Nykyajan ihmiset ovat vieraantuneet todellisuudesta myöskin ruoassa. Monessa pienemmässä kaupassa ei ole myynnissä esim. sian tai naudan kieltä koska ihmiset eivät osaa ostaa sitä. Mielestäni kieli on eläimen hienomakuisin osa. Toisaalta usein on sen sijaan myynnissä sydäntä. Kyllähän sitä voi syodä, mutta se on pelkkää sitkeää lihasta. Ennen maalla sydän yleensä keitettiin kissoille. Maksaa sentään on myynnissä mutta munuaiset ovat jo harvinaisia.
Tähän voi vain todeta, että jossain palstalla kysyjä tiedusteli hätääntyneenä: onko siinä perää, että makkaroihin käytetään sisäelimiä. Kauheaa!! No, nyt ei juuri käytetä ja makkara ei maistukaan enää miltään paitsi vehnäjauhoilta.
Tähän voi vain todeta, että jossain palstalla kysyjä tiedusteli hätääntyneenä: onko siinä perää, että makkaroihin käytetään sisäelimiä. Kauheaa!! No, nyt ei juuri käytetä ja makkara ei maistukaan enää miltään paitsi vehnäjauhoilta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
No mutta esimerkiksi ryynäreissä ja mustassa makkarassa on oikeastaan kaikki siasta - niin liha, rasva, sisäelimet (maksa, munuaiset, sydän, keuhkot jne...) kuin myös verta.
Senpä takia ne maistuvatkin niin herkullisilta vaikka naiseni aina jaksaakin valittaa niiden hajusta niitä paistaessa - pienet viilot makkaran pintaan ja paistetaan pinta tumman rapsakaksi ja tarjotaan silkinpehmeän perunamuussin kera.
Viime kesänä grillasin muutaman kerran ryynäreitä avoimessa ulkoilmassa (koska naiseni ei pidä makkaran hajusta asunnossa) ja grillin savut vain saivat makkarat maistumaan vieläkin paremmilta.
Joten - kyllä Suomessakin syödään vielä sisäelimiä - tosin sydäntä olen yleensä syöttänyt koiralle. Mitä enemmän eläin käyttää jotain lihasta niin sen sitkeämpää se on - kuten sydän tai poskilihas - pitkä haudutus tosin mureuttaa nekin ja maku on mainio.
Moro!
Tosi on. Musta makkara on poikaa.
Jos on niin perverssi, että kusen mausta tykkää niin sitten vaan munuaista nenän alle. Sehän on aika sama kuin söisi autosta katalysaattorin.
Vanhassa Ladassani ei ole moisia vierasaineiden kerääjiä joten syön mielellään vajaan vuoden eläneen eläimen munuaisen hyvin huuhdeltuna ja valmistettuna.
Kusen maku sinun suuhusi tulee vain kuplasta otsassasi tai "nesteen" noustua huvvuun.
Moro Suomenmieli.
Annan Sinulle hyvän vihjeen. Huuhtele ensin.
Et kai naisellekaan työnnä suuhun pesemätöntä peliä?
Oppia ikä kaikki, sinulle tiedoksi. Ei niitä munuaisia raakana syödä.
Metsästäjänä käytän kyllä peuroista myös sisäelimet hyödyksi. Kieli, maksa, sydän ja munuaiset on normikamaa, pallit olen kyllä vienyt muiden roippeiden kanssa ketuille haaskalle. Aivoja maistoin koemielessä, ja ne maistuivat paljolti samalta, kuin kateenkorva, hieman "metallisella" lisämaulla höystettynä.
Ennen aikaan elukat käytettiin toki paremmin hyödyksi. Lapissa söivät poroilta kaviotkin. Koparakeitoksi kutsuvat sitä perinneruokaa. Kerran Savukoskella ollessani, olen sitäkin herkkua maistanut, ja se saa minulta jäädä siihen kertaan.
Kiitos vihjeestä, että munuaiset pitää jotenkin valmistaa!
En ole syönyt koparakeittoa mutta onko tosiaan niin, että kaviot SYÖDÄÄN? Ennen hernekeitossa oli sian sorkkia makua antamassa (rustot) mutta ei niitä sentään syöty, siis kokonaan.
Kyllä ne munaisetkin pitää valmistaa - raakana ei oikeastaan kannata syödä mitään eläintä vaikka inuiitit vetävätkin hylkeen maksaa raakana ja ovat vieläkin elossa. Ei kyllä maistuisi mulle, mutta mihin tottuu niin kaiketi se on siinä.
Ei kaikkea rustoisia osia syödä kokonaan vaikka Kiinassa syödäänkin uppopaistettuja kanankoipia. Yleensä näiden osien on tarkoitus tuoda makua ruokaan kuten luuytimenkin (luuta ei siis syödä) tai muodostaa gelatiinia joka jähmettyy kylmetessään kuten aladoobeissa.
Ilmeisesti "metsien miehelle" tarjottu suppa ei ollut hyvin valmistettu ja aivan oikeutetusti "nauttiminen" jäi siihen yhteen kertaan. Niinkuin kaikkien ruokien kohdalla - ne voidaan valmistaa joko makoisiksi tai liki syömäkelvottomiksi - aina se on kokista ja hänen osaamisestaan kiinni.
mustaanmakkaraan ei todella tule sisä elimiä se on fakta tieto just tänään 2000 kiloa mustaa tehnyt .
Koparakeitto on lappilainen perinneruoka, kyllä ne syödään, ei siinä sopassa juuri muuta ole ollut muhimassa. Kerran kun asiasta keskustelin erään saamelaisen kanssa, niin hän sanoi kyllä, koparekeiton olevan köyhien ruokaa. Se on helppo uskoa. Aikanaan se on varmasti ollut yleinen soppa, nykyään melkeinpä vain lappilaisissa tapahtumissa tarjottava erikoisherkku. Toki sen herkku sanan voi siitä jättää pois, koska se antaa sopasta vääränlaista infoa.
Niitä kynsiä saa kyllä keittää tuhdisti, että edes pehmenevät syöntikuntoon.
Aihe meni vähän sivuun sisäelimistä, anteeksi sitä.
Asia on just niin. Se on verimakkaraa.
Nykyään ei ehkä enää käytetä koko elikkoa makkaraan mutta ennen muu olisi ollut tuhlausta http://www.reklaamikari.fi/musta/vanhat.html#01 .
Näin se maailma muuttuu ja me sen mukana.
Onkohan nämä ihmiset purreet raakaa sydäntä, jotka väittävät sitä sitkeäksi? 4:n tunnin keitto! Tulee esim. vaikka hyvä tilliliha, jos ei aina halua leikkeleenä syödä.
Älkäähän panko sitä mustaamakkaraa suuhunne , eikä "veristä" pihviä , siinä saattaapi piillä hiven sielua , jota ei liene hyvä mussuttaa.
Kaikki on suhteellista niinkuin sydämen sitkeys syödessä. Lehmän liha on tosi sitkeää jos sitä vertaa sian lihaan. Nyt meni väärin, siis sonnin liha.
Jos sydän maksaa kaupassa enemmän kuin kieli niin ei kai kukaan vapaaehtoisesti osta kalliimpaa ja huonompaa. Tietysti saa ostaa jos haluaa.