kuin kielikysymys, mutta kysynpä kuitenkin:
Mitä mieltä olette siitä, että erilaiset viralliset tahot käyttävät jopa ensimmäisessä yhteydenotossaan tervehdysmuotoa: "Hei Tiina". Siis kirjallisessa viestinnässä. Ja allekirjoitus kirjoittajalta itseltään on sitten kyllä tyyppiä: Ystävällisin terveisin
Marketta Markettalainen, lakiosaston assitentti, nimenkirjoitusoikeutettu.
Minä en pidä tuosta. Hyväksyisin sen, että olisi vain "Hei", mutta kun otetaan heti etunimi ja sinuttelu sitten käyttöön puheessa tai tekstissä, niin minä vierastan tuollaista. Itse en ainakaan rupeaisi, en pystyisi edes, puhuttelemaan minulle tuntematonta henkilö etunimeltä virallisissa yhteyksissä, lapsi harvoin on virallisissa yhteyksissä, lasta voisin etunimellä puhutella. Jopa tekstisisällössä välttäisin etunimi, saati etunimi sukunimi, käytäntöä, pyrkisin tekstin laatimaan niin, ettei nimeä tarvita, kohteliaaseen sävyyn.
Minusta se, että joku virallinen taho rupeaa suoraan käyttämään etunimeä on holhoavaa, ihmistä käsitellään kuin lasta, että mitenkä olisi, Tiina, jos ... Tiina, kiitos kirjeistäsi. Tiina, me teemme näin.
En tykkää. Mutta kai se on sitten yleinen käytäntö.
Englanninkielinen verbi to patronize kuvaa sitä, millaiseksi minä kuvaamani koen.
Mitä mieltä olette siitä, että erilaiset viralliset tahot käyttävät jopa ensimmäisessä yhteydenotossaan tervehdysmuotoa: "Hei Tiina". Siis kirjallisessa viestinnässä. Ja allekirjoitus kirjoittajalta itseltään on sitten kyllä tyyppiä: Ystävällisin terveisin
Marketta Markettalainen, lakiosaston assitentti, nimenkirjoitusoikeutettu.
Minä en pidä tuosta. Hyväksyisin sen, että olisi vain "Hei", mutta kun otetaan heti etunimi ja sinuttelu sitten käyttöön puheessa tai tekstissä, niin minä vierastan tuollaista. Itse en ainakaan rupeaisi, en pystyisi edes, puhuttelemaan minulle tuntematonta henkilö etunimeltä virallisissa yhteyksissä, lapsi harvoin on virallisissa yhteyksissä, lasta voisin etunimellä puhutella. Jopa tekstisisällössä välttäisin etunimi, saati etunimi sukunimi, käytäntöä, pyrkisin tekstin laatimaan niin, ettei nimeä tarvita, kohteliaaseen sävyyn.
Minusta se, että joku virallinen taho rupeaa suoraan käyttämään etunimeä on holhoavaa, ihmistä käsitellään kuin lasta, että mitenkä olisi, Tiina, jos ... Tiina, kiitos kirjeistäsi. Tiina, me teemme näin.
En tykkää. Mutta kai se on sitten yleinen käytäntö.
Englanninkielinen verbi to patronize kuvaa sitä, millaiseksi minä kuvaamani koen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen seitsemättä kymmentäni käyvä eläkeukko. Kaikki vastaavaa postia minulle lähettävät henkilöt lienevät minua nuorempia. En minä silti osaa tuollaista puhuttelua suuresti paheksua saati siitä loukkaantua – puoliksi huvittunut myönnän olevani.
Ehkäpä viranomaisvaltaa käyttävältä taholta voisi teitittelyä odottaakin. Sen sijaan saadessani postia vaikkapa itse valitsemaltani pankilta, vakuutusyhtiöltä tai vastaavalta, en pane tuntemattoman asiakaspalvelijan sinuttelevia yhteydenottoja pahakseni.
Tönkkö teitittely alkaa (ainakin joissakin yhteyksissä) melkeinpä ärsyttää enemmän. Oma lukunsa ovat sitten ne onnettomat, jotka eivät osaa pysyä linjalla vaan sinuttelevat ja teitittelevät vuoron perään.
Kiitos vastauksesta.
Itse olen vasta vähän päälle viisikymmentä, enkä siltikään pidä tuosta tavasta, josta kerroin aloituksessa.
Ei teitittelynkään tarvitse olla tönkköä, vaan sen voi hoitaa sujuvasti ja nätisti. Mielestäni tekstejä voi tuottaa ilman Te-teitittelyjä.
Kun en itse koe pystyväni edes kirjoittamaan saati puhumaan vieraalle (muidenkin kuin itse valitsemiensa pankkien kanssa voi joutua viestittelemään) aikuiselle kuin lapselle, en halua, että itseänikään kukaan kohtelee kuin lasta rupeamalla heti ensimmäiseksi käyttämään Hei Tiina. Tällöinhän jos tuota patronizing-tyylistä kirjoitustyyliä käytetään, pitäisi allekirjoittaakin Terveisin Marketta.
Niin ja mielipiteitähän minä pyysin. Että kiitos mielipiteestäsi.
Ruotsalaista käytäntöähän tuollainen on. Siellä saattaa paikallisen Kelan virkailija soittaa ja livertää: "Hej Pekka, det är Louise!...från Försäkringskassan...".
Näitä ei käytetä virallisissa yhteyksissä vaan myytäessä jotain, siis käyttökieltä. Kaikenlaista nykyään on.
Pahinta on kun tuo kaytanto kaannetaan englanniksi. Hello Tiina on kuin metsaan huhuilisi tai kirjoittaisi vaha-alyiselle.
Toisaalta taas Dear Mrs. Puppula suomeksi ei toimi ollenkaan, "Rakas Rouva Puppula". Mikahan olisi paras tapa suomeksi, itse olen kayttanyt nimi/osoite tervehdysta kun en muutakaan ole keksinyt.
No, ainakaan Britanniassa tai Yhdysvalloissa ei ole edes korrektia käyttää virallisissa yhteyksissä Hello jne. Aloitus lienee edelleen Dear Sir, Dear Madam jne.
Vai lienenkö väärässä?
Olen ollut satunnaisesti telex-, telefax- ja sähköpostikirjeenvaihdossa muodolliseksi tiedettyjen saksalaisten kanssa yli 30 vuoden aikana. Kun ennestään tuntematon mies- tai naishenkilö ottaa sieltä päin minuun yhteyttä, niin yhä useammin saan mielihyväkseni lukea puhutteluriviltä ”Hallo Herr (sukunimeni)” iänikuisen ja ontolta kalskahtavan ”Sehr geehrter Herr (sukunimeni)” asemesta. Tuollainen typerä nuoleskelu joutaa hyvinkin jo historian roskatynnyreihin – en halua olla kenellekään ”korkeasti kunnioitettu” vaan tasavertainen ihminen tasavertaiselle ihmiselle.
Teitittelymuotoahan saksalainen tuossa vaiheessa tietenkin edelleen käyttää; sinunkauppojen aika on myöhemmin jos on ollakseen.
Anglosaksimaailman puolella ei ole mitenkään harvinaista, että jo ensimmäisessä yhteydenotossa minua puhutellaan etunimeltä. Hyvä niin.
>> Anglosaksimaailman puolella ei ole mitenkään harvinaista, että jo ensimmäisessä yhteydenotossa minua puhutellaan etunimeltä. Hyvä niin.
Toimialakin saattaa vaikuttaa. Ainakin meillä ICT-alalla käytetään lähes aina etunimiä.
Nokialla oli muuten ainakin aiemmin sellaiset henkilökortitkin, joissa etunimi oli paljon isommalla fontilla kuin sukunimi.
Näistä eri maiden kulttuurieroista on saatavissa tietoa erilaisista käytösoppaista. Olen niitä ihan vähän aikaa sitten tutkinut (tuoreita kirjoja), eikä tämä käytöskulttuuri kyllä kovin paljon ole muuttunut niiden oppaiden mukaan. Eli jos (businessmaailmassa) ei tunneta henkilöä pitkältä ajanjaksolta jo, niin ei tosiaankaan kirjoitella Hello ja etunimi perään.
Businessmaailma on eri asia kuin penpal-kirjeenvaihto.
Pelkän etunimen (Hello John, ...) käyttö vaikuttaa brittikulttuurissa korostetun tuttavalliselta, joten se jos mikä on nuoleskelua varsinkin kaupallisissa yhteyksissä. Heti tulee tunne, että "firma pitää sinua vanhana tuttunaan: sinulle ollaan myymässä jotain". Nettikaupassa se on tyypillistä, tosin kun itse tilaus toimitetaan, se toimitetaan Miss, Mr, Mrs, Ms, Lord, Lady sille ja sille. Hämmästyin suuresti, kun etunimestä oli lähetykseen pantu vain alkukirjain, siis titteli oli tärkeämpi kuin etunimi.