Mulle kun on jäänyt sellanen kuva että lapissa suhtauduttaisiin suppeammin siihen että ollaan eri ikäisten kanssa kavereita.
Itse oon kotosin keski-suomesta ja täällä päin on esim. ihan normaalia että nuoret siis teini-ikäiset on esimerkiksi kavereita nuorten aikuisten 18-30vuotiaiden kanssa tai vähän vanhempienkin. Ei se ikä kaveruutta katso. Eikä aina myöskään seurustelusuhteita.
Vanhin kaveri itsellä on ollut 16-vuotiaana naapurin 70-80vuotias yksin asuva mummo. Joskus olen käynyt sille kaupassa tai ollut kaverina kävelyllä tai kun hänellä on ollut yksinäistä on tullut esim. minun luokse kylään. Onko tuossa jotain outoa? pitäisikö nuorten esim. halveksua vanhempia ihmisiä tai hävetä? tai vanhempien ihmisten hävetä sitä että viettävät aikaansa nuorten seurassa? sellainen käytös on minusta väärin.
Kyllä vanhemmillakin ja nuorilla henkilöillä voi olla paljon yhteistä ja juttu luistaa. Nuori voi oppia jotain uutta siitä vanhemmasta kaverista ja se vanhempi kaveri puolestaan siitä nuoresta henkilöstä.
Pedofiilia korttia tähän keskusteluun on myöskään turha vetää, sitä kun tuputetaan liiaksi nykyään ihan joka paikkaan. Sama pätee narsisti sanaan, sekin on jokin ihme muotisana nykyisin vaikka henkilö olisi oikeasti kaukana narsista. Harva kuitenkaan oikeasti on pedofiili tai narsisti.
Itse muistan hyvltä nuoruus ajoilta kun tuli joskus vanhempien henkilöiden kanssa ryypättyä. Monethan ala-ikäiset teinitkin ryyppää, ei nyt minkään peruskoulu ikäisten tarvitsisi, mutta en näe pahana asiana jos joku 16-17vuotias ammattikoululainen tai lukio ikäinen joskus kavereiden seurassa muutaman ottaa. Mutta kaikilla se ei aina jää muutamaan ja sillon oli hyvä kun oli niitä vanhempia kavereita vähän kaitsemassa sitä tilannetta.
Tai jos oman ikäisten älyvapaa seura rupesi tympimään, oli mukavampaa hakeutua niiden vanhempien mutta kuitenkin edelleen nuorten kavereiden seuraan joilla jonkin verran jo päässä leikkasikin. Osaavat myös tarpeen tullen olla eri tavalla tukena, jos ei oo esim. omia siskoja tai veljiä ja ei haluaisi vanhemmille myöskään asioistaan puhua, niin voi jakaa niitä sitten niiden vanhempien ystävien kanssa jotka osaa myös eri tavalla kuunnella ja tarpeen tullen auttaa.
Ja joskus oli ihan mukavaa muuten vaan viettää aikaa, ajella esim. autolla ja kuunnella musiikkia.
Ja myös yksi parhaimmista rakkaus suhteistani alkoi silloin. Jonkun verran vanhemman poikaystävän kanssa. Lämmöllä muistelen vieläkin.
Itse oon kotosin keski-suomesta ja täällä päin on esim. ihan normaalia että nuoret siis teini-ikäiset on esimerkiksi kavereita nuorten aikuisten 18-30vuotiaiden kanssa tai vähän vanhempienkin. Ei se ikä kaveruutta katso. Eikä aina myöskään seurustelusuhteita.
Vanhin kaveri itsellä on ollut 16-vuotiaana naapurin 70-80vuotias yksin asuva mummo. Joskus olen käynyt sille kaupassa tai ollut kaverina kävelyllä tai kun hänellä on ollut yksinäistä on tullut esim. minun luokse kylään. Onko tuossa jotain outoa? pitäisikö nuorten esim. halveksua vanhempia ihmisiä tai hävetä? tai vanhempien ihmisten hävetä sitä että viettävät aikaansa nuorten seurassa? sellainen käytös on minusta väärin.
Kyllä vanhemmillakin ja nuorilla henkilöillä voi olla paljon yhteistä ja juttu luistaa. Nuori voi oppia jotain uutta siitä vanhemmasta kaverista ja se vanhempi kaveri puolestaan siitä nuoresta henkilöstä.
Pedofiilia korttia tähän keskusteluun on myöskään turha vetää, sitä kun tuputetaan liiaksi nykyään ihan joka paikkaan. Sama pätee narsisti sanaan, sekin on jokin ihme muotisana nykyisin vaikka henkilö olisi oikeasti kaukana narsista. Harva kuitenkaan oikeasti on pedofiili tai narsisti.
Itse muistan hyvltä nuoruus ajoilta kun tuli joskus vanhempien henkilöiden kanssa ryypättyä. Monethan ala-ikäiset teinitkin ryyppää, ei nyt minkään peruskoulu ikäisten tarvitsisi, mutta en näe pahana asiana jos joku 16-17vuotias ammattikoululainen tai lukio ikäinen joskus kavereiden seurassa muutaman ottaa. Mutta kaikilla se ei aina jää muutamaan ja sillon oli hyvä kun oli niitä vanhempia kavereita vähän kaitsemassa sitä tilannetta.
Tai jos oman ikäisten älyvapaa seura rupesi tympimään, oli mukavampaa hakeutua niiden vanhempien mutta kuitenkin edelleen nuorten kavereiden seuraan joilla jonkin verran jo päässä leikkasikin. Osaavat myös tarpeen tullen olla eri tavalla tukena, jos ei oo esim. omia siskoja tai veljiä ja ei haluaisi vanhemmille myöskään asioistaan puhua, niin voi jakaa niitä sitten niiden vanhempien ystävien kanssa jotka osaa myös eri tavalla kuunnella ja tarpeen tullen auttaa.
Ja joskus oli ihan mukavaa muuten vaan viettää aikaa, ajella esim. autolla ja kuunnella musiikkia.
Ja myös yksi parhaimmista rakkaus suhteistani alkoi silloin. Jonkun verran vanhemman poikaystävän kanssa. Lämmöllä muistelen vieläkin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyvä ja asiallinen keskustelunavaus sinulta. Kaveireita voi olla niin nuoria kuin vanhoja ihmisiä iältään 10-100 vuotiaita. Nuorilta oppii ymmärtämään nykyaikaa ja vanhemmilta oppii elämänviisautta. Ikä ei ole este.
Kiitos kiitos. :) samaa mieltä sinun kanssasi!
Kyllä siinä hyvin helposti tulee mieleen vanhuksen hyväksikäyttö, jos 16-vuotiaana hengailee 70-80-kymppisen mummon kanssa. Aika helposti saatetaan siinä samalla ostaa itellekin mummon rahoilla kaljaa ja tupakkaa.
Mitenkä sitä mummoa hyväksikäytetään jos sillä ei ole mikään alzheimerin tauti esimerkiksi ja tarjoaa omasta hyvästä rahaa, esim. kun on käynyt kauppa reissulla sille? se on ikään kuin palkka siitä reissusta, vaikka ei ole edes mitään pyytänyt. Niin miten se on hyväksikäyttöä?
Ja väitätkö mua muka niin törkeäksi että varastaisin siltä mummolta sitten rahaa? jo on taas aika törkeät jutut. Tiiätkö on olemassa vielä ihan lain kuuliaisia kansalaisiakin.
Ja miksi 16-vuotiaana ei voisi olla omastakin takaa rahaa? porukoilta tai muualta sitten, jos saa palkkaa tai muita tuloja jostain. Oletko tullut ajatelleeksi myös sellaista.
Tarinashan on ku suoraan poliisin kuulustelusta, mummon hyväksikäytön jälkeen. Kyllä sitä kuule kaikenlaista hyväksikäyttäjää ja pervoa liikkuu niin nuorta ku vanhaakin, joilla ei oo puhtaat ajatukset mielessä. Eiköhän oo parempi mummon antaa hoitaa ite ostoksensa. Juttuhan menee niin, että ensin pyritään saamaan uhrin luottamus ja sitten ku se on saatu, saatetaan tehä vaikka mitä. Vähän väliä saa lehistä lukea jos jonkinlaisesta.
Mitä helvettiä sä sönkötät !
Jos tämä mummo pyytää mua ITSE hoitamaan asiansa koska asun naapurissa ja olen nuori kykenevä henkilö ja mukavan oloinen, niin pitäskö mun jättää hänet oman onnensa nojaan!
Haluaa myöskin mahdollisimman pitkään selvitä omillaan omassa kodissaan niinku moni vanhus, eikä halua vanhainkotiin tai laitoksiin kärrättäväksi. ! tai turvautua ulkopuoliseen apuun, joka voi olla kallistakin, josta joutuu joillekin henkilökohtaisille avustajille maksamaan ihan tietyn verran aina palkkaa. Asia ei ole neuvoteltavissa. Mun kanssa asiat tulee kuitenkin tuplasti halvemmaksi.
Ja omat sukulaiset ja lapsenlapset ei paljoa viitsi kylässä vierailla tai ei pysty. Ja mies kuollut aika päiviä sitten.
Joo tekis mieli ihan uhalla katsoa, sun takia... miten kävis jos jättäsin tuon vanhuksen oman onnensa nojaan. Pääsiskö siellä kaupassa omin avuin käymään. Kompuroisko kadulla ja taittais niskansa, kun ei kunto oo enää mikään paras. Mutta sovitaanko, että jätä sinä nyt tähän sitten ne yhteistietosi ja otahan vastuu sitten seurauksista?
Tehdään kokeilu, niin saa herra tai rouva vastauksensa siellä päässä asiaan.
Anteeksi vain, että nuori auttavainen neiti pääsi ihan suuttumaan. Mitään ei minulla ole kuitenkaan sitä vastaan, että haluat auttaa naapuriasi, joka apua tarvii. Sehän on ihan kohteliasta ja kunniakasta toimintaa. Autahan vaan sen minkä pystyt, mutta loputtominn ei sekään ole sinun velvollisuutesi. Muista kuitenkin, että kaikki ei ole yhtä hyväsydämmisellä asenteella kuin sinä.
No mitä sitten? tarviiko mun sellasista paskiaisista välittää, jos eivät mulle mitään tee?
Ja jep, tiedän ettei se olisi ees mun velvollisuus. Mutta kun ei tuosta auttamisesta ole nyt mulle kauheasti vaivaakaan ollut ja saanut siitä myös rahallista korvausta, niin onhan se mukava... :)
Muistan hyvin oman nuoruuteni silloin ennen nettiaikaa, televisioitakaan ei ollut monessakaan torpassa. Itse ainakin oikein nautin siitä, kun vanhemmilleni tuli kylään joku hyvä jutunkertoja papparainen tai mummo. Siihen aikaan vieraat olivat ihan yökylässä asti, ja saunakin lämmitettiin monesti ihan vieraiden kunniaksi. Se oli aikaa se, itse olin oikein iloinen aina kun näitä vieraita tuli.
Sieltä kai sitten opin kunnioituksen vanhempia ihmisiä kohtaan ja myöhemminkin hankkiuduin mieluummin itseäni vanhempien seuraan. Paljon olen saanut heiltä elämänviisautta ja oppia ihan käytännön asioihin. Nyt kun itselläni on ikää jo reilusti (kuudettakymppiä käyn) niin harmittaa tavallaan se että nykyajan nuoriso ei kuuntele vanhempien ihmisten neuvoja enää. Ehkä kannattaisi, mutta sen he huomaavat vasta vanhempana. Melinalle peukkua, pistit hyvän avauksen.
Kiitos. :) vaikka pääasiassa tässä ei ollu tarkotuksena käsitellä sitä et hengaa mummojen ja pappojen kanssa, mutta otin nekin esimerkkiin mukaan. :)
Meinasin enemmän siis sitä, että mitä pahaa on jos teini-ikäinen on esim. kaveri 18-30vuotiaiden nuorten aikuisten kanssa tai vähän vanhempienkin, mutta kuitenkin alle 40-vuotiaiden. Tai löytää joskus elämänsä rakkauden jonkun verran vanhemmasta tyypistä. Ei mitään pahaa. Kun harva ihminen kuitenkaan onneksi ei ole pedari. Ja jos jotkut vanhemmat ihmiset haluaisivat hyväksikäyttää nuorta ihmistä, niin sehän on täysin heidän vika ja he ovat vastuussa siitä... ei se nuori henkilö. Joten vastuun voi sysätä heille.
Eikä sellainen hyväksikäyttäminen kyllä kuulu edes hyviin käytöstapoihin. Aika paskamainen tyyppi saa olla luonteeltaan jos sortuu sellaista tekemään.
Ja kummatkin voi oppia kummistakin jotain ja voi olla mukavaa yhdessä.
Mutta joo. Palaan tuohon edelliseen viestiin vielä sen verran et sillon kun mä olin nuori ja pieni ja kun olin mummolassa niin muistan kun meilläkin kävi kylässä niitä ukin ja mummon vanhempia kavereita ja se oli kyllä hirmu mukavaa. :) lämpimät muistot niistä ajoista jääny.
Ihmettelen, miksi ihmisen auttamisenhalun vanhuksiakohtaan, halutaan monissa kommenteissa ottaa esille hyväksikäyttö. Hyväksikäytössä ei ole kysymys, vaan vilpittömästä auttamisesta. Pitäisi pitää erillään kaksi asiaa, vilpitön auttaminen ja hyväksikäyttö. Vilpittömiä vanhustenauttajia ei pitäisi syyllistää hyväksikäyttäjiksi. Jos joku hyväksikäyttö tulee julkisuuteen, ei sitä pidä yleistää, ja sitäkautta tuomita vbilpitön avunanto ja auttaminen. Melinalla on hyviä kommentteja, ja näkihän sen hänen avauksestaakin, todella asiallinen, laadukas, jota harvoin näkee keskustelupalstoilla.
Kiitoksia. :)
Melinalla oikeat asenteet,hienoa.meillä ihmisillä ovat ne pahimmat viholliset ne ennakkoluulot.Melina pärjää elämässä aina noilla hienoilla asenteilla:)
Kiitos :) en ole vähään aikaan täällä käynytkään. Nyt tulin tsekkaa et kuuluuko tänne keskusteluun jotain uutta. :)