Kun joku älyllinen ymmärtää asiasta x jotain ja pitää sitä omana kategorianaan/ luokkanaan, niin silloin ymmärtäjässä on informaationa asiasta x käsite x. Ihmisessä ja ehkä eläimissä koirasta ylöspäin, aivosolujen väliset hermot ovat silloin järjestyneet tavalla, joka tarkoittaa jotain siihen asiaan x liittyvää. Silloin voisi kai sanoa, että se hermojen järjestys on käsitteen fyysinen muoto, samoin kuin painettu teksti voi olla sanan fyysinen muoto. Korjatkaa jos olen mielestänne väärässä.
Neuronien, synapsien ja hermojen rakenteesta ja toiminnasta riittää paljon tutkittavaa vähän samaan tapaan (mutta pienemmässä mitassa) kuin on mahdollista tutkia muinaisia kirjainten kultaustapoja. Mutta tärkeintä on tietää mitä kirjaimet tai hermojen kokonaisuudet sanovat maailmasta ja matematiikasta. Hermojen tapauksessa on tarkemmin sanottuna tärkeintä tietää MILLAISTA infoa sanotaan. Kun on kyse filosofiasta ja siis teoriasta, pitää kysyä mitä neuronien välien PITÄISI sanoa, jotta ymmärrys ja sitä myötä ajattelu voisi toimia niin hyvin kuin toimii.
Siis minkä tyyppisestä informaatiosta käsite koostuu? Mistä käsite on tehty?
Neuronien, synapsien ja hermojen rakenteesta ja toiminnasta riittää paljon tutkittavaa vähän samaan tapaan (mutta pienemmässä mitassa) kuin on mahdollista tutkia muinaisia kirjainten kultaustapoja. Mutta tärkeintä on tietää mitä kirjaimet tai hermojen kokonaisuudet sanovat maailmasta ja matematiikasta. Hermojen tapauksessa on tarkemmin sanottuna tärkeintä tietää MILLAISTA infoa sanotaan. Kun on kyse filosofiasta ja siis teoriasta, pitää kysyä mitä neuronien välien PITÄISI sanoa, jotta ymmärrys ja sitä myötä ajattelu voisi toimia niin hyvin kuin toimii.
Siis minkä tyyppisestä informaatiosta käsite koostuu? Mistä käsite on tehty?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse asiassa järjestys on pelkästään maailman mittaamisesta johtuva harha. Maailmankaikkeus on pohjimmiltaan kaoottinen ja alati muuttuva, minkä takia on mahdotonta sitä ihmismielen täysin käsittää. Voimme tajuta kaikkeudesta vain pienen siivun kerrallaan, jos opettelemme olemaan huomioimatta kaikkea muuta.
Otetaan esimerkiksi matematiikka. Useat luonnossakin esiintyvät suhdeluvut, esimerkiksi ympyrän halkaisijan suhde kehän pituuteen, ovat täysin kaoottisia. Matematiikassa tätä kierretään antamalla tälle kaaokselle nimi pii. Ei ole kyse siitä, että matemaatikot tietäisivät tarkalleen mikä on piin arvo, vaan kyse on siitä että he jättävät sen huomiotta. Erittäin järkevää.
Samoilla linjoilla kuin "andy".
Käsitteet tai vaikka mitkä tahansa mallit todellisuudesta on aina jonkun tietyn 'tutkijan' käsitys todellisuudesta.
Usein esim. malli määritellään: "yksinkertaistetuksi todellisuuden kuvaukseksi." Määritelmä on mielestäni vähän harhaanjohtava... Paremminkin malli= "jonkun tutkijan käsitys yksinkertaistetusta todellisuudesta"
Perinteisesti tiedolla oletetaan olevan kaksi perustaa.Toinen niistä on ymmärrys ja toinen aistimellisuus. Näistä ymmärrys on aktiivista mieltämistä, josta seurauksena muodostuu käsitteitä. Käsitteiden kautta ymmärrys antaa tiedolla tai informaatiolle muodon. Tästä puolestaan seuraa, että käsitteet ovat ns. analyyttisiä (ei tietoa lisääviä) arvostelmia. Esim. lause "Kaikki kappaleet ovat ulottuvaisia" on tyypillinen käsiteanalyyttinen lause.
Aistimellisuus puolestaan on havainnointia, joka ymmärrykseen verrattuna on pikemmin passiivista kuin aktiivista. Aistimellisuus antaa kuitenkin mielen kautta tiedolle sisällön ja sitä kautta arvostelmista muodostuu synteettisiä, eli tietoa lisääviä. Esim. lause "Pihallani kasvava puu näyttää kauniilta" on synteettinen lause, sillä se tuo ainakin jollekin jotain lisätietoa.
Yhteenvetona voisi sanoa, että havainnointi on moninaisuutta koskeva mielle,joka lisää meidän tietämystämme olevaisesta. Vastaavasti käsite on tiedon muoto, jonka kautta moninainen olevaisuus saa ykseyden.
"Kaikki kappaleet ovat ulottuvaisia"
Keksimisessä tarvitaan usein asian sanomista monella eri tavalla, jotta joku niistä sanontatavoista voisi rinnastua muistissa olevien ratkaisun osien kanssa sopivalla tavalla mekaanisesti. En tarkoita, että ihminen ns. muistaisi ratkaisun, vaan jos ratkaisun edellyttämä tieto ei ole muistissa, niin missä sitten?
Kun on kerran ajatellut jotain asiaa tietyllä sanontatavalla, niin siitä tavasta/formulaatiosta voi tulla fyysisesti osa asiaan liittyvää muistia.
Matematiikka on yksi asia joka ei olisi mahdollista ilman analyyttisia lauseita/lausekkeita. Kyllä se matematiikan kehitys lisää tietoa... tavallaan ainakin
Voisiko sitä aistimellisuutta sanoa raakadatan otoksi? Ymmärrys on raakadatan käsittelyä käsitteiksi ja ehkä muuksikin?
Usein tietokoneen ja aivojen toimintaa verrataan toisiinsa. Samankaltaisuudestaan huolimatta ne eroavat kuitenkin toisistaan ratkaisevalla tavalla. Tietokoneen toimintahan perustuu ennaltalaadittuihin ohjelmistoihin. Aivot sen sijaan koostuvat sähkökemiallisesta hermoverkostosta, joka toimii monien muiden toimintojen lisäksi eräänlaisena "muistivarastona". Ihmisen mieli puolestaan lienee tästä verkostosta nouseva emergenttinen ilmiö.
Mitä tulee erilaisten ongelmien ratkaisuun, niin ratkaisu ei välttämättä edellytä massiivista muistikapasiteettia, vaan ainoastaan sellaista muistitietoa, jonka avulla voidaan hankkia uutta tietoa kyseisen ongelman ratkaisemiseksi. Loppu onkin sitten lähinnä erilaista päättelyä ja ratkaisun kypsyttämistä.
Kuten totesit, matematiikan kohdalla voidaan todellakin sanoa, että se lisää tietoa. Tämä johtuu siitä, että matemaattiset arvostelmat eivät ole (ainakaan pelkästään) analyyttisiä, vaan synteettisiä apriori-lauseita. Lisäksi matematiikka ei filosofisen tiedon tapaan perustu käsitteille, vaan käsitteiden konstruktioille.
Aistimellisuutta voidaan puolestaan aivan hyvin kutsua raakadatan otoksi, johon sitten ymmärrys lyö oman leimansa.
Kun supertietokone laskee ettei ziljoonannenkaan luvun jälkeen goldbachin konjektuuri tai Fermat'n lause osoita poikkeusta, niin se tieto on synteettistä aprioria, koska ihminen lukee sen tietokoneen ruudulta?
Kun ihminen laskee 2 3=5 tai 2 3=1 4, niin se on analyyttista, koska ihminen käytti päässään olevaa plustaulukkoa?
sama jos merkkijono "2 3" vastaa kirjainta a ja "1 4" myös a, ja a vastaa merkkiä 5.
2 3, 1 4, a ja 5 ovat kuin synonyymeja
miten tämä on?
Kun puhun matematiikasta, tarkoitan silloin ns. sovellutuksista vapaata "puhdasta" matematiikkaa. En siis puhu esim. insinööritieteissä käytetystä sovelletusta matematiikasta, vaan metafysiikan matematiikasta.
Mitä tulee esittämääsi kysymykseen, niin tarkastellaan vaikkapa kaava "2 3=5". Usein oletetaan 2 3 olevan kyseisen lauseen subjekti. Kuitenkin lauseen subjektin voidaan olettaa olevan pikemminkin pelkkä , eli "yhdistäminen". Juuri tämä yhdistäminen tuonee sitä synteettistä lisätietoa.
Kuten kysymyksesikin osoittaa, matemaattinen päättely etenee ristiriitojen kautta johtopäätökseen. Juuri tämä onkin seurausta matemaattisten arvostelmien apriorisuudesta. Kuitenkin (puhdas) matematiikka poikkeaa muusta apriori-tiedosta siinä, että sitä ei todellakaan tuoteta käsitteillä, vaan niiden konstruktioilla. Tällöin käsitteet jätetään vähemmälle huomiolle (kuten esim. mainitsemaasi plustaulukkoon liittyvät käsitteet) ja edetään suoraan käsitettä vastaavan havainnoinnin sisältöön, mikä puolestaan merkitsee sitä, että saatu tieto onkin analyyttisen tiedon sijaan synteettistä apriori-tietoa.