Mitkä virheet ärsyttävät eniten? Minua ärsyttää esimerkiksi se, kun joskus sanotaan esim. "ei tuskin tarvitse" eli tulee kaksoiskielto.
Ärsyttävimmät kielivirheet
pokke
46674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Suomen yksi ärsyttävimmistä kielivirheistä. Minä olen tosissaan nyt.
Vaikka se, ettei potentiaalia osata käyttää. Tähän tyyliin: "Hän lienee tulee"
tai "hän lie tulee"
Pitää olla potentiaalissa "hän tullee" (tai tietenkin jos potentiaalia ei haluta käyttää "hän varmaan tulee".)
"Lienee" on ainoastaan olla-verbin potentiaali. Varmuuden vuoksi muistutukseksi :)
Vihdoin yksi kestoaiheista jäi historiaan:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014020518011299_uu.shtml
Suoranaiset virheet eli se, ettei hallita äidinkieltä, eritoten potentiaalimuoto "ollee". Peruskoulusta selvinneen pitäisi tietää, että olla-verbin potentiaali on "lienee".
"Vaan", kun pitäisi olla "vain", särähtää korvaan varsinkin, jos se esiintyy muutoin
huolitellussa yleiskielessä.
"Että mitä" etenkin, kun rekisteri on huoliteltu yleiskieli. "Kuulemme, että mitä hänelle nykyään kuuluu". "Lisäksi tarkastelemme, että mitä asialle pitäisi tehdä". Minusta tuo saa puhujan kuulostamaan aika tyhmältä.
nythän on niin
tajuut sä
en viitti
jne.
Tässäkään ei virsirunoilijan tuskin-sanailu onnistunut:
"Hän oli siis prinsessa kuuskyt-viis
mutta nykyään bändit hänestä tuskin
veisaa viis"
Alan tekemään.
Vaikka on juuri kielitoimiston hyväksymä.
"Ketä" merkityksessä "kuka", "joka".
"Kuka" tai "mikä" merkityksessä "joka". Kulovalkean tavoin levinnyt viime aikoina – siis interrogatiivipronominin käyttö relatiivipronominina.
Esimerkiksi:
"Ja se kuka väittää, että..." pro joka
"Tässä yksi tapaus, mikä alkaa vaikuttaa jo..." pro joka
Vielä tarkennuksena:
"Kerron yhden tapauksen, joka alkaa vaikuttaa... (tapaus alkaa vaikuttaa)
"Kerron yhden tapauksen, mikä alkaa vaikuttaa... (kertominen alkaa vaikuttaa)
Tämän merkityseron ymmärtäminen näyttää kadonneen jopa ammattikirjoittajilta.
Pitäisikö "alkaa vaikuttaa" kirjoittaa kuitenkin "alkaa vaikuttamaan"?
Muuten tuo vaikuttaa "me ollaan sankareita kaikki" -tyyliseltä passiivin käytöltä.
Siis omaan korvaani tuo kuulostaa pahalta, vaikka "alkaa vaikuttaa" lienee ihan oikeaoppista kieltä.
>> Pitäisikö "alkaa vaikuttaa" kirjoittaa kuitenkin "alkaa vaikuttamaan"?
Eikä ku, jotkut stadilaiset sanoo vaikkapa: "ketä sen teki", kun pitäisi sanoa: "kuka sen teki". Myös: "Sä voit putoo" (sinä voit pudota) Ärsyttää rankasti, vaikka miten yrittäis ymmärtää slangia, jossa monet ilmaukset ja sanat on ihan upeita.
Entisajan kansakoulussa opetettiinkin, että "joka" viittaa henkilöön ja "mikä" kaikkeen muuhun. Muu on turhaa.
Se oli väärin opetettu. "Joka" viittaa edeltävään sanaan, "mikä" viittaa edeltävään lauseeseen.
Just joo. Ja muita merkityksiä ei ole.
Löytyy kuitenkin tälläinen ohje.
"Joka viittaa yhteen sanaan (korrelaattiin), joka tarkoittaa asiaa, ihmistä tai eläintä.
Sain syntymäpäivälahjaksi korun, jota olin toivonut jo kauan.
Se mies, jolle Pekka lainasi rahaa, on kadonnut.
Mikä viittaa koko edelliseen lauseeseen, superlatiiviin tai asiaa tarkoittavaan pronominiin.
Eilen paistoi aurinko, mikä oli todella ihanaa.
Se oli paras elokuva, minkä olen nähnyt.
Heillä on kaikkea, mitä ihminen voi toivoa."
http://www11.edu.fi/ymmarra/index.php?moduli=kielioppi&sivu=pronominit
Suomen kielessä minua ärsyttää eniten muoto "alkaa satamaan", vaikka sitä ei kieltenhoitajien vastikään muuttuneen suosituksen jälkeen enää voikaan laskea ainakaan viralliseksi kielivirheeksi.
Varsinkin riikinruotsissa yleinen tapa jättää pois "att" -sana milloin mistäkin lauseesta, jossa sitä kuuluisi käyttää, ärsyttää minua ruotsin kielessä eniten. Esimerkkilause voisi olla vaikkapa: "Det är farligt köra motorcykel" kun kielioppisääntöjen mukaan oikein muodostettu lause on: "Det är farligt att köra motorcykel".
Englannin kielessä minua ärsyttää varmastikin eniten muoto "They should of done it" kun tarkoitetaan kirjoittaa "They should've (=should have) done it".
Tuossa ruotsin tapauksessa olen kuullut käytettävän myös och-sanaa ääntyen lähinnä [o]. "Det är farligt och köra motorcykel".
Näitä natiivien oikeinkirjoitussekaannuksia näkee tämän tästä. Vastikään luin erään nettikaupan tuotearvosteluista "in my conservatory come dining room" (in my conservatory-cum-dining room).
Sana "lähiaikoina" kun tarkoitetaan viimeaikoina.
Mua ärsyttää eniten rumat ilmaisut, jotka otetaan suoraan englannista.
Esim. radiohaastetteluissa urheilijat kertovat "tekevänsä treenausta".
Toinen kammottava erhe on "Rakastan juoda kahvia".
Eräältä akateemiselta blogilta jäi haaviin tämä lause:
"Tällä asialla on todella suuri merkitys työhyvinvointiin, millä kuten tiedämme, on suuri vaikutus työn tuottavuuteen."
Mitäs siitä sanotte?
En tiedä ärsyttävyydestä, mutta juuri missään ei näe enää joku-sanaa taivutettavan oikein. Heti kun lähdetään taivuttamaan, käytetään jokin-sanan taivutusmuotoja.
"Hän antoi sen jollekin."
"Joltakin on jäänyt lompakko."
Erään trelaisen optikkoliikkeen työntekijällä oli rinnuksessa nimi: Optinen myyjä"
Yksi makeimpia: Olen ilman tekemättä
Paljonko se kustantaa..
On kallis hinta, kallis hinnasto
"Ilman tekemättä" kuulostaa virolta: "ilma tegemata", "ilma rahata". Suomessa toki karkea virhe.
Lounaismurteissa tuo on myös käytössä: "No en kai mä nyt ilman näkemät ossa sanno." Samantapainen yhtäläisyys viron kielen kanssa on lounaismurteinen "menen sinne pyärän kaa", mikä muualta Suomesta kotoisin oleville kuulostaa siltä kuin polkupyörä olisi seuralaisena.
Mutta eikös vaan vanha suomalainen sananlasku kerro, että "ei kahta iman kolmatta"?
Ärsyttäviä sanontoja (ja esimerkkejä niistä):
"Minun ei TARVII sanoa mitään."
- puhekielessäkin riittää, kun sanoo "ei TARVI sanoa mitään". Kieliopillisesti oikein olisi sanoa tarvitse.
Nimimerkki Hakroa lainatakseni: "Kuka" tai "mikä" merkityksessä "joka". Kulovalkean tavoin levinnyt viime aikoina – siis interrogatiivipronominin käyttö relatiivipronominina.
- Olen siis aivan samaa mieltä, että ärsyttää todella paljon!!!
Entä urheilusuomi? Esimerkkeinä: "Joukkueen pitää pelaa omaa peliä.", "TPS johtaa Jokereita", mutta keitä johtaa Harkimo?, "Suksi oli nyt kunossa", mutta toisesta ei ollut tietoa.
Lisäksi turkulainen jalkapalloilija, ainakin haastateltuna, kelpaisi suoraan vuoden sketsihahmoksi.
Nimenomaan, "ei kahta ilman kolmatta" tai " ei kahta kolmannetta". Kumpikin on oikein. Älä sekoita "kolmatta"-sanan partitiivin päätettä abessiiviin.
"Entä urheilusuomi?"
Muuan jääkiekkoselostaja on keksinyt käyttää absoluuttista komparatiiviä ilman mitä-sanaa: "Hän ei ilmeisemmin pelaa enää kolmannessa erässä."
"Kahteevangihtia."
Kirjoitettuna niin, kuin sen savolaisjuntti kirjoittaa.
Siitäpä ei stadilainen äkkiä ota selvää, mistä on kyse.
Turkkulaisesta puhumattakaan. Mutta nehän onkin vähän...
Love that. Tulisi sanoa: I love that.
Mua ottaa joskus korvaan sanan "oikeasti" jatkuva käyttö: "Se ei Oikeasti oo noin"
Oikein: Oksat olivat lahot eikä juurikaan voinut hyvin.
Väärin: Puu ei juurikaan voinut hyvin.
Taimen istutusohjeessa kuvateksti oikein: Juuri näin!
Istuttajan onneton kommentti työsuorituksen jälkeen: Istutin sen juurikin näin.
Mitäs juurikki siihen sanoi?
Juurikin niin. ÄRSYTTÄÄ
Talonyhtiö. Mistä ihmeestä tuo n-kirjain tuohon tulee?
Sinäpassiivi. Siitä seuraa aina mielenkiintoisia tilanteita.
- Se on ärsyttävää kun sä aina myöhästyt.
- Häh, enhän mä myöhästy koskaan?
- Eiku et sä, vaan...
Kielivirhe pitää aina olla mukana.
Toistuva "ei muuta kun" tai "kaiken kaikkiaan" tms hokeminen tv- tai radio-ohjelmassa.
Sana "kohtuullisen" tarkoittaa jokseenkin aina hyvin tai erittäin.
Kohtuullisen kova peli.
Se, joka käyttää ihmisestä puhuttaessa sanaa "hän" joka, ei osaa kirjoittaa oikein.
Komparatiivin kanssa ei enää käytetä muuta kuin "mitä" : suurempi mitä ... HYI !
Meteorologeolla tuntuu olevan ihan oma jargon. Tosiaan, sensijaan, pysyttelee, tosin, varsin...
Ei ole välttämättä kielivirhe, mutta "pitkässä juoksussa" käyttö "pitkällä tähtäimellä" sijaan ärsyttää.
Kyllä kulunut talvi meni mäkihypyssä suomalaisittain todella kehnosti.
Olen yrittänyt selvittää itselleni, mikä on se suomalainen tapa tai tyyli hoitaa asioita tai tekemisiä juuri suomalaisille ominaisesti.