Ympäristön paine ja vegaanius

Kylässä voi syödä perunaa, leipää ja salaattia. Jättää vaan lihan poijes. Kotona voi kokkailla kaikenlaista vegeruokaa. Perheenjäsenet on yleensä ok asian kanssa. Koulussa ja muualla voi kuulla kuittailua ja sitä, kuinka on olevinaan parempi ihminen. Hehheh. Totuus on se, että ei ole olevinaan vaan ON parempi ihminen (jos aletaan saivartelemaan.)

Minusta tuntui alkuun, että olisi ollut helpompi olla homo, joka tulee kaapista ulos, kuin kertoa kaikille tutuille ja perheelle/sukulaisille, että olen ruennut sitten vegaaniksi, että en syö kyläillessä enää mitään mitä ennen olen syönyt.

No aikaa on kulunut ja hyvin on lähipiiri tottunut. Silti huomaa miten sitä on ns. vähemmistönä, kun jokapaikassa on ruuassa jotain eläinperäistä. Haasteellista siten, mutta ei ongelma todellakaan.
Olen vegaani ja ylpeä siitä, moni ei ymmärrä, mutta mitäpä siitä.
Töissä pidän omia eväitä ja laittelen monipuolisia ruokia.
Netti on pelastus, sieltä löytyy vertaistuke ja paaaaljon reseptejä ja vinkkejä ;)
Lihan sijasta proteiininlähteenä käytän itse tekemää seitania, soijajuttuja, palkokasveja, yms. urheilen paljon joten myös välillä urheiluravinteitakin käytän (soija/riisi yms. vegeprotskuja, ne on yleistynyt aika paljon)
Tosin kaiken voisi saada ravinnostakin, mutta helppo ja laiska tie on napata treenin jälkeen palautusta tuolleen lisäravinteella :)
Rupesin aikuisiällä vegaaninksi, olin sitä ennen kasvissyöjä n. puolivuotta eli pieni siirtymä aika oli. Enkä ole katunut päivääkään.
Mitä pitempään teet tätä, sitä helpommaksi muuttuu asiat ja silmäkin harjaantuu kauppakäynneillä ja ruuanlaitto tulee kuin itsestään.

Heippa.

Kasvissyöjäksi ryhtyminen vaatii rohkeutta ja oman pään pitämistä. Omaa päätöstään ja itseään pitää kunnioittaa niin paljon että jämäkästi mutta ystävällisesti pitää puolensa kyläpaikoissa.

Huomauttaisin myös että jos syöt kalaa niin ethän kutsu itseäsi vegaaniksi, sillä se aiheuttaa sekaaneissa sekaannusta kun he sitten saattavat luulla että me kaikki muutkin vegaanit syödään kalaa. Ehkä nimityksesi voisi olla sitten pesco-vegaani.

Voit itse valita mitä syöt, sinun ei tarvitse selitellä tai pahoitella muille.

Itse teen niin, että kyläpaikoissa juon kahvin mustana(jotkut ystäväni jopa kylläkin ostavat minulle oman maidon pelkkää kahvia varten!), en syö tuotteita jotka eivät ole vegaanisia. Kylässä pystyy hyvin käymään ilman keksejäkin. Jos menen pitemmäksi aikaa kylään niin teen itse omat ruokani. Niitä voi tarjota sitten muillekin.

Hyvä huomio - kala ei ole kasvis :) Minulla on vielä vähän hakusessa mitä syödä ja mitä ei, mutta jospa se tästä pikkuhiljaa muotoutuu ja nimitys kanssa ettei väärinkäsityksiä synny.

Kiitos kannustuksesta ja mukavista kommenteista, kyllä minulla vielä joku päivä on rohkeutta "tulla kaapista ulos"

Ihan tässä ohimennen, nyt kun on viisaampaa porukkaa paikalla, millä perustelette riistan poisjättämisen? Toistaiseksi en näe mitään väärää riistan järvikalan syömisessä. Olen kyllä avoin muuttamaan mielipidettäni :)

Esimerkiksi hirvikanta Suomessa (nykyään!) on hyvällä mallilla, ja niitä on ampua asti. Tarkka lainsäädäntö varmistaa, ettei metsästystä harjoiteta liikaa. Metsässä elävä hirvi elää onnellista elämää, eikä yleensä ehdi edes tajuamaan että joutui ammutuksi. Joskus tietenkin osuma on huono ja hirvi jää eloon, mutta riskiä pienennetään ampumaharjoituksilla ja suuri metsästäjäryhmä saa haavoittuneen hirven nopeasti kiinni ja lopettaa sen.

Toisena riistalinnut, joissa on lähes sama tilanne. Haavakkoja tosin jää useammin metsään kitumaan, sillä lintu voi karata kauaskin jos vain lentoon pääsee. Siksi suositellaan käytettäväksi koiraa ja runsaasti aikaa haavoittuneen linnun jäljittämiseen. Usein lintu löytyy ja voidaan lopettaa nopeasti. Lisäksi metsästäjän pitää varata aikaa ampumaharjoituksiin, jotta osuma olisi tarkka eikä haavakkoja tulisi.

Ja sitten Suomen järvikalat. Minua iljettää useiden kalastajien tapa jättää kala tukehtumaan veneen pohjalle (voi kestää kauankin!). Siksi en halua syödä ulkomaisia kaloja, vaan lähipiirini kalastamaa. Silloin tiedän, että kalan suurin kärsimys oli koukku huulessa, minkä jälkeen se on tainnutettu välittömästi ja veret laskettu.

Hyvä huomio! Jos joka Jamppa Suomessa vaihtaisi possun ja naudan hirveen, loppuisi täältä hirvet alta aikayksikön. Vedetään vielä ihan äärimmilleen: joku Jannu löytää markkinaraon tästä ja alkaa kasvattaa teurashirviä. Koska nykyiset hirvet ovat hidaskasvuisia, jalostetaan hirvestä nopeakasvuisempi rotu. Teurashirviä aletaan kasvattaa suurissa hallirakennuksissa ja niiden liikkumista rajoitetaan, jottei energiaa kulu lämmöntuottoon ja liikuntaan vaan menee suoraan kasvuun.

Kutakuinkin noin kävi possujen ja nautojen esi-isille.

Mitähän tuohon Suomen järvikaloihin osaisi kukaan sanoa? Suomen järvet ovat nykyään niin rehevöityneitä, että hoitokalastus on paikoin välttämätöntä. Tietenkään rehevöityminen ei ole kalojen vika, mutta kalakannan rajoitus on osa järven pelastamista (ettei kasva umpeen).

Ihmiset lykkäävät "paskansa" järveen -> Järvi rehevöityy -> Plankton lisääntyy -> Kalat lisääntyy -> Järvi rehevöityy entisestään kalojen vuoksi

Totta kai lähdetään siitä että järven rehevöitys lopetetaan ihmisten toimesta. Mutta heti seuraavana on vähennettävä kalakantaa, erityisesti särkiä. Nykyään tämän hoitokalastus hoidetaan jättimäisellä loukulla, ja särjet, ahvenet ja hauet heitetään metsään märkänemään. Tässä välissä minä astuisin kuvaan ja napsaisen päivällisen mukaan :)

Ihan toinen juttu on sitten lohikalat (miinus muikku). Luonnonvaraisina niitä kalastetaan liikaa, enkä edes viitsi alkaa luetteloimaan mikä on väärin lohen kasvatuksessa suurissa tuotantoaltaissa....

Tulikirahvi, tosi ikävä kuulla tuosta mummosi käytöksestä yo-juhlasta :( Olisi se ihanaa, jos ihmiset saisi syödä ja olla syömättä mitä haluaa ilman jupinoita! Omassa suvussani on u-s-k-o-m-a-t-t-o-m-a-n ennakkoluuloisia tyyppejä ja jotain tuollaista on luultavasti tulossa kunhan tämä muka-vegeys ilmenee... Mutta pitää kasvattaa paksu nahka! :)

Tässä vaiheessa kun syömishäiriösi ei ole vielä riistäytynyt käsistä kannattaa ottaa vakava aikalisä.

Minulla on pitkä ja laaja kokemus erilaisista erikoisruokavalioista. Voin hyvällä syyllä sanoa, että sosiaaliset paineet ovat todellisia. Omia eväitä olen kantanut mukanani sekä itselleni että lapsilleni. Mutta aika nopeasti sen oppii, kuinka paljon mihinkin kyläpaikkaan niitä pitää ottaa, ja missä saa riittävästi syötävää talon puolesta.

Itse noudatan tällä hetkellä melko tarkkaan vegaanista ruokavaliota, (en ole vegaani, sillä käytän nahkakenkiä hyvällä omalla tunnolla) terveydellisistä syistä. Kasvisruoka ei ole omille sukulaisilleni mikään ongelma. Äitini on ollut kasvissyöjä 70-luvulta alkaen, ja siskoni on vegaani. Mutta seuraava anoppilan vierailu vähän jännittää. Ehkä pääsen kokkaamaan siellä omat ruokani, ja tarjoamaan siitä maistiaisen myös apelleni. Anoppi tuskin suostuu kasvisruokaa maistamaankaan.

Mitäs kun mulla on sellainen anoppi joka (tämä ei ole vitsi) lappaa itse lautaselleni lihaa eikä välitä vaikka olisi syynä vegaanius tai vaikka sanoisin että olen laihdutuskuurilla. Ja olen jo melkein 30!!! Ja sitten se istuu pöydässä ja kyttää että syön kaiken. Tiedän että aikuisena ihmisenä minulla olisi OIKEUS syödä tasan sitä mitä itse haluan tai olla kokonaan syömättä mutta kun en tosiaankaan haluaisi anoppilassa nostaa mitään draamaa pystyyn.

Omat vanhemmatkin on vähän samanlaisia mutta heille sentään kehtaa sanoa vastaan. Onnekkaita ne joiden anopit välittävät vain omista asioistaan..

Joo, se on jännä ilmiö miten löytyy oikeasti ihmisiä joille on tärkeää kontrolloida sitä mitä toinen syö. Se pätee minkä tahansa ruokavalion aloittamiseen, että sitten kaikki alkaa yhtäkkiä tekemään syömisestä tai syömättämyydestä kauhean ison numeron.

Varmaan siinä täytyy olla kyse siitä, että jos yksi alkaa elää terveellisesti niin se tuottaa huonoa omaatuntoa muille, joka voi purkautua jopa kiukkuna. Niinhän se on, että jos yksi aloittaa vähän katsomaan mitä syö ja kilot sen seurauksena alkavat onnistuneesti tippua niin sekin herättää yhtä lailla muissa kateuden ja ajatuksen että "pitäisköhän munkin...."

Oman kokemukseni mukaan monet kyllä tiedostavat sen myös ettei eläinten kiduttaminen ole sitä mitä täysin hyvä ihminen tekisi mutta ajatus sivuutetaan ahneuden vuoksi.

Joo, se on jännä ilmiö miten löytyy oikeasti ihmisiä joille on tärkeää kontrolloida sitä mitä toinen syö. Se pätee minkä tahansa ruokavalion aloittamiseen, että sitten kaikki alkaa yhtäkkiä tekemään syömisestä tai syömättämyydestä kauhean ison numeron.

Varmaan siinä täytyy olla kyse siitä, että jos yksi alkaa elää terveellisesti niin se tuottaa huonoa omaatuntoa muille, joka voi purkautua jopa kiukkuna. Niinhän se on, että jos yksi aloittaa vähän katsomaan mitä syö ja kilot sen seurauksena alkavat onnistuneesti tippua niin sekin herättää yhtä lailla muissa kateuden ja ajatuksen että "pitäisköhän munkin...."

Oman kokemukseni mukaan monet kyllä tiedostavat sen myös ettei eläinten kiduttaminen ole sitä mitä täysin hyvä ihminen tekisi mutta ajatus sivuutetaan ahneuden vuoksi.