Joissain puhekielen ilmauksissa sanojen lopussa esiintyy outo loppu-s. Esimerkiksi "mitäs kuuluu", "teleppas tänne", "maistas tätä" ja "kukas sieltä tulee".
Kyseessä ei voi olla muinainen optatiivi, koska sen mukaiset muodot olisivat "tullos" ja "maistaos" ja se ei selittäisi pronominien loppu-s:ää. Mistä tässä siis on kyse?
Kyseessä ei voi olla muinainen optatiivi, koska sen mukaiset muodot olisivat "tullos" ja "maistaos" ja se ei selittäisi pronominien loppu-s:ää. Mistä tässä siis on kyse?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Liitepartikkelista, jolla sanottavan tai kirjoitettavan sävyä muutetaan.
Tuossahan on sinulla esimerkki, jossa on kaksikin liitepartikkelia peräkkäin, tosin väärin kirjoitettuna; po. tule pa s = "tulepas tänne".
http://fi.wikipedia.org/wiki/Liitepartikkeli
Kyseinen loppu-s on liitepartikkeli, jota Iso suomen kielioppi kutsuu sävypartikkeliksi: http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=126
Nimitys kuvaa partikkelin merkitystä tai käyttöä eikä rakenteellista asemaa. Rakenteellisesti liitepartikkelit (kuten -han ja -pa) ovat keskenään jokseenkin samanlaisia: ne liitetään sanaan kaikkien muiden ainesten jälkeen, ja ne ovat tehtävältään verrattavissa itsenäisiin sanoihin, vaikka ne esiintyvätkin aina toiseen sanaan liittyneinä (kirjoituksessa; ääntämyksessä liittyminen ilmenee lähinnä vain liitepartikkelin painottomuutena). Erikoista liitepartikkelissa -s on rakenteellisesti lähinnä se, että se ei suomen kielen rakenteessa voisikaan esiintyä itsenäisenä sanana.
Alkuperältään -s on ilmeisesti persoonapronominin ”sinä” (tai sen lyhentyneen muodon ”sä”) lyhentymä, ja sen käyttö on edelleen usein sellaista, jossa vielä voisi hyvin ajatella sen tilalle sanan ”sinä”, esimerkiksi ”Tulepas tänne” – ”Tulepa sinä tänne”. Käyttö on kuitenkin laajentunut muunkinlaisiin yhteyksiin, mutta merkityksessä on edelleen samaa kuin sinä-sanan käytössä: tavoitellaan tuttavallista tai muuten kevyttä sävyä.