistuksesta, ei jatattelusta, joka perustuisi havaintoihin.
Miten Newstein selittää sen, että kaiken aikaa myös galaksien kokoiset järjestelmät on on todettu törmäävän toisiinsa? Etääntymällä joka suuntaan kaiken aikaa? Jos kaiken aikaa kaikki etääntyy toisistaan, miten se on mahdollista? Jospa selittäisit sen?
Minulla ei ole julistus kysymyksessä, kuten uskovaisilla.
Avaruuden laajeneminen tapahtuu suurissa mittakaavoissa, joissa gravitaatio ei hallitse. Galaksijoukoissa galaksit voivat liikkua myös lähemmäs toisiaan, kuten Linnunrata ja Andromeda.
Suomessa suurten rakenteiden vaikutusta kosmologiaan on ainakin viime aikoina eniten tutkinut kai Syksy Räsänen. Seuraavassa lainaus Ursan sivuston blogin vastauksessta Kysymys koski kuutiota, jonka sivu on 110 miljoonaa valovuotta. Näin Räsänen vastasi:
"Maailmankaikkeuden alueet, joiden koko on kymmeniä miljoonia valovuosia tai enemmän, laajenevat. (Tai siis keskimäärin ne laajenevat, mutta ne sisältävät myös alueita, jotka romahtavat, sekä alueita, jotka eivät laajene eivätkä romahda, kuten oma galaksimme. Mutta suurin osa tuollaisen ison kuution tilavuudesta laajenee.)"
Hyvä kysymys ja hyvä vastauskin on jo tullut. maailmankaikkeuden laajeneminen ei tietenkään tarkoita, että jokainen maailmankaikkeuden kappale etääntyy jokaisesta muusta kappaleesta. Noiden galaksiesimerkkien lisäksi ei esimerkiksi tämä näooäimistö etäännyt minusta, vaikka olemmekin erillisiä kappaleita maailmankaikeudessa.
Yksittäiseen kappaleeseen tai vaikka kappaleryhmään, kuten planeetta ja sen kuut tai aurinkokunta tai galaksi tai galaksiryhmä vaikuttaa ennenkaikkea laajenemisen lisäksi gravitaatio. Myös muita voimia voi olla vaikuttamassa, kuten vaikka liike-enrgia, joka ajaa muutamia avaruusluotaimia tällä hetkellä pois aurinkokunnastamme.
Laajenevan maailmankaikkeuden sisällä on loputtomasti yksittäisiä kappaleita, jotak eivät etäännyt toisistaan tai lähentyvät toisiaan. Tästä huolimatta kokonaisuudessaan kappaleiden keskinäinen etäisyys kasvaa jatkuvasti.
Tuleeko Syksy Räsäsestä vielä Valtaoja Valtaojan paikalle? Enqvist ei ole siihen pystynyt, koska Enqvistiltä puuttuu tieteellisesti seksikäs tavara- ja tuntomerkki, kuten Valtaojan parta tai Räsäsen tukka.
Maailmankaikkeudella ei ole ikää eikä se mihinkään laajene.
Eikä se myöskään ole minkään kokoinen.
niinkun tuolla jo joku sanoi, niin se mitä nähdään, niin nähdään menneisyyteen. Valovuosi taas on tietty matka A - B välillä. 10 miljardin valovuoden päässä ei todellakaan ole mitään sellaista, mitä me nähdään. Jotta voitaisiin pysyä kolmiulotteisessa maailmassa jota on tämä meidän planeetta on meidän silmin, niin aika pitää silloin pyöristää nollaan. Kolmiulotteisesta universumista meillä on vain harhakuva nähtävissä. Ei sitä oikeasti kukaan tiedä eikä tajua millainen se on.
Hyvää pohdintaa. Me emme tosiaan voi nähdä nykyisyyttä käytännössä kuin aivan lähietäisuudeltä. Tämä ei tarkoita kuitenkaan siä, ettemmekö hyvin suurella varmuudella voi siitä tietää jotain, ja hyvin paljonkin.
Aurinkomme näemme kahdeksan minuuttia menneisyydestä. Voimme melkoisen suurella todennäköisyydellä päätellä siitä mitä menneisyydestä siitä näemme, että se on yhä tälläkin hetkellä tässä nykyhetkessä olemassa. Samoin voimme tehdä päätelmiä kaukaisemmistakin kohteista. Mitä kauempaa menneisyydestä tulevaa kuvaa katsomme, sitä suuremmksi nousee epävarmuus siitä, mikä on tilanne jossain tällä hetkellä.
Jos olisimme vain tuon miljardeja vuosia vanhan tiedon varassa, jota saamme katsoessamme hyvin kaukaisia kohteita, olisimme melko hataralla pohjalla arvellessamme nykyhetkeä. Onneksi asia ei ole näin huono. Näemme Oman galaksistamme suhteellisen uutta kuvaa ja aivan lähiavaruudestamme saamme vielä nuorempaa tietoa. Omasta auringostamme vain kahdeksan minuuttia vanhaa. Voimme tehdä päätelmiä sen tiedon mukaan, jota saamme eri ajoista menneisyyttä, minkälainen kehitys on ollut sielläkin nykyhetkeen, josta emme saa uutta tietoa. täydellisen varmaa se ei tietenkään voi olla, mutta erittäin todennäköistä.