Kun olen tätäkin palstaa lueskellut ja aina välillä osallistunutkin keskusteluihin, niin minua ihmetyttää tavattomasti se kiihko ja into, joilla takerrutaan merkityksettömiin "virheisiin". Tuo äskettäin "alkaa tekemään" -keskustelu on siitä oikein tyyppiesimerkki, toinen samanlainen tuore tapaus oli jonkun tuohtumus "tulee tekemään" -futuurirakenteesta. Tai sitten nämä, jotka närkästyvät, kun sanojen merkitys laajenee/muuttuu tai erikoistermejä korvataan yleistermeillä.
Mikä teitä oikein nyppii?
Mikä teitä oikein nyppii?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Pienistä palasista kielenkin mureneminen alkaa. Lopulta ei jää jäljelle mitään muuta kuin käyttökelvoton sorakasa.
Annapa jokin esimerkki historiasta, jossa kieli on muuttunut niin, että siitä on tullut käyttökelvoton. Muuttuiko esimerkiksi latina käyttökelvottomaksi sorakasaksi, kun siitä muodostui ranska, italia yms.?
Latina elää yhä monella tavalla, vaikka onkin olevinaan kuollut kieli. Suomella taas ei ole mitään mahdollisuuksia olla kantakieli tai vaikuttaja, se vain rappeutuu tyhmimpien kansanosien osaamattomuuden ja välinpitämättömyyden vuoksi - ei siis kehity vaan rappeutuu. Uuspuolikielisiä on jo olemassa, kun ei osata suomea eikä osata sitä englantiakaan niin hyvin kuin luullaan.
Olisipa meilläkin jotain Ranskan akatemian kaltaista. Sitä ei apukoululaisten huutoäänestyksellä heilutella.
No jos tuollaista rappeutumista ei ole historiassa ennen tapahtunut, niin mikähän mahtaa tehdä juuri suomen tilanteesta erityislaatuisen? Se kyllä tiedetään, että sinulla on tunteet pelissä, mutta osaatko esittää mitään _objektiivista_? Lisäksi "puolikielisten" määrä ei ole lisääntynyt. Se on ihan omaa mielikuvitustasi.
Mitä erityislaatuista sinä oikein tarkoitat ja mitä objektiivista olet vailla?
Uuspuolikielisiä on enemmän kuin luuletkaan ja niitä tulee lisää yhä nopeammin. Olen tehnyt töitä kolmisenkymmentä vuotta alalla, jolla tilanteen näkee harmillisen selvästi. Työelämässä mennään usein luulemalla, kun taidot eivät enää riitä eikä vastapuolta enää ymmärretä viimeistä piirtoa myöten.
Esitäpä nyt muutama esimerkki siitä "rappeutumisesta" ja ennen kaikkea: perustele, mikä olisi kussakin tapauksessa todellinen lisäarvo viestinnälle, joka siitä mielestäsi "oikeasta" muodosta tai sanasta olisi?
Kielellä on vain yksi tarkoitus: viestintä. Jos viesti menee perille, niin kieli toimii.
Olen kerran kiistellyt pitkään siitä, onko kauppasopimukseen kirjoitettu pilkku tullut siihen vahingossa vai tarkoituksella. Kiistely ei ollut aiheetonta, koska silloin, 1980-luvulla 20.000 markkaa oli melkoisen iso raha, ja pilkku ratkaisi, olisiko tuo summa pitänyt maksaa sopimussumman päälle vai sisältyikö se sopimukseen.
Sellainen sopimusteksti, jossa pilkku tai sen puuttuminen voi aiheuttaa tuollaisen merkityseron, on ylipäätään huonosti laadittu.
Olen minäkin tuollaiseen törmännyt ja olisin taatusti kirjoittanut sopimuksen toisin.
Englannin kielen turmiollinen vaikutus suomen kieleen näkyy mm. siten, että akateemisesti koulutettujen henkilöiden laatimissa lääkkeiden valmisteyhteenvedoissa on lukenut esim. "Tarvittaessa annos voidaan suurentaa 500 mg." Alkuperäinen teksti on ollut "If needed, the dose can be increased to 500 mg." Kääntäjältä on unohtunut, että suomessa - hämmästyttävää kyllä - taivutetaan sanoja päätteiden avulla.
Ero elämän ja kuoleman välillä voi olla se, suurennetaanko annosta 500 milligrammaa vai 500 milligrammalla!
Mainosteksteissä tuollaiset virheet ovat tuiki tavallisia: "Osta 100 €, niin saat 10 € lahjakortin." Miksi minä haluaisin ostaa sata euroa? Paljonko sata euroa maksaa? Myös joka-pronominin käyttö mikä-pronominin sijasta voi aiheuttaa tulkintavaikeuksia ja jopa juridisia ja taloudellisia ongelmia.
Siis: Ero elämän ja kuoleman välillä voi olla se, suurennetaanko annosta 500 milligrammaan vai 500 milligrammalla!
Oletkohan itse puolikielinen, kun et ymmärrä selvää suomea? Kysyin, että miten suomi muka voi rappeutua käyttökelvottomaksi, kun sellaista ei ole muuallakaan koskaan tapahtunut. Et vieläkään osannut vastata tähän. Yksinkertaisesti ajatus, että kieli edes voisi rappeutua niin, ettei sillä voi enää kommunikoida ymmärrettävästi, osoittaa todellisuuden tajun hämärtymistä.
Lisäksi et ilmeisesti edes tiedä, mitä puolikielisyys tarkoittaa. Puolikielisyyttä on se, että kaksikielinen henkilö ei opi kumpaakaan kieltä kunnolla, eikä suinkaan se, että ihmiset laiskuuttaan käyttävät kieltänsä huolimattomasti.
Olen valitettavasti tavannut suomalaisnatiiveja puolikielisiä, eli ihmisiä, joiden äidinkielen osaaminen on korkeintaan puolittaista. Kaikista en tiedä, onko kyse lukihäiriöstä, mutta osa heistä on sellaisia, joilta koulun opetus on mennyt lähes kokonaan ohi eikä lukeminen ole kiinnostanut heitä vähääkään.
Niinpä heidän sanastonsa on suppea, ja kirjallisista esityksistä ei juuri selvää saa.
>> Puolikielisyyttä on se, että kaksikielinen henkilö ei opi kumpaakaan kieltä kunnolla, eikä suinkaan se, että ihmiset laiskuuttaan käyttävät kieltänsä huolimattomasti.
Ei oikeastaan. Ei ole olemassa sellaista auktoriteettia, joka voisi aidosti määrätä, mitä jokin sana tarkoittaa (KOTUS tai Ranskan Akatemia välillä sitä kielialueillaan yrittävät, mutta todellisuudessahan sanojen merkityksen määräävät niiden käyttäjät). Kieli ja sanojen merkitykset määräytyvät "markkinoilla".
Usein sanotaan, että kieli on sopimus, mikä on itsessään hieno esimerkki siitä, miten sanojen merkitys on häilyvä. Mistäänhän ei voi löytää sellaista kaikkien suomea puhuvien allekirjoittamaa sopimuspaperia, johon olisi kirjattu vaikkapa sanan "puolikielinen" täsmällinen merkitys. Ja toisaalta: sopimuksia voi muuttaa.