Luin tuollaisen kommentin täältä Suomi24:sta ja löysin itseni olemassa eri mieltä sen kanssa. Sillä jos ihminen tuhoaa luontoa suuressa mittakaavassa ja saattaa lajeja sukupuutton päämääränsä päästäkseen, pitääkö se sitten enää paikkansa.
Miksi luonto suunnittelisi lajin, joka aiheuttaa hallaa itselleen? Eikö ihminen olisi pikemminkin luonnon kanssa täydellisessä tasapainossa jos väite olisi tosi?
http://youtu.be/XAi3VTSdTxU
Miksi luonto suunnittelisi lajin, joka aiheuttaa hallaa itselleen? Eikö ihminen olisi pikemminkin luonnon kanssa täydellisessä tasapainossa jos väite olisi tosi?
http://youtu.be/XAi3VTSdTxU
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ensin pitäisi määrittää ja tietää mitä tuolla "Luontoon"- sanalla kirjoittaja tarkoittaa.
Itse veikkaisin että sanonnalla tarkoitetaan ihmisen luontoa, luonnetta, luonnollista ihmistä.
Silloin se tulee ymmärrettäväksi. Sanalla sanoen siis, koska ihmisen luonne on kauttaaltaan turmeltunut, perisynnin painama, niin hänelle ympäröivän luonnon saastuttaminen ja tuhoaminen käy kuin luonnostaan.
Safir -columm kirjoitti että miksi luonto suunnitteli lajin joka aiheuttaa hallaa itselleen......? mistä olet saanut päähäsi että luonto Suunnitteli ihmisen.
Olet ihmisenkaltaistamassa luontoa ja evoluutiota.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antropomorfismi
Ei evoluutiolla ole suunnittelukykyä, älykkyyttä eikä tavoitteita. Luonnonlakina, kuten esimerkiksi gravitaatio, se vaan on. Luontoa ja elämää osaavat tuhota alkeellisimmatkin eliöt. Onko se luonnotonta?
Noin 2,4 miljardia vuotta sitten oli syanobakteerien yhteyttämisen sivutuotteena syntynyt happi saturoinut kallioperän ja alkanut kerääntyä muinaiseen ilmakehään. Ilmakehään muodostunut happi tappoi sukupuuttoon suurimman osan Maapallon anaerobisista mikrobeista, eli Maan elämästä suuren valtaosan.
Tuosta katastrofista elämä Maassa ei koskaan toipunut entiselleen, vaan muuttui täysin toisenlaiseksi, mahdollistaen lopulta ihmisenkin olemassaolon.
Onko ihminen bakteeria järkevämpi ja täystuhon välineet samoin omaavana osaa olla Maan elämää lopullisesti tuhoamatta, jää nähtäväksi. Luontoa tai evoluutiota ei voi syyttää tai kiittää kävi kummin tahansa.
Vastuu on yksin ihmisen.
"Sillä jos ihminen tuhoaa luontoa suuressa mittakaavassa ja saattaa lajeja sukupuuttoon päämääränsä päästäkseen, pitääkö se sitten enää paikkansa."
No voi hyvä tavaton...
Mitään muuta kuin ns. luonto ei ole. Silloin tietenkin kaikki mikä tapahtuu kuuluu luontoon ja tapahtuu siinä. Ei ihmistä tekemisineen tai tekemättä jättämisineen voi erottaa tästä, vaikka ihmisenä (erillisenä) olemisen harha niin lähes kaikkien aivoissa väittää.
Vain kokonaisuus oikeasti ON. Se mikä on, se on, eikä muuta ole. Tämä SE (kokonaisuus) toteutuu niin kuin toteutuu. Jos siihen toteutumiseen kuuluu sellainen osatoteutuminen, että pikkuriikkistä pienempi osa (ihmiskunta) tuhoaa itsensä, niin sitten käy niin. Amen.
Ja edelleen kaikki on yhtä hyvin (ilman arvolatausta) kuin ennen tuota vähäpätöistä tapahtumaa.
Kaikki maailmankaikkeudessa on luonnollista. Mitään et pysty tekemään mikä ei olisi luonnollista.
Totta. Ja koko evoluution historia on ollut eräänlaista saastuttamista ja lajien sukupuuttoa. Miljardien vuosien aikana on tapahtunut lukuisia joukkosukupuuttoja ilman ihmistäkin.
Tuo sanailu on ihan luonnotonta. Ensin määritellään itse kaikki luonnolliseksi, ja sitten tällä määrittelyllä todistellaan kaiken luonnollisuutta.
Voisinhan sanoa maailmankaikkeus on dibadaa, ja näinollen kaikki on dibadaata.
Vaan onko sillä mitään todellisuusarvoa ihmisten elävässä todellisuudessa ja elämässä? Eipä juurikaan.
No mikä sitten ei ole luonnollista?
Olen mieltynyt suomenkielen sanaan luonto. Siitä voidaan johtaa sana luoja, mutta yhtä hyvin siitä voidaan johtaa tämä: luotua.
Ajattelen, ettei luontoa liene luotu. Se, mitä omin silminkin näen on itsessään luotuva luonto... Se luo itse itseään. Se on.
Luonto on kiva. Se on se mikä maailmassa on elävää, sija elämälle ja sen liikkumatila, mahdollisuuksia täynnä.
Onko ihminen ihminen vai jotain muuta.
kuvitteleeko ilminen ymmärtävänsä elimistöään.
Pystyykö ihminen käyttämään kasvattamaansa ruokaa umpiossa.
Elääkö ihminen uskossa, mutta todellisuus on jotain muuta.