Maalla on mukavaa

Oikean naisen kanssa ei ole mitään väliä asunko hänen kanssaan isossa kaupungissa vai keskellä korpea, pääasia että ollaan yhdessä.

Olis nyt ensin se ihastuskin, niin olis helpompi kuvitella.

Kauniisti ajateltu ja sanottu. Niin se varmaan onkin.

Viihtyisin maalla vaikka vähän puutteellisissakin oloissa. Kunhan polttopuita ja vettä riittää.

En viihtyisi alkuunkaan. Itse kun olen luonteeltaani sellainen omissa oloissani viihtyvä niin kaupungissa hukun massaan mutta maalla erottautuisin omituisena hyypiönä. Samaten kaupungissa ketään ei kiinnosta esim naapureiden tai työkavereiden yksityiselämä niin maalla voisi ahdistaa kaikenlaiset utelut.

Maaseudulla on aina sähkökatkoja, tiet auraamatta, kaupat ja kaikki muutkin palvelut kaukana, vielä yksinäisempää kuin kaupungissa, yleensä tylsää peltomaisemaa ja hiljaisuus käy korviin....

varon ihastumasta maajussiin, mutta entä jos vahinko käy ja jonain päivänä huomaakin rakastuneensa maalla asuvaan ihanaan mieheen, mutta Junttilaan ei halua muuttaa...kumman valitsen sinkkuelämän kaupungissa vai rakastuneena parisuhteen Junttilassa...

Valitsen sinkkuna olemisen.....arvatkaa miksi?

no?

En pelkän ihastuksen vuoksi, mutta jos rakastumisesta olisi kyse, niin ihan hyvinkin mikäli työ- ynnä muut hommat ei siitä kärsisi liikaa.

Jos joku rikas maatilan perijätär tulisi elämään siinä olisi aika monta asiaa huomioitava, esim. se että mitä siellä tekisi töikseen kun ihan siipeilijäksikään en alkaisi kuitenkaan. Ehkä voisi tehdä etänä nykyisen kaltaisia mutta en oikeastaan haluaisi kotiini töitä tuoda ja luultavasti siellä ei olisi lähellä vastaavaa niin tulisi sitten pitkät työmatkat, ei oikein kiinnosta ajaa pitkää matkaa työn takia. Ehkä niin että viikot asuisin ihmisten ilmoilla ja viikonlopuksi menisin maalle toimisi mutta sitten sen ihastuksen pitäisi ymmärtää olla teettämättä tilansa töitä kun ne viikonloput on kuitenkin vapaa-aikaa ja ajatus että vaihtaisin alaa kokopäiväiseksi rengiksi ei oikein kiehdo. Kaikki palvelut olisivat myös ehkä matkojen päässä, pari tuntia suuntaansa isommille ostoksille olisi aika rasittavaa kun en tykkää autoilusta muutenkaan.

En ikinä. Tai no jos olisi tarpeeksi vesirajaa ja niin paljon rahaa, että voisin ajella taksilla ympäri kyliä, kun menojalkaa vipattaisi.

No..valitsisin siksi sinkkuelämän kaupungissa, kun tämä Junttilan Jussi tekisi vain töitä ja töitä..ja huomaisin, että minusta olisi tullut Jussille renki ja maatalon emäntä, joka siivoaa, pyykkää, kokkaa, silittää, nousee aamu neljältä keittämään Jussille aamupuuroa ja painuu sen jälkeen navettaan tai raktorilla surraamaan....---maaseutu on romantiikan tappaja...sen vuoksi naiset eivät lähde, eivätkä jää sinne.--juu.

Kyllähän maaseudulla asuminen voi olla melkoinen shokki kaupunkielämään tottuneelle. Esimerkiksi entinen tyttöystäväni vitsaili että minä kuljen kumisaappaat jalassa ja syön äitini tekemää läskisoossia. En nauranut tälle lainkaan, sillä hän osui asian ytimeen.

Maalla asuessa pitää asennoitua siihen että joutuu tekemään sellaisia töitä joita kaupungissa ei tarvitse tehdä. Esimerkiksi eilen kaadoin omasta metsästä yhden kuusen ja tein siitä polttopuita. Tänään puolestaan oli lumitöitä tehtävänä. Voi olla että huono menestys naisasioissa johtuu siitä, että olen tällainen maalaispoika. Onhan se trendikkäämpää seurustella muodikkaan jännäpojan kanssa joka kulkee timantti korvassa ja lounastaa Subwayssa.

Ennen vanhaan isoon taloon isäntiä arvostettiin ja paras onnenpotku naisen elämässä oli naida vauras maanomistaja. Nyt naiset haluavat vain päästä mahdollisimman monen jyystärikarjun ja maahanmuuttajan panorinkiin ja joskus rupsahtaneena kurppana yrittävät saada itselleen elättäjän jostain kiltistä ja kunnollisesta aisurista.

Pieni vinkki 12-18 vuotialle neitsyille: Jos haluat itsellesi vanhan ajan kunnon miehen, toimi nyt! Älä nussituta itseäsi piloille, sillä silloin sinulla ei ole mitään asiaa tulla syömään äitini tekemiä lihapullia ja rosollia tupamme pöytään!

Voisin muuttaa, mutta vain johonkin maalaistaajamaan tai vastaavaan, jossa on kaupat ja muut palvelut lähellä. Asunnon pitäisi olla rivarissa, kun omakotitaloissa on liikaa huollettavaa.

Itse taas en voisi elää betoniviidakossa, koska olen tottunut hiljaisuuteen. Tällä hetkelläkin ajattelen sitä kun vesi liplattaa laituria vasten, ja kuutamo valaisee järvenpintaa...Kaiken kruunaisi jos olisi kumppani, jonka kanssa paistaisi nuotiolla makkaraa ja ihailisi maisemaa.