Piereskelen, siis olen olemassa

Kannattaa muistaa myös että jos huomaat ajattelevasi, silloin et ole olemassa.

Itselläni on ollut 3 sellaista kertaa, joku juttu jolloin menetät tajuntasi täysin. Että miltä sellaisessa olotilassa tuntuu, ajatuksia ei ole on vain olotila, lämmintä pehmoista pumpulia oli itselläni tila, kunnes ambulanssin ihmiset herättivät takaisin kylmään maailmaan.

Ajattelemisen voi unohtaa tuollaisessa, on vain olotila.

Tuo on sinänsä aika mielenkiintoinenkin pointti, kun jotkut uskovaiset kuvittelevat ajattelevansa vielä kuoleman jälkeenkin jotain, mutta jos ei pysty ajattelemaan on vain joku tunnetila.

Minä olisin varmaan voinut kuollakin monta kertaa, mutta jostain syystä en.

Miten tajusit sen ajattelematta???

Eloton kappale, vaikkapa ruukku, ei ajattele. Mutta ruukku on olemassa niille, jotka sen havaitsevat. Jos olisin ruukku, tilanne olisi: "Elolliset olennot havaitsevat minut ruukkuna, siis olen olemassa heille mutta itselleni olen ei-mitään, koska en havaitse mitään".

Ajattelu on aivojen mekanistista toimintaa, jonka sanelevat fysiikan lait. Myös ruukussa tapahtuu mekanistista toimintaa, esimerkiksi sen maali haalistuu, jonka sanelevat fysiikan lait.

Ihmisellä ja ruukulla ei ole eroa.

"Tajusin, etten ajattele mitään. Mutta minä pieren. Crepito, ergo sum."

Tai sitten olet "mortuus" ja suolistosi / lihaksesi vain löystyvät.

ihmisellä ja pierulla EI ole juuri eroa. Molemmat ovat atomeista koostuvia tilapäisiä ilmiöitä vailla merkitystä. Koska ihmisellä ja pierulla EI ole eroa, ne esiintyvät yhtäaikaa ja ovat kuin paita ja perse. Pieru on usein se hiukan älykkäämpi.

Minä olen ja oleminen ovat kaksi eri asiaa, sillä minä olen on ego
ja oleminen on olemattomuutta, äärettömyyttä, ajattomuutta.

Minä olen on ajallista, ajan ja yksilöllisyyden tuntua
Mielen sisältö on on ajallisen egon täyttämä, mutta mielen perusta on ajattomuutta.

Ajallisena ihmisen on käytettävä apuvälineitä tietääkseen jotakin, mutta ajattomana hän näkee suraan asian ytimeen

Miten tuo minä itse on syntynyt, siitä ei tieteellä ole harmaita aavistutakaan, sillä toista ihmistä tutkimalla, se aia ei selviä, mutta jos tutkija tutkii itseään, niin silloin tuo asia saattaa selvitä.

Omalta kohdaltani olen asiaa tutkinut, ja lähtenyt siitä tilasta, missä ihminen eli ennen ajatuksen syntyä.
Kun ihminen oppi kommunikoimaan puhekielen avulla niin se synnytti tuon puhekielen mukaisen ajatuksen
Joten se oli materiasta kehityksen kautta syntynyt korkein materian tuote.
Ajatuksen syntyminen oli hyvä asia, sen avulla ihminen on kehittynyt huimaa vauhtia informaatiossa ja tekniikassa, mutta kun tuo sama ajatus alkoi toimia myös ihmisen ajattomalla henkisellä alueella, niin se tietämättään synnytti sinne ajallisen keskuksen ajattelijan, jonka rengiksi ajatus sitten joutui, ja sen seurausta on sitten tämä kaaosmainen maailma

Se tapahtuma sitten johti ihmisen henkisen kehityksen pysähtyneisyydentilaan

Tästä oleva johtopäätös on, että suutari pysyköön lesteissään, eli ajatus siinä tehtävässä mitä varten se on syntynytkin, eli jokapäiväisessä elämässä informaatiossa ja tekniikassa, sillä toimiessaan henkisellä alueella uskontoineen aatteineen ja filosofioineen se luo vain kaasta

Tässä vähän harjoituksia. (Jotkut näistä sopii vain mestareille).
http://www.fart-sounds.net/fart_sound_board.htm