Jos jopa Andromedan etäisyys maasta on 2,5 miljoonaa valovuotta ja kauimpana olevat galaksit 13 miljardia valovuotta, mistä voimme päätellä, että universumi laajenee kiihtyvää vauhtia edelleen? Emmekö nytkin parhaillaan näe ainoastaan miljoonia vuosia sitten olleen tilanteen, eikä juuri tällä hetkellä olevaa? Mitä viitteitä meillä on tämänhetkisestä tilanteesta?
Universumin laajeneminen
ihmetysten ihmetys
41409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Mitä kauempana kohde on, sitä vauhdikkaammin se näytää liikkuvan poispäin. Universumi näyttää laajenevan, ja vieläpä kiihtyvällä vauhdilla.
Mitä kauempana kohde on, sitä kovempi nopeus sillä on poispäin meistä ja muista.
Viimeisimpien supernovatutkimuksien mukaan, myös supernovista saapuvan valon ominaisuudet selittyvät vain kiihtyvällä vauhdilla laajenevalla maailmankaikkeudella.
Teoriat ja havainnot eivät mene vielä ihan täysin aukottomasti käsikädessä. Paljon on vielä selvitettävää. Vaikkapa alkaen siitä onko laajeneminen illuusio vai ihan oikeasti jotain, jota tapahtuu.
Sitä mä tässä pähkäilinkin, että onko se vain illuusio. Jos kauimmat havaitut galaxit ovat 13 miljardin valovuoden päässä, niin eikö me nähdä niiden tilanne 13 miljardia vuotta sitten? Jos universumi on 13,8 miljardia vuotta vanha, niiden voisi olettaakin etääntyvän kiihtyvästi, mutta jos me pystyttäisi näkemään reaaliaikainen tilanne ilman noita noita valtavia etäisyyksiä, etääntyykö ne enää tai onko niitä enää oikeasti olemassakaan? Voiko universumin tämänhetkistä laajenemista päätellä muusta kuin etääntyvistä galakseista?
Tämä totta, laajeneminen on tapahtunut kauan sitten, nykytilanteesta ei voi sanoa mitään. Koska valaisevat kohteet myös liikkuvat , voi valoputki niistä olla hyvinkin käyriä.
Käyrä valoputki? Mikä ihmeen valoputki?
Avaruudessa valo liikkuu avaruuden geometrian mukaan, mutta ei satavarmasti käyriä "valoputkia" pitkin.
Ihanko sinä heittäydyt umpitolloksi, vai oletko tosiaan noin pihalla kaikesta.
Kaukaisimmat kohteet ei välttämättä enää siellä missä ne näyttää olevan, eihän ne liiku vain poispäin meistä, itseasiassa emme tiedä niiden todellisesta liikkeestä juuri mitään.
Kyllä me tiedämme niiden liikkeistäkin. Itse asiassa niiden varsinainen liike on hyvinkin hidasta verrattuna siihen etäisyyden muutokseen, joka johtuu avaruuden laajenemisesta ja se tunnettaan melko hyvin.
Vaikka kaukaisimmat kohteet ovat vaihtaneet paikkaa, niin kyllä nyt täällä näkyvä valo on tullut niistä niin suoraan kuin avaruuden kaareutuminen mahdollistaa. Et kai sentään kuvittele, että täällä näkyvä valo tulee niiden nykyisestä olinpaikasta ja siksi olisi joutunut matkallaan kaareutumaan kohteen liikkumisen takia. Et kai edes sinä voi olla niin typerä? Vai???
"Valoputki" ei todellakaan voi olla "hyvinkin käyrä". Päästit taas tapasi mukaan umpityhmän aivotuhnun ja nyt varmaan alat jiivaasti puolustaa ripulointiasi erilaisin rapuväistöin ja maalitolppien siirroin. Ei se auta, munaus mikä munaus.
Jos universumi laajenee niin onko se kiinteä klöntti joka laajenee äärettömään tyhjyyteen, missä ei ole atomiakaan?
Se laajenee "ei mihinkään". Mitään ulkopuolta ei ole, ei edes tyhjyyttä.
Eipä tuota voi niin varmasti sanoa. Mistä sen tietää, vaikka siellä olisi toinen universumi tai muita universumeita, joiden gravitaatio vetää meidän universumia puoleensa?
Eli oikea vastaus tuohon lienee, "emme tiedä".
Näitä tulee aina joskus mietittyä. Vieläkö muuten nykyään ollaan sitä mieltä, että universumi on satulanmuotoinen? Kiinnostava oli minusta teoria dodekaedrin tyyppisestä universumista, joita on useita rinnakkain, mutta omasta universumistaan ei voi poistua. Jos teoreettisesti ylittäisi universumin rajan, palaisi vaan takaisin sisään eri puolelta.
Universumi laajenee kiihtyvällä nopeudella. Ihmisten älykkyys vähenee kiihtyvällä nopeudella. Lopputulos on -0.
Miten kaukana todellisuudessa ovat nyt 13 miljardin valovuoden päässä näkyvät kohteet? Jos ne kohteen ovat vaikka liikkuneet tai hävinneet , niin se kohta avaruudessa.
Syksy Räsänen bloginsa kommenttiosion vastauksessa:
"Tuossa NYTin ensimmäisessä virkkeessä on muuten virhe: maailmankaikkeuden ikä on noin 14 miljardia vuotta, mutta näkemämme alueen koko on noin 50 -ei 14- miljardia valovuotta, koska avaruus laajenee."
https://www.ursa.fi/blogit/kosmokseen-kirjoitettua/index.php/ensimmaisen-sekunnin-perukoilta
Mihin ja missä maailmankaikkeus laajenee, kas siinäpä kysymys.
Ajaton ja ååretön tietoisuus joka on kuolematon ja koskaan syntymätön , niin missä muualla se voi laajentua kuin tämän elävän tietoisuuden sisäpuolella.
Sen laajetumismahdollisuudet on siis rajattomat, ellei toisia maailmankaikkeuksia ole esteenä.
Ajaton elämä jonka osa myös me olemme, on ainut absoluutti joka on olemassa se on aina ollut ja tulee aina olemaan, eikä sillä ole syytä eikä aiheuttajaa.
Maailmankaikkeutena ilmenevällä ajalla ja materialla on syy ja aiheuttaja, ja sen vuoksi olemassa
Kaikki on sisäistä toimintaa, eikä siinä ulkopuolisillaa jumalilla ole mittään osaa
Oletko tietoinen semmoisesta asiasta kuin punasiirtymä, luepas siitä niin asia aukeaa, ja vaikka pari artikkeliä Edwin Hubblesta siis. googlaa ja seuraa eri foorumeilla ( maailmankaikkeus aloitelijoille ) kyl se siitä.
Juu, olen tietoinen punasiirtymästä. Silti valonnopeus on vakio. Jos joku kohde on miljardien valovuosien päässä, niin luulisi kaikkien muutostenkin siinä kohteessa näkyvän miljardien vuosien viiveellä?
Niin näkyykin. Mutta informaation ehtiessä tänne, se kohde on jo paljon kauempana.
Vastauksesi olettaa todeksi sen mitä se todistaa: maailmankaikkeus laajenee, koska kappale on kaukana kun informaatio ehtii tänne, mikä johtuu siitä, että kaikkeus laajenee.
No ei todellakaan. Staattisessa avaruudessa voitaisiin kohteen nykyinenkin etäisyys laskea suoraan valonnopeudesta. Laajenevassa avaruudessa ei voida.
Vastauksellani ei ollut mitään tekemistä avaruuden laajenemisen kanssa, vaan vain etäisyyden ja tarkasteluajan suhteen.
Jos katsot 300 m:n päässä olevaa kohdetta, näet sen sellaisena kuin se oli 1 mikrosekunti sitten, on teidän suhteellinen nopeutenne mikä tahansa.
Hauskaa tuo laajenee ei mihinkään. Kun ei tiedetä niin kuitataan vaan ei mihinkään. Ja sitä kutsutaan tieteeksi.
Saisi joskus kuulla järkevän teorian miten.
Ei se ole hauskaa, vaan teoria. Jos sinulla on parempi, niin anna tulla.
Maailmankaikkeuden ajatellaan laajenevan edelleen, jotta sen kokonaisentropia saadaan kasvamaan.
Maailmankaikkeuden ajatellaan olevan eristetty systeemin, jonka kokonaisentropian tulee kasvaa kaikkien fysikaalisten prosessien seurauksena (TD II pääsääntö). Kaikkeuden laajentuessa lähestytään lopulta tilaa, jossa materia- ja energiatiheys lähestyy nollaa ja "epäjärjestys" saavuttaa maksiminsa. Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi maailmankaikkeuden entropia on menneisyydessä laskenut merkittävästi aineen järjestäytyessä taivaankappaleiksi. Kaikki prosessit kasvattavat kokonaisentropiaa eristetyssä systeemissä.
En ole kuullut/löytänyt tietoa mistään havainnoista, joilla nykyistä laajenemista tuetaan. Punasiirtymät (johtuvat aika-avaruuden "venymisestä", ei doppler-ilmiöstä!) osoittavat maailmankaikkeuden laajenneen menneisyydessä, mutta entäs nyt?
Heitin tässä vain sen, mitä mielessäni ja googlen käsillä oli. Kommenttia?
Olisi hyvin vaikea keksiä, mikä olisi pysäyttänyt laajenemisen. Havainnot viittaavat kiihtyvään laajenemiseen ja ovat sopusoinnussa myös yleisen suhteellisuusteorian kanssa, joka ei mahdollista staattista avaruutta muutoin kuin äärimäisen tarkasti (lyijykynä 14 miljardia vuotta kärjellään) hienoviritetyllä omegalla.
Entropialla ei ole laajenemisteorian kanssa tekemistä. Kun aine järjestyi taivaankappaleiksi, kokonaisentropia kasvoi. Alun lähes tasainen massa/energiajakautuma edusti hyvin pientä entropiaa, toisin kuin helposti ajattelisi. Tasaisuus olosuhteissa, joissa gravitaatio on ylivoimainen dominoiva voima, edustaa suurta jäerjestystä.
Niin tosiaan helposti toisin ajattelee. Avaatko vielä vähän lisää, miksi entropia oli alussa pienempi?
Sama määrä energiaa ja hiukkasia pienemmässä tilassa.
suljetussa järjestelmässä eäjärjestys kasvaa aina...esim kun kahvikuppi tippuu lattialle se hajoaa..se ei pompaa pöydälle ja kokoa itseään...kaikki liikkuu järjestyksestä kohti epäjärsjestystä..siksi entropia kasvaa..galaksit etääntyvät toisistaan..vaikkakin gravitaatio tuo paikallisia joukkoja vielä yhteen...jossain välissä kaikki on niin harvassa että gravitaatio ei riitä pitämään edes atomia pienempiä osia kasassa...ei ole mitään missään tilanteessa ollaan taas
Miksi sitten me olemme täällä? tai planeetat? Tuo kahvikuppi esimerkki herättää tämän kysymyksen.
aika abstraktilta kuulostaa tuollainen atomien leviäminen. Jos kaikkeus laajenee loputtomiin, materiatiheys lähestyy nollaa. Tällöin systeemi lähestyy tilannetta, jossa sillä on vain yksi mahdollinen mikrotila, mikä tarkoittaa, että entropia on nolla.
Entropian lisääntyminen koskee kokonaisjärjestelmää. Yksi mahdollinen mikrotila voi olla vain kokonaisjärjestelmän osalla. Ei alkeishiukkanen koe entropiaa ja silti samoista alkeihiukkasista koostuvan eristetyn systeemin entropia voi vain kasvaa.
Edellinen sekoili atomin osien yhdessäpysymisen ja gravitaation kanssa. Vahvat ydinvoimat, jotka pitävät "atomia pienemmät osat" kasassa, ovat aivan eri asia kuin gravitaatio. Vai ymmärsinkö väitteen "jossain välissä kaikki on niin harvassa että gravitaatio ei riitä pitämään edes atomia pienempiä osia kasassa." väärin.
Ei niitä gravitaatio ole pitänyt kasassa tähänkään asti.
Meniskö se niin, että maailmankaikkeuden laajeneminen kasvattaa mahdollisten mikrotilojen määrää enemmän kuin materian järjestymien taivaankappaleiksi sitä pienentää? Näin siis menneisyydessäkin universumin entropia olisi kasvanut.
Nykyinen entropian kasvu tulee siitä, että materiaa ei tule lisää mutta avaruutta jossa se voi olla eri tavoin olemassa, tulee koko ajan lisää.
Alkuunhan entropia lienee ollut nolla, jos kaikki oli yhdessä pisteessä.
Ei entropian kasvu liity läheskään pelkästään avaruuden laajenemiseen.
Entropia lisääntyy jokaisessa prosessissa, mitä universumissa tapahtuu. Vaikka energia ei häviä, se "köyhtyy", eli muuttuu muotoon, jossa sitä ei voi käyttää.
Androidmeda törmää linnunrataan noin 6 miljoonan vuoden päästä.
Ihmiskunta ei ole sitä katsomassa.
Ellei jopa 6 päivän päästä jos oikeen hyvä tuuri käy.
"Andromedan galaksi ja Linnunrata lähestyvät toisiaan 140 kilometrin sekuntinopeudella ja ne saattavat kohdata noin kolmen miljardin vuoden kuluttua muodostaen mahdollisesti suuren elliptisen galaksin."
taisi tulla muutamasatakertainen holkkuma.
Nou hätä, Jeesus tulee takaisin jo kauan sitä ennen.
Voisiko avaruuden laajentumista verrata ilmapalloon joka laajenee ja lopulta räjähtää?
Näin saadaan teoria loppuräjähdykselle.
Olipas jännää luettavaa.
Joutuu kallistumaan parhailla argumenteilla epäilleen kannalle.
Suurimmat teoriat tulevat todellakin paljastumaan "teorioiksi", eli kuvitelmiksi.
Vertaisin niitä uskonnollisiin käsitteisiin. "Alkuräjähdyksestä" lähtien.
Olisi aika myöntää jatkuvan (meidän näkökulmasta katsottuuna) sykkeen ja rajattomuuden, äärettömyyden mahdollisuus.
Ei tule maailmankaikkeuden laitaa vastaan vaikka millä nopeudella menisi mihin suuntaan tahansa tältä tellukselta. (Tai vaikka toiselta galaksilta).
Energian ja materian määrä on tieteen laskemattomissa määrissä. (Ja uskontojen , eli saahan sitä kukin uskoa mihin tykkää)
Nyt "asiantuntijat", hyökätkääpä oikein asiantuntemuksen voimin.
Teoria on malli, ei kuvitelma.
Vähän oikaisua harhoihisi:
"Suurimmat teoriat tulevat todellakin paljastumaan "teorioiksi", eli kuvitelmiksi."
Wiki:
"Luonnontieteissä sanalla 'teoria' tarkoitetaan yhtenäistä tietojen järjestelmää,[1] joka selittää aiheeseen liittyvät havainnot, ja kokoaa yhteen tähänastisen ymmärryksen hallitsevian lakien muotoon. Havaintojen selittämisen lisäksi teorian pitää tehdä testattavia ennusteita aiheestaan"
Teoria ei siis ole kuvitelma, vaan paras mahdollinen saatavissa oleva selitys ilmiölle tai ilmiöryhmälle.
Planck luotain varmisti sen, mitä kosmologit ovat pitkään uskoneet. Maailmankaikkeus on nollasummapeli. Maailmankaikkeuden kokonaismassaenergia on 0.
"Tuovisen mukaan Planck-hankkeessa on todistettu vääräksi myös vanha sanonta.
- Maailmankaikkeuden kokonaisenergia on nolla ja energia on lähtenyt nollasta. Tyhjästä on erittäin hyvä nyhjästä. "
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=0CCsQFjAA&url=http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013032116811280_ul.shtml&ei=2Hk9U_TqLKGv4QS7koDICQ&usg=AFQjCNEExESVmygojISnt0YpoR3kNHh7GQ&bvm=bv.63934634,d.bGE&cad=rja
Juttusi ei kestä minkäänlaista tarkastelua. Olet tieteestä pihalla kuin lintulauta ja täysin omien harhaisten mielikiviesi varassa. Lukisit edes pari populistista kirjaa aiheesta, niin et nolaisi itseäsi ihan noin pahasti.
Tyhjyys laajenee monen päässäkin ja lopulta on vain ajatusten tyhjä olemattomuus. Luulisi jo tämänkin faktan kertovan universumin todellisesta luonteesta eli universumi todella laajenee joka suuntaan. Lopulta etäisyydet ovat niin suuret ettei kukaan eikä mikään tee havaintoja toisista galakseista tai tähdistä. Lopulta ihmisten ymmärrys toista katoaa ja sitten edessä on ydinsota joka tuhoaa elän maapallolta. Jäljelle jäävät vain torakat jotka kestävät säteilyä enemmän kuin muut ja joskus vuosimiljoonien jälkeen käynnistyy uusi evoluutio josta syntyy torakkaihmiset. Ne eivät ole näitä nykyisiä apinaihmisiä ja sitten edessä on kovaa väittleyä: polveutuvatko ihmiset torakoista?
Pari kommenttia keskusteluun.
Tiede käsittelee vain meidän maailmankaikkeuttamme. Kysymys siitä, onko olemassa jotain muuta maailmankaikkeutemme ulkopuolella, ei ole tieteen vastattavissa. Maailmankaikkeuteen kuuluu niin fysiikan lait kuin materia, energia kuin aikakin. Tästä syystä vastaaminen siihen, syrjäyttääkö maailmankaikkeutemme laajetessaan jotain, josta meillä ei ole tietoa, ei ole tieteelle sen lähtökohdistaan johtuen mahdollista. Tiede voi perustua vain havaintoihin. Havainnoistamme muodostuu käsityksemme maailmankaikkeudesta.
Aika on maailmankaikkeuden keskeinen ominaisuus. Voimme kuvitella näkyvän maailmankaikkeutemme Pallon pinnaksi, jonka pohjoisnavalla me olemme. Kaikki mitä näemme ympärillämme on kohden etelää, tässä kuvitelmassa siis menneisyyteen. Kaikkein kaukaisin piste havainnoillemme on kaukaisin eteläisin piste "etelänapa" eli maailmankaikkeuden syntyhetki. Tästä pystymme havaitsemaan kaikkialla ympärillämme säteilyä, joka saavuttaa meidät tällä hetkellä.
Tämä kuvitellun näkyvän maailmankakkeuden pallon pinnan mukainen etäisyys pohjois- ja etelänavan välillä kasvaa valonnopeudella. Silloin jokainen kohde, joka on lähellä etelänapaa, etääntyy meistä lähellä valonnopetta, ja kohteet jotka ovat lähellä meitä etääntyvät meistä hyvin hitaasti. Näinhän juuri todellisissa havainnoissamme on. Yksittäiset kappaleet tai vaikka galaksit saattavat tietenkin liikkua myös toisiaan kohden. Näinhän käy kun ajan töistä kotiin. Minun ja kotini välinen etäisyys lyhenee, tai siinä, miten Andromeda ja Linnunrata kulkevat toisiaan kohden. Kokonaisuudessa tuo kuviteltu pallo kuitenkin kasvaa koko ajan ja siinä olevien kappaleiden etäsyys toisistaan kasvaa.
Tuo kuvasi näkyvää maailmankaikkeuttamme, jonka siis näemme eriaikaisissa menneisyyksissä riippuen siitä, miten kaukaista kohdetta katsomme. Tämän lisäksi on olemassa maailmankaikkeus juuri tällä hetkellä. Tästä emme näe kuin vain tämän pisteemme, jossa olemme. Jopa Aurinkomme näemme 8 minuuttia menneisyydestä.
Olemassa olevaa maailmankaikkeutta voimme kuvitella toisenlaisena pallona, jonka pinta on tämä maailmankaikkeutemme. Pallon keskipiste on tässä maailmankaikkeuden syntyhetki ja pinta nykyisyys. Aika on pallon säde, eli etäisyys keskipisteestä pintaan. Tämä säde kasvaa ajan myötä kokoajan, silloin pallon pinta kasvaa myös ja kaikki pinnalla olevat kohteet etääntyvät toisistaan, sitä nopeammin mitä kauempana ne ovat. Ne kohteet, jotka etääntyvät meistä valoa nopeammin, jäävät ikuisesti tietomme saavuttamattomiin.
Ensimmäisen esimerkkini näkyvän maailmankaikkeuden pallo laajenee siis vain tämän hetkisen maailmankaikkeuden pallon sisällä ja sen myötä. Minne todellisen maailmankaikkeuden pallo laajenee? Tässä huomataan, että kysymys on lopulta siitä, minne aika laajenee. Mehän olimme tuon aikapallon pinnalla ja laajeneminen oli ajan lisääntymisestä johtuvaa.
En itse näe ongelmaa ajatella, että aikaa, jota ei ole tapahtunut ei vain ole olemassa vielä. Pallon pinta, maailmankaikkeutemme, vain laajenee ajan lisääntymisen myötä.
Oma käsitykseni on hyvin paljon samankaltainen. Olisin ehkä kertonut asiat vähän toisin, mutta samaa ajatusta kuitenkin. Olemme tainneet lukea samoja opuksia???