Paita nurinpäin?

Mikä se sellanen paukku on, rohkeehan olen ilman paukkujaki. Jaa, no vähän oon ´paukutellut ´, kun eilen söin hernerokkaa, kotitekosta, hyvväähän se, mut pannee paukuttelemaan.

Haitanneeko mittää!
Sisareni meni erään kerran papiljotit päässä bussiin ja huomasi vasta palan matkustettuaan ;-)).
Oli kuitenkin sen verran ronski mieleltään että keräsi ne 'lontit' pois ja joku matkustaja oli antanut muovikassin jonne sitten sai ne piiloon.
Paluumatkalla papiljottikassi oli sitten joko pudonnut bussin lattialle tai vain unohtanut pitää siitä huolta ja kotiin palattua ei ollut enää huolta papiljonteista.


Monet makosat naurut on näillä pienillä ajatuskatkoilla naurettu.

Älähä hättäile op-jolla, ei luotsikaan kaikkitietävä voi olla tuonkaan rohkasupaukun merkityksestä, eiköhän se selvii ilman häntäki.

Nuttu nurin, onni oikein, ei ollut minulle osuva hokema, koska puin puseron saumat nurinperin, kaveri huomasi, huomautti, eikä tehnyt mitään saadakseen onnen puolelleni.

Nuttu nurin jas väärä kaveri vieressä, voisin sanoa, pettyneenä.

Nurinpäinhän paita silloin on, kun saumat on ulkopuolella. Kuopusvauvani iho oli hyvin herkkä, ja tarkoituksella puin aluspaidan nurinpäin. Väärinpäin paita on silloin, kun etumus on takana, toisin sanoen se on takaperin. Yhteen aikaan teininä oli muotia pukea villatakki takaperin, napit selän puolelle.

Pukeutumismokia on sattunut itsekellekin, töihin lähtiessä kiireessä tuli pusero useinkin nurinpäin, viimeistään niskalapusta joku ystävällinen sielu sen huomasi ennen pitkää. Kerran puin kahdet rintsikat päällekkäin ja olikin topakka olo koko päivän. Joskus kollegan housunlahkeesta roikkui sinne illalla riisuuntuessa jääneet sukkahousut, ja "juopuneen napissa" on varmasti jokaisen pusero joskus ollut. Erityisesti piti tarkkailla, ettei naistenhuonekäyntien jälkeen hameen helma ollut ylhäällä , tälle ilmiölle oli nimenä Överby.

Mieheni puki kerran toiseen jalkaan ruskean, toiseen mustan kengän, samaa hänen vuosikausia suosimaansa mallia muuten olivat. Kukaan ei töissäkään huomannut, vasta ruokatunnilla kaupungilla naisten hymyt ja ilkikuriset vilkaisut kenkiin paljastivat asian. Mutta kuulemma kannatti... niin paljon kauniita hymyjä

Torstahan nyt on , toivoa täynnä, ja toivo kantaa meitä päivästä toiseen.

Ei ole kuin viikko sitten kun vanhat pitkikset oli pudota tavaratalossa! Roikkuivat kiusallisesti lähes vesirajan tuntumassa.
No, eipä muuta kuin hilata niitä yhtenään ylös, vaan eihän ne liikkuessa pitäneet,...lopulta kävelin saatuani ne kohdalleen, käsi puseron läpi rutussa vyötärönauhassa, ja johan meikäläisellä taas toimi:D

Kassalla pakattuani tavarat, oli taas lähtiessä hilattava ja nosteltava kuin vessasta tulleena niitä ylöspäin!,... byääh
Tuo 3 kg laihduttaminen on vaikuttanut muutenkin löysään kumpparinauhaan. Nyt siinä komeilee solmu, ja kotihousuina kelpaa!

Khöm, vai mikä se on. Tulee mieleen se tippaakaan en kehu, mutta sellainen jehu on Kalle Aaltonen.
...ja viistoista miestä mun päälleni len hei tuijalleraa, hei tuijalleraa, mä tinttasin sitä joka hyökkäsi ens...

Kivahan se on joskus kirjoittaa, vaikka ei olis edes asian tynkää, ei aiheesta eikä aiheen syrjästä,kuten tuossa edellä muutamat ovat ilokseen tehneet.

Huonosta tuurista ei ole syyttäminen pukeutumista, ainahan olisi epäonnen päiviä kun kostyymit on kohillaan ja meikit paikallaan.
Huonon tuurin piikkin laitan tämänkin yön, vaikka yöpaitani oli kyllä nurin päin. Sen pidänkin nurin, koska arkaan ihoon nuo trikoisen yöpaitani saumat painavat. Herkkä hipiä ei salli suuria saumoja.

Ryppyjä minun ihossani kuitenkin on ja ne siihen ikäänkuin istuvatkin ikäni mukaan.
Elämä on ajellut potkukelkalla ja luistimilla pitkin poskia, perunapelloksi sitä ei suinkaan onnekseni ole muokattu. Pottunokka kuitenkin istuu kuin nenä päässä, mutta enpä sitäkään ole pienentää aikonut. Ei, ei siihen ole kukaan iskenyt, turvotushan laskee aikanaa, ei aina edes hierontaa kaivata kuten joihinkin turvotuksiin.

Kerran minäkin olen paplarit päässä reissuun lähtenyt, mutta tarkoitus pyhittää keinot. Ulkonäölliset seikat pakottivat varautumaan edessä olevaan tilaisuuteen ja hiuksiin piti saada kuohkeus ja kiharuus matkan aikana. Kyllä ne vähän ihmiset katsoivat pyykkimuijan huiviani kun keskellä Helsingin kaupunkia kruisailin.
Poikkesin stokkallakin eväitä ostamassa, kuinka sattuikaan siellä tuttuni olemaan ja huomautti paplareistani, minä siihen kauhistuneena; " Voi taivas ja takkini alla on pelkät pikkuhousut."

On se elämä joskus hauskaakin, varsinkin jos herää omaan naurunkiherrykseensä.
Eipä tässä muuta kuin lämpimän maitotilkan ja sämpylänpuolikkaan jälkeen, pyyhkäistä tuo abstrakti 3 metrin korkeudella tempoileva, autoritaarinen olio silmistään, öitä.

Ihan tuo satu ei tänne päde.
On monia joita on kiusattu, ja monia jotka ovat kiusaajia.

On opittava kunnioittamaan kanssakulkijoita

Näin aamutuimaan kiva ketju, tulee hyvämieli lukijalle.

Mitä vanhemmaks tulee sitä enempi alkaa kaivella, varsinkin ikäviä asioita?

Jollakin on puhjennut ...(o.o) puhekupla ;-DD!

Nii, yht´äkkii heräsin nokosilta, makoilin lämpimän peiton alla, kun oli karsee pohjoistuuli ulkona, ni nukahin. Se pittää vihon viimen oikasta ainaki, jos luotsil ei vaan oo mittään sitä vastaan, että en helekutissa juo Suomi-viinalitkua, vaan Brandyy tai wiskii tietysti. Epäoikeudenmukasta sekkii, levittää väärii tietoi.

Taisin joskus tahallain ilmotella Suomi-viinasta, mut sekkii oli kukkua, sanoin vain hellyydellä senkii, ettei tulis kademieltä ja että oon nii isänmaallinen...!!!

Menimme jouluaaton illalliselle tyttären anoppilaan ja vasta juhlapöydässä joku huomautti kohteliaasti, että onko sinulla pusero nurin. Olihan se, mutta itse en ehkä olisi huomannutkaan. Sitten kyllä hehkutin, että nyt tulee satavarmasti kenovoitto. Katin hännät tuli!