Ihminen on sellaisten syiden tulosta, joilla ei ollut minkäänlaista päämääraa. Hänen alkuperänsä, kehityksensä, toivonsa, pelkonsa, älynsä, hänen rakkautensa ja uskonsa ei ole mitään muuta kuin sattumanvaraisten atomien kokoelma
Näin minä ajattelen
huippufilosohvi
361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinällään jännää että alkeishiukkasista koostuva vuorovaikutusten ohjaama hiukkassysteemi ihminen tiedostaa itsensä, ympäristönsä ja maailman.
Mutta et pysy sitten ajattelemaan tätä: ihminen voi luoda itselleen tarkoituksen. Joku voi haluta olla urheilija, joku taiteilija, joku politiikko, joku tiedemies jne.
Olemassaolon tarkoitus ei aina tule ihmisen ulkopuolelta valmiiksi annettuna, se voi syntyä myös omasta itsestä (omasta tahdosta olla jotakin).
Näillä subjektiivisilla tuntemuksilla on vastine aivofysiikassa. Kyseessä on kaksi saman asian kääntöpuolta. Miksi ihmisen kannattaa nähdä vaivaa asioiden suorittamiseen, jos hiukkaset hoitavat homman jokapauksessa. Niin se vaivan näkeminen ja halu suorittaa ja tavoittaa päämäriä omaa vastineen siellä hiukkastasolla. Niiden atomien muodotamien rakenteiden toiminta on muokkautunut tarkoituksenmukaiseksi, jotta ne sisältävä eliö pystyy selviytymään ja jatkamaan sukuaan, mikäli olosuhteet eivät muutu liian radikaalisti.