Suomen kielestä on katoamassa monia, yhä olemassa olevia asioita ilmaisevia sanoja. Tämä tuntuu harmilliselta, sillä ne ovat usein hyvin kuvaavia ja kielenkäytön kannalta käteviä.
Yksi tällainen sana on ryöppyävää virtapaikkaa kuvaava "sahi"-sana, jota käytetään varsinkin purojen yhteydessä. Suuremmissa vesiväylissähän tällaista vallatonta ryöppyilyä ei niinkään esiinny. (Englanninkielinen ilmaisu kuuluu cascade.)
Sana "sahi" esiintyy paikannimenä koko laajalla itämurteiden alueella aina itärajalta Etelä-Pohjanmaan savolaiskiilaan saakka. Vanhemmat Pohjois-Karjalan ihmiset käyttävät sitä yhä puheessaan.
Mitenhän näitä nykysuomessa murteellisiksi tuomittuja sanoja saisi yleiseen käyttöön? Varsinkin itämurteiden ilmaisuja on paljon jätetty ottamatta nykysuomen sanoiksi. Räikein esimerkki lienee tämä suoraan ruotsinkielestä yleiskäyttöön hyväksytty, pikkuhalkoa tai "kilipukkaa" kuvaava "klapi"-sana (klabb), jota tuskin on alun perin käytetty kuin kapealla rannikkokaistaleella. Sen alkuun sijoittuvat kaksi konsonanttiahan ovat täysin vieraita suomen kielen sanoille.
Itse ainakin ilahduin, kun luin jotain virallista asiakirjaa ja siellä järvestä purkautuvaa joen alkukohtaa kutsuttiin luusuaksi, aivan kuten se vieläkin Pohjois-Suomen murteissa sanotaan. Sekin sana esiintyy paikannimenä aina Pohjois-Savosta alkaen kohti pohjoista. Näin sanottuna sanan merkityksen tietävälle ainakin paljastuu heti, millaisesta maastokohdasta tai kummasta joen päästä on kyse.
Samaa täsmennystä mielestäni edustaisi tämä "sahi"- san, josta heti sanan merkityksen tietävälle kartantutkijalle paljastuu, millaisesta virtapaikasta sanan merkitsemiskohdassa on kyse.
Yksi tällainen sana on ryöppyävää virtapaikkaa kuvaava "sahi"-sana, jota käytetään varsinkin purojen yhteydessä. Suuremmissa vesiväylissähän tällaista vallatonta ryöppyilyä ei niinkään esiinny. (Englanninkielinen ilmaisu kuuluu cascade.)
Sana "sahi" esiintyy paikannimenä koko laajalla itämurteiden alueella aina itärajalta Etelä-Pohjanmaan savolaiskiilaan saakka. Vanhemmat Pohjois-Karjalan ihmiset käyttävät sitä yhä puheessaan.
Mitenhän näitä nykysuomessa murteellisiksi tuomittuja sanoja saisi yleiseen käyttöön? Varsinkin itämurteiden ilmaisuja on paljon jätetty ottamatta nykysuomen sanoiksi. Räikein esimerkki lienee tämä suoraan ruotsinkielestä yleiskäyttöön hyväksytty, pikkuhalkoa tai "kilipukkaa" kuvaava "klapi"-sana (klabb), jota tuskin on alun perin käytetty kuin kapealla rannikkokaistaleella. Sen alkuun sijoittuvat kaksi konsonanttiahan ovat täysin vieraita suomen kielen sanoille.
Itse ainakin ilahduin, kun luin jotain virallista asiakirjaa ja siellä järvestä purkautuvaa joen alkukohtaa kutsuttiin luusuaksi, aivan kuten se vieläkin Pohjois-Suomen murteissa sanotaan. Sekin sana esiintyy paikannimenä aina Pohjois-Savosta alkaen kohti pohjoista. Näin sanottuna sanan merkityksen tietävälle ainakin paljastuu heti, millaisesta maastokohdasta tai kummasta joen päästä on kyse.
Samaa täsmennystä mielestäni edustaisi tämä "sahi"- san, josta heti sanan merkityksen tietävälle kartantutkijalle paljastuu, millaisesta virtapaikasta sanan merkitsemiskohdassa on kyse.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tarvittaisiin "pudota"-verbiäkin. Tippuminen voisi edelleen tarkoittaa nestepisaroiden, tipan putoilemista. Putoaminen on vanhastaan kiinteän objektin alaspäin tapahtuvaa liikettä, nähdäkseni painosta ja koosta riippumatta. Tipahtaminen on vastaava yksittäisen nestepisaran liike.
Siinä muuten toinen esimerkki tarpeen puuttuessa katoavasta ilmaisusta, tai lähinnä merkityksestä tässä tapauksessa. Tuo tipahtamisen ja tippumisen merkitysero ei ole käyttökielessä olennainen, koska se yleensä ilmenee jo asiayhteydestä eikä sillä useimmiten ole väliäkään.
Niinpä, jos ruvetaan noin ajattelemaan, niin kuinka moni sana onkaan välttämätön, sillä asioita voi ilmaista joten pitkillä kuvauksilla ja eleillä. "Se on tämmönen näin, ja sitten se teki ikään kuin näin, ei kun näin".
Mutta myös kielen rikkaus voi olla arvo. Silloin on sitä parempi, mitä täsmällisemmin asioita ja tunnelmia voi kuvailla kohtuullisen tiiviisti, aikaa ja tilaa säästäen, toisin sanoen mitä enemmän käsitteitä on käytettävissä. Kielihän on ihmiselle tärkeä ilmaisumuoto, joten hyvä on sitä kehittää yhä täydellisemmäksi ja ilmaisevammaksi.
Kielen rikkaus ei ole itseisarvo, jos sillä rikkaudella ei ole käyttöarvoa. Eikä kieltä oikeastaan voi "kehittää", se kehittyy minkä kehittyy ihan omaan tahtiinsa ja tavallaan.
Englannin kielessä on n. miljoona sanaa, monien merkitys lähellä toista, muttei ihan, siksi kaikki säilyvät ja säilytetään usein kouluissakin pidetyillä sanakilpailuilla.
Kieli on Englannissa äärimmäsien tärkeä asia, mutta se onkin sivistysmaa. Täällä tuntuu olevan monilla vallalla se käsitys, että omalla kielellä ei ole mitään väliä, se voitaisiin vaikka lopettaa ja vaihtaa englantiin. - Sitten voitaisiin pitää kielikilpailujakin.
Suomen kielessä on n. 300 000 sanaa, joten sieltä on varaa hukatakin. Rationalisointia vain.
Sanat katoavat käytöstä tai muuttavat merkitystään, kun niiden tarve katoaa tai muuttuu. Eipä tule nyt heti mieleen, mitään syytä, miksi ns. keskivertokansalaisella olisi jotain käyttöä sanalle "sahi".
"...miksi ns. keskivertokansalaisella olisi jotain käyttöä sanalle "sahi". "
Joo, näinhän se taitaa olla.
Kaupungistuneille kansalaisille riittää yksi "virta" sana kaikkia veden juoksutyyppejä kuvaavaksi ilmaisuksi. Viralliseen tekstiin niitä silti mielestäni voisi sisällyttää, kuten edellisessä kannanotossani tämän "luusua"- sanan kohdalla kerroin. Tätäkin kirjoittaessani "luusua"-sanan alle tulee punainen sykkyräviiva kirjoitusvirhettä osoittamaan.
Se vain itäsuomalaisena harmittaa, että monet meidän sanat on länsimurteita edustaneiden kielenkehittäjien valinnoissa, joko korvattu mieluummin vaikka ruotsin kielestä peräsin olevilla lainasanoilla, tai tyydytty epäkäytännölliseen pitempään versioon. Sahi-ilmiötäkin sanotaan mieluummin pitemmän kaavan mukaan vaikkapa ryöppyäväksi virtapaikaksi.
Ja matonkuteestakaan ei tietysti olla suostuttu hyväksymään itäsuomalaisten lyhyttä "rökö"- ilmaisua.
No viralliseen tekstiin nuo kaikkein vähiten sopivat, kun koko ajan kerran valitetaan sen "kapulakielisyyttä" ja vaaditaan selkokielisempää tekstiä. Ei se onnistu käyttämällä lähes täysin arkipuheesta hävinneitä sanoja.
Eiköhän tuo itämurteiden sanojen tappiolle jäänti johdu lähinnä väestölukumääristä.
Aihetta sivuten yksi esimerkki uusista sanojen merkityksistä, tuli taas eilen lätkämatsia seuratessa mieleen. "Rosteri" on jokseenkin vakiintunut tarkoittamaan ruostumatonta terästä, mutta urheilutoimittajat ovat tuoneet jenkkienglannista sen rinnalle toisen merkityksen, lähinnä "pelaajaluettelo" tai "pelaajalista".
"No viralliseen tekstiin nuo kaikkein vähiten sopivat,"
Olen eri mieltä. Virallisessa tekstissä ne edes jotenkin säilyisivät. Tämä väestön pakkaantuminen länsimurteita edustavalle rannikkokaistaleelle kun hävittää nämä itämurteiden sanat käytetystä kielestä; siis vaikka sattuisivat olemaan hyvinkin käteviä ja sellaisia asioita kuvaavia, joita ei kaupunkiympäristössä ole olemassakaan.
Ei siellä kaupunkienrakennetuissa maisemissa ja niiden kerrostalolähiöissä ole luusuaa sen paremmin kuin sahiakaan. Mutta siitä huolimatta näillä ilmaisuilla on muissa toimintaympäristöissä ja asiayhteyksissä käyttöä.
"Eiköhän tuo itämurteiden sanojen tappiolle jäänti johdu lähinnä väestölukumääristä."
No, paremminkin se johtuu muuttoliikkeestä. Aiemminhan itämurteiden alue on ollut väestömäärältään maamme suurin. Mielestäni se oli sitä myös silloin, kun kirjakieltä alettiin kehittää. Silloin se ei jäänyt tappiolle vähemmän nuppiluvun takia, vaan siitä syystä, että yliopistot perustettiin länsimurteiden alueelle, ja itämurteiden asukkaat olivat pitkien etäisyyksien takia aliedustettuja yliopistojen opiskelijoiden ja henkilökunnan joukossa.
>Ja matonkuteestakaan ei tietysti olla suostuttu...
Mitäpä jos lähettäisit sen kielesi jonnekin valtuutettuun kielenhuoltamoon!
Muuten: olen asunut 19 ensimmäistä vuottani itämurteiden sydänmailla, enkä silti ole kuullut tuota rökö-sanaa ennen tätä päivää.
""No viralliseen tekstiin nuo kaikkein vähiten sopivat,"
Olen eri mieltä. Virallisessa tekstissä ne edes jotenkin säilyisivät. "
Onpa kumma perustelu. Muutenkin, mutta kun edellinen väite oli, että nuo katoamassa olevat sanat eivät sovi virkatekstiin siksi, että ne eivät ole yleensä ole lukijalle selviä eli heikentäisivät tekstin luettavuutta, niin sinä perustelet sanojen säilyttämisellä. Olisi ollut asiallisempaa ottaa kantaa tuohon selkeysperusteeseen ensin.
Ja miksi yleiskielessä pitäisikään säilyä sanoja, joita ihmiset eivät tarvitse?
"Ja miksi yleiskielessä pitäisikään säilyä sanoja, joita ihmiset eivät tarvitse?"
En minä sitä ole vaatinutkaan. Yleiskielessä käytetään niitä sanoja joita kukin haluaa käyttää. Ei siihen yhden ihmisen mielipide siihen mitään vaikuta.
Eikä nämä katoamassa olevat sanat heikennä jotakin ammattialaa käsittävän tekstin luettavuutta, jos niitä sinne lanseerataan lisää niiden kirjakieltä tai yleiskieltä täsmällisemmän ilmaisunsa takia.
Kerroin tuossa aiemmin esimerkin tästä "luusua" sanasta. Jossakin maantiedettä koskevassa virallisessa tekstissä oli tätä ilmaisua käytetty; ehkä tarkoituksella sanaan uudelleenkäytön elvyttämiseksi. Yleiskielessähän joen molempia päitä, siis niin lähtö- kuin loppupäätäkin kutsutaan samaa yhdyssanaa "joensuu" käyttäen. Ilmaisu ei siis kerro, kummasta joen päästä on kyse, mutta "luusua" taas kertoo, että kyse on joen alkupäästä.
Ammatti-ihmiset tarvitsevat näitä katoamassa olevia sanoja, ei yleiskielen puhujat. On hölmöä keksiä eri ilmiöille uusia yhdyssanoista muodostettuja tai vierasperäisiä ilmaisuja, jos äidinkielessämme on jo olemassa niitä varten valmiita sanoja. Näitä käyttämällä teemme siis palvelun sekä sanojen säilyttämiselle, että täsmällisemmän ammattisanaston kehittämiselle. Siis ettei käy niin, kuten tämän keskustelusarjan alaosassa osoitetaan, että tämäkin kätevä "laipio" sana on korvattu kömpelöllä "yläpohja" yhdyssanalla.
"Onpa kumma perustelu. .... että nuo katoamassa olevat sanat eivät sovi virkatekstiin siksi, että ne eivät ole yleensä ole lukijalle selviä eli heikentäisivät tekstin luettavuutta,"
En kai minä ole väittänyt, etteivät katoamassa olevat sanat sovi virkatekstiin? Pakkohan jonkun ammattialan asioita käsittelevässä virkatekstissä on ammattisanastoa käyttää, olivatpa ne keskivertokansalaiselle kuinka vähän tuttuja tahansa.
Ei virkamies voi tekstissään käyttää vaikkapa "betoni"- sanan tilalla kansanomaista ilmaisua "sementti", koska sementti on todellisuudessa vain yksi betonin ainesosa ja alan ammattilaiset ymmärtävät silloin puhuttavan kiinteän kivirakenteen sijaan vain jauhomaisesta irtotavarasta.
"Muuten: olen asunut 19 ensimmäistä vuottani itämurteiden sydänmailla, enkä silti ole kuullut tuota rökö-sanaa ennen tätä päivää."
Siinä huomaat, kuinka dominoiviksi nämä kömpelöt, kirjakieleen hyväksytyt yhdyssanat ovat muodostuneet.
En minäkään ole viimeisen 19-vuoden aikana "rökö"-sanaa enää kuullut käytettävän. Eihän tätä entisaikojen maaseudun naisten yleistä puhdetyötä eli "rökönleikkuuta" (vanhoista kuluneista vaatteista) enää missään harrasteta.
Eipä ole meidän kylältä Satakunnasta kadonnut Sahi minnekään, kaksikin tuon nimistä taloa on edelleen, eikä edes virtapaikkaa ole talojen lähellä.
Hämmästyttävää, ettei suomen kielessä ruotsin kielen vaikutuksesta eroteta edes rakennuksen kattoa ja huoneen kattoa toisistaan.
Kylläpä erotetaan: vesikatto ja sisäkatto.
"Kylläpä erotetaan: vesikatto ja sisäkatto."
Kuvaava esimerkki.
Huoneen katto tai sisäkatto ovat yhtä pöhköjä ilmaisuja kuin asiasta rakennusalan termeissä käytetty yläpohjakin.
Asialle on silti ammoisista ajoista ollut itämurteissa sana "laipio", mutta eihän sekään ole mennyt läpi, kun näistä asioista ovat päättäneet länsimurteiden edustajista koostuva enemmistö.
On mieluummin otettu käyttöön kömpelö yhdyssana, kuin annettu tilaa itämurteiselle yhden sanan ilmaisulle.
Laipio-sanalla on toinenkin merkitys. Se tarkoittaa laivan, veneen tai vastaavan aluksen (yleensä pystysuoraa) väliseinää, jonka tehtävänä on jäykistää rakennetta sekä toimia tilanjakajana (jakaa alus erillisiin osastoihin) vedenpitävällä ja/tai tulenkestävällä tavalla.
On siis ehkä selvempää, ettei sisäkattoa kutsuta asiateksteissä laipioksi.
"On siis ehkä selvempää, ettei sisäkattoa kutsuta asiateksteissä laipioksi. "
Niin varmaan nyt, kun vahinko on jo tapahtunut.
"Laipio"- sanan rajaaminen huviveneilyharrastuksen käyttöön on niitä surkeita esimerkkejä itämurteisten sanojen polkemisesta marginaaliin.
Minun mielestä tällaiset kömpelöt "sisäkatto" tyyppiset yhdyssanat juuri joutaisivat sinne, vain kesäkuukausia ja suppeaa piiriä käsittävän veneilyharrastuksen käyttöön.
"Laipio"-sana on ollut alun perin käytössä maantieteellisesti ja väestön kattavuudellakin mitaten suurimmassa osassa Suomea ja suomalaisia. Ja koska kyse on ihmisasumuksen osasta, sitä myös käytetään päivittäisessä keskustelussa.
Laipio-sana ei todellakaan rajoitu pelkästään huviveneilijöiden käyttöön, vaan sitä käyttää laivojen väliseinistä myös laivoja rakentava ja käyttävä ammattiväki.
>> "Laipio"- sanan rajaaminen huviveneilyharrastuksen käyttöön on niitä surkeita esimerkkejä itämurteisten sanojen polkemisesta marginaaliin. > Minun mielestä tällaiset kömpelöt "sisäkatto" tyyppiset yhdyssanat juuri joutaisivat sinne, vain kesäkuukausia ja suppeaa piiriä käsittävän veneilyharrastuksen käyttöön.
" Laipio on omaksuttu huviveneisiin laivanrakennuksen ja ammattimerenkulun terminologiasta.."
Ja mistähän se sinne ammattimerenkulun terminologiaan 1860- luvulla suomenkielisiä ilmaisuja kehiteltäessä omaksuttiin...
Johan tuo katkelma "wäli-seinät eli laipiot," lainauksen paljastaa.
>Ja mistähän se sinne ammattimerenkulun terminologiaan 1860-
>luvulla suomenkielisiä ilmaisuja kehiteltäessä omaksuttiin...
Arvatenkin Itä-Suomesta. Voisi olettaa, että laivanrakennuksen ammattiosaaminen on ollut vahvimmillaan jossakin Ilomantsi-Lieksa-Kuhmo-Suomussalmi-Kuusamo-akselilla.
"Arvatenkin Itä-Suomesta.... jossakin Ilomantsi-Lieksa-Kuhmo-Suomussalmi-Kuusamo-akselilla. "
Kyllä "laipio" sana voi hyvinkin olla peräisin mainitsemaltasi akselilta.
Mutta ei kyseisen, eikä minkään muunkaan sanan keksimiseksi ja käyttöön lanseeraamiseksi ole suomen kielen kehityshistoriassa tarvinnut ensin laivanrakennustelakkaa perustaa.
Olen viisikymppinen keskipohjalainen ja ainakin minun molempien vanhempien suvuissa on puhuttu sisäkatoista nimenomaan laipioina. Sen sijaan olen huomannut, etteivät nuoremmat "remonttireiskat" sanaa enää tunne.
Mitä tulee laivanrakennukseen, niin juuri täällä Pohjanmaan rannikolla niitä onkin rakennettu! (Laivojen tai veneiden väliseinien nimityksistä en tiedä, sen verran sisämaasta olen itse kotoisin.)
Siskon mies oli Kauhajoelta, ja hän puhui aina laipiosta, ei välikatosta, niin kuin me satakuntalaiset.
"...hän puhui aina laipiosta, ei välikatosta, niin kuin me satakuntalaiset."
Joo, hyvin kuvaava esimerkki.
Suomen alueesta vain pienellä rannikkokaistaleella on käytetty jotain muuta, kuin laipio sanaa. Siitä huolimatta kirjakieleen on ängetty tämä yhdyssana (yläpohja) asian nimeksi.
Tosi tärkeällä asialla olet. Lisääpä ohjelmaasi vielä seuraavien sanojen pelastaminen, sanojen, joita tarvittaisiin erityisesti viestisi kaltaisten asioiden kuvaamiseen: löikerrysvönkäle, lutjankutjake, viännönmöljähdys, ruskanpasahdus ja köljöntti.
sahti monellakin paikkakunnalla.
Savossa laipio on edelleen yleinen sisäkattoa tarkoittava sana. Nilsiästä löytyy Sahinpuro, vaikka en nuorena siellä asuessani yhtään tiennyt, mikä tuo "sahi" on. No nyt selkeni!
Mihin pohjalaisilta on nykyään kadonnut mukava sana "puo"? Itse olin poikasena (n.18 wee) ihan ymmällä, kun pohojoolaanen likka kysyi: "Onkoos mulla sun mielestä hyvännäköönen puo?