Olen tässä pitkään miettinyt, että kuinka muut sellaiset, joilla on ylikierroksilla käyvät, jatkuvasti analysoivat aivot, pärjäävät sosiaalisissa tilanteissa. En ole mitenkään älykäs muulla tavoin, mutta analysoin eri ilmiöitä pakkomielteen omaisesti, teen päätelmiä syy- ja seuraussuhteista ja pohdin kaikkea yhä uudelleen joka kantilta.
Kun sitten joku innoissaan selittää minulle jotakin oivallustaan, en tiedä oikein kuinka kommentoisin, jos olen jo ajat sitten tullut mielessäni samaan lopputulokseen. Enhän voi mitenkään vastata toiselle, että joo, hoksasin tuon ajat sitten. Olen todella huono valehtelemaan ja teeskentelemäänkään ja sitten käytökseni ihmisten kanssa on ihan kummallista, kun lähinnä välttelen vastaamasta mitään, jotten pilaisi toisen iloa oivalluksesta.
Toiseksi ymmärrän ja arvaan yleensä jo parista sanasta (etenkin jos tunnen ihmisen hyvin), mitä toinen aikoo sanoa ja ihmiset selittävät kaiken kamalan pitkästi. He eivät ota uskoakseen, että tajusin jo, ja luulevat, että todellisuudessa en edes kuuntele, kun yritän vastata jo parin sanan jälkeen. Kanssakäyminen ihmisten kanssa on jotenkin ihan onnettoman vaikeaa.
Ennen muistin vieläpä sanasta sanaan kaikki ihmisten kanssa käymäni keskustelut, mikä sekin hämmensi usein ihmisiä. Nyt aivot ovat alkaneet lagaamaan ja pitää myöntää, että elämä on helpompaa, kun ei ole ihan varma siitä, mitä joku on aiemmin sanonut. Jos joku ei tunnusta jotakin sanoneensa, voi ajatella vain muistavansa väärin.
Ylikierroksilla käynti
10
261
Vastaukset
- Tavallinen tallaaja
Tuttu juttu :)
Itsellä on ollut mottona "ajattele ennen kuin sanot", mikä taas sopii siihen että olen "kuuntelija" luonteeltani, välillä tosin puuduttavaa kuunnella loppuun jos on kyseessä toiselle hirmuisen tärkeä löytö, mutta itselle no joo- meininki.
Jokainen analysoi ihmisiä ja asettelee ihmisiä lokeroihin (vaikka näin ei pitäisi olla) mikä taas on varmaan (ilman parempaa tietämystä) "alkukantaisen selviytymisen" vaikutusta; näin voi karsia pois sellaiset jotka eivät tunnu hyvältä ja jotka tuntuvat *kröhöm...*.
Itse en muista keskusteluista muuta kuin ne "tärkeimmät" kohdat (huono muisti siunaantunut), mutta eipä se ole sosiaalisuutta rajoittanut.
Yleensä ihmiset ovat kuitenkin kohtuu yksinkertaisia, hymyile kohtuu aidon näköisesti ja esitä kiinnostunutta(häneen) ja kysy mitä sinulle kuuluu niin päällimmäinen muuri on lähes murrettu (omakohtainen empiirinen tutkimus) ja kohta siirrytäänkin syvempiin aiheisiin. - vhsdvd
Jos olet jo tullut ajatelleeksi mitä toiset kertovat, voi kokeilla pohtia mikseivät muut ole tulleet samaan lopputulokseen ja jos vastauksesi on se että mut ovat tyhmiä niin ongelmasi on ylimielisyys.
Muiden ajatusten kritisointi ja vähättely on helppoa. Omien ajatusten esittäminen paljon vaikeampaa.- 4+6
Aloittajan ongelma oli kai se, että keskustelukumppani alkaa juurta jaksain selittämään asiaa joka on muutenkin selvä. Kärsimätön kuulija tuskastuu kun asiassa ei päästä eteenpäin. Vastakkainen tapaus on että selittää asiaa "yli hilseen". Ei omien ajatusten esittäminen ole vaikeata mutta kuulijalle sopivalla tavalla voi olla. Tämä kun ollaan asialinjalla. Omien sisimpien tuntemusten esittäminen on henkilökohtaista. Jotkut hölöttävät niitä jatkuvasti, jotkut toiset tuskin koskaan.
- Vhsdvd
4+6 kirjoitti:
Aloittajan ongelma oli kai se, että keskustelukumppani alkaa juurta jaksain selittämään asiaa joka on muutenkin selvä. Kärsimätön kuulija tuskastuu kun asiassa ei päästä eteenpäin. Vastakkainen tapaus on että selittää asiaa "yli hilseen". Ei omien ajatusten esittäminen ole vaikeata mutta kuulijalle sopivalla tavalla voi olla. Tämä kun ollaan asialinjalla. Omien sisimpien tuntemusten esittäminen on henkilökohtaista. Jotkut hölöttävät niitä jatkuvasti, jotkut toiset tuskin koskaan.
No se on sitten varmaan sitä niin sanottua eri aallonpituuksilla olemista. Välillä toisten jutut etenee hitaasti ja välillä nopeesti. Joskus tahti taas on just sopiva.
En ole kysynyt mutta luulisin että välillä on kavereilla vaikeuksia ymmärtää miksi kerron jotain niin perusteellisesti ja toisinaan taas hypin asiasta toiseen.
Toisien kanssa juttu kulkee luontevammin ja nämä ovat yllättäen niitä parempia kavereita.
Avauksesta sain jotenkin sellaisen kuvan että se toisten hitaus olisi jotenkin universaalia.
- ap..
Kerron havainnollistaakseni yhden esimerkin. Tässä nyt ei ole kyse kovin ihmeellisistä oivalluksista, mutta en keksi tuoreeltaan parempaakaan. Työkaverini opiskelee kauppatieteitä. Hän tuli töihin mukanaan kirja tämän hetken markkinoinnin ilmiöistä ja asiakkaan asemasta. Hän oli merkinnyt kirjasta kohtia, joita innoissaan luki ääneen, mm. siitä, kuinka asiakas nykyään liikkeeseen mennessään tietää tuotteesta jo useimmiten enemmän kuin myyjä, kuinka ikävä uutinen yrityksestä leviää sosiaalisessa mediassa sitä hanakammin, mitä enemmän yritys koettaa kieltää asian, kuinka herkästi asiakas nykyään äänestää jaloillaan jne.
Hän selitti, kuinka tuo kirja todella avasi hänen silmänsä monella tapaa. Huomasin hänen pettyneen reaktionsa, kun en osannut innostua asioista samalla tavalla. Minusta nuo ilmiöt olivat nähtävissä jo kymmenen vuotta sitten. Yritin sitten parhaani mukaan kompata, mutta uskomattoman hienon oivalluksen saanutta en kyllä osaa tuollaisessa tilanteessa näytellä.
"Avauksesta sain jotenkin sellaisen kuvan että se toisten hitaus olisi jotenkin universaalia."
Kyllä se on hyvin yleistä, tosin en puhuisi hitaudesta, vaan siitä, että keskiverto ihminen ei ilmeisesti kuuntele toista kovin intensiivisesti, jolloin tietty määrä redundanssia kuuluu sosiaaliseen kanssakäymiseen. Itse kuuntelen todella tarkoin enkä tarvitse toistoa tai asian kääntämistä toiseen vinkkeliin. Olen koettanut opetella kärsivällisemmäksi, mutta silti tuntuu kuin piirteeni vain pahenisi iän karttuessa.
Tuo asioiden ja ilmiöiden pohtiminen kävi ilmi jo lapsena, kun opettaja kysyi epäillen joistain aineistani, olinko varmasti ihan itse keksinyt kaiken. Yläasteen puolella sain opettajalta joskus tuohtuneita katseita ja saatesanat, että lähteet tulisi merkitä teksteihin. Olin niin arka ja hiljainen, etten koskaan uskaltanut sanoa mitään vastaan. Istuin vain aineeni kanssa itku kurkussa. Toki siis suoraan kysymykseen vastasin lapsena, että kyllä, olin "keksinyt itse kaiken", mutta näytin varmaan niin pelästyneeltä, että opettaja taisi jäädä toisiin ajatuksiin.- vhsdvd
"Kerron havainnollistaakseni yhden esimerkin. Tässä nyt ei ole kyse kovin ihmeellisistä oivalluksista, mutta en keksi tuoreeltaan parempaakaan. "
Ehkäpä se on niin että niitä ihmeellisiä ajatuksia ei olekaan?
Yhteiskunta pyörii kuitenkin aika arkisten asioiden ympärillä ja koska kaikilla on jotin ymmärrystä arkisista asioista, on vaikeaa keksiä mitään ihmeellisiä oivalluksia.
"Hän selitti, kuinka tuo kirja todella avasi hänen silmänsä monella tapaa. Huomasin hänen pettyneen reaktionsa, kun en osannut innostua asioista samalla tavalla. "
Voipi olla että hän oli itsekkin pohtinut jotain samansuuntaista ja vain nautti kirjan tavasta esittää asioita. Vähän sama homma kuin itsekkin intoilen joskus George Carlinin stand-up komiikasta tai Juice Leskisen musiikista.
Mitä tulee sosiaalisten tilanteiden vaikeuteen niin kehotan sinua tuollaisissa tilanteissa kertomaan omia näkemyksiäsi tai mistä olet itse saanut tietoa aiheesta.
- puhelias Hämeestä
Minulla on taas se vika, että olen oppinut suodattavaksi kuulijaksi.Toisen yksioikoisen paasaava puhe menee pääosin ohi korvien ja keskityn omiin ajatuksiini. Sitten toinen kysyy: "kuunteletko sinä ollenkaan?". Kuuntelen, mutten ehkä osaa näyttää tarpeeksi kiinnostuneelta.
Toisaalta olen tottunut siihen, että joudun selittämään omaa näkökantaani useasti, ennen kuin toinen osapuoli ymmärtää. Tämä ei minua hermostuta. Tyhmiä kysymyksiä ei ole.
Oman näkemykseni perusteella minulla on hyvä suullinen ilmaisukyky, joten ongelma ei ole kiinni siitä. Keskityn olennaiseen. Lähinnä vika johtuu siitä, että saan ideoita ja muodostan uusia asiayhteyksiä kun selitän jotakin. Tämä puhetapa monelle ruohonjuuritason ilmiöihin juuttuneelle vieras. He ymmärtävät vain käskynomaisia lauseita huonon suomalaisen komediasarjan hahmojen tyyliin.
Ehkä ärsytän ihmisiä, joiden mielestä vaikeneminen on kultaa ikään kuin elämän aikana käytössä olevien sanojen määrä olisi rajattu. Silti jonkun toisen mielestä saatan olla ärsyttävä pohtija, ellen peräti paasaaja. - tb22
Itsekkin olen kova pohtimaan asioita laidasta laitaan ja olen huomannut ettei monia tuttuja kiinnosta kuin arkipuheet pitkälti. Ongelmana ajattelioille on muodostunut tämä sosiaalisten asioiden meno nettiin. On vaikea nykyään päästä kasvokkain saman henkiseen seuraan pohtimaan teorioita jne. joka on ajattelulle kehittävämpää kuin koneella olo ja myös sosiaalinen kanssakäyminen toimii ns. "normaalimmin". Kärsivällisyys kasvaa ja oppii katsomaan asiaa uudesta näkökulmasta. On huonoa olettaa tajuavansa asian kokonaan ennalta, sillä toisella henkilöllä voi ollakkin avartavaa tietoa tai keskustelu voi edetä teorioidessa asiasta yhdessä. - Älä tuhoa mahdollisuutta kehittää itseäsi, kaveriasi saati teoriaa-
- hauskoja.
Voi kun täällä on nämä muutama keskustelija olevinaan "NIIN" älykkäitä :D heh.
- Aloittaja_
Annoin ehkä aloituksessa väärän kuvan, jos viittasit minuun. Olen mielestäni monella tapaa melko.. hmm.. yksinkertainen ihminen, mutta tuo jatkuva ylianalysoiminen aiheuttaa sen, että usein olen jo tullut ajatelleeksi monia asioita ennen muita. Pääni työskentelee usein ihan omituisten asioiden parissa, mistä syystä minulta jää toisaalta paljon olennaista havaitsematta ja oivaltamatta itse tilanteessa.
Tätä on vaikea kuvailla, kun en itsekään oikein ole ymmärtänyt, mistä on kyse. Pitäisin itseäni keskittymishäiriöisenä, mutta kun olen aina ollut innokas ja nopea lukemaan, niin se ilmeisesti ainakin lääkärin mukaan sulkee keskittymishäiriön pois. En ole erityisen hyvä missään hyödyllisessä. Sen sijaan esimerkiksi sanaselityspelit pilaan heti alkuunsa, kun pienen tunnustelun jälkeen (jos on vieras ihminen parina) arvaan yleensä parista sanasta, mitä toinen ajaa takaa. Sama juttu kielellisissä peleissä ja esimerkiksi sanastollisissa peleissä, joissa pitää vaikkapa luetella tietyn aihealueen sanoja. Ihmiset vain jäävät katsomaan minua kuin hullua. Nykyään ymmärrän annostella vastauksiani,kun ihmiset pitävät jo muutekin omituisena. Olisi kiva olla lahjakas mieluummin jossain sellaisessa, millä tienaisi elantonsa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi suomalaisia vainajia säilytetään kylmäkonteissa ulkona? Näin kuolleita kohdellaan Suomessa
Suomesta ei löydy enää tilaa kuolleille. Tänä päivänä vainajia säilytetään ympäri maata ulkona kylmäkonteissa. Kontit3923700Hallitus korottaa yleisen arvonlisäveron 25,5 prosenttiin
Yleisen arvonlisäveron kiristäminen 1,5 prosenttiyksiköllä on hallituksen järein toimi kehysriihessä. Se voi tuoda valti5752785Olen ärtynyt koska
minulla on tunteita sinua kohtaan. Tunteita joita en voi ilmaista. Kaipaan kaikkea sinussa. Siksi olen välillä hankala.9326744 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä472617Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille4962431Suomalaiset marjat loppuvat
Suomalaiset marjat mätänevät metsään, koska ulkomaalaiset, lähinnä thaimaalaiset poimijat ovat huolehtineet suomalaisten2031972- 471725
SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka2921589Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1091579- 281543