Henkilöistä uusia ilmaisutapoja

Suomenkielessä on sellaisia verbeistä tai toisista substantiiveista johdettuja nimisanoja, kuten ”tulennos” tai ”kuokos”, jotka kuvaavat esineen tai asian nimeä johdetuksi joutunutta sanaa täydellisemmin. Tapahtumien osalta sanontoihin sisältyy useinkin sävy, jossa asian nimi mieltyy tekemisenä intransitiiviseksi eli ilman määriteltävissä olevaa tekemisen kohdetta toteutuvaksi.

Nimisanoina nämä ilmaisut esittävät monesti olemassa olevaa tai päättynyttä tekemistä tavalla, jossa jokaisella voi olla lopputuloksen suhteen toivomisen varaa. (teos, tulos)

Siksi ajattelin, että miksi ei ”tulennoksen” ja ”kuokoksen” mukaista kielenkäyttöä voisi soveltaa myös ihmistyyppien kuvaamiseen? Mies, joka uskottavuutta tavoitellessaan esittää miestä, mutta ei esityksestä aistittavan intransitiivisen sävyn vuoksi oikein saa vastakaikua, voisi esimerkkien mukaisesti olla miehennös. Vastaavaan suoritukseen turvautuva nainen taas olisi johdonmukaisesti naisennos. Mummunnos taas olisi ihmistyyppi, joka pyrkii lastenlasten suosioon esittämällä hellää ja turvallista isoäitiä. (Vaikkia ei sellaiselta vaikuttaisi.)

Vastaavia, tekeillä olevien roolisuoritusten kuvauksiahan on johdettavissa eri toimenkuvia koskevien nimitysten mukaisesti lukuisa määrä lisää.