Moikka!
Olisiko jollain parempaa selitystä seuraavalle ilmiölle kun mulla?
Sähkövirran ja jännitehäviön vaihe-ero käämissä on pii/2. Tässä tapauksessa siis jännitehäviö on edellä. Kun sähkövirran kuvaajan derivaatta on 0 eli huippuarvossaan, jännitehäviö on 0. Kun sähkövirta on 0, jännitehäviö on suurimmillaan. Miksi näin?
Tiedän, että muuttuva sähkövirta aiheuttaa ympärilleen muuttuvan magneettikentän, joka puolestaan vastustaa sähkövirran muutosta, ja siksi vaihe-ero on pii/2, mutta miksi jännitehäviö on 0 kun sähkövirta on huippuarvossaan käämissä vaihtovirtapiirissä?
Löytyykö tälle käytännönläheistä vastausta vai vastasinko itse jo omaan kysymykseeni?
Kiitos jo etukäteen.
Olisiko jollain parempaa selitystä seuraavalle ilmiölle kun mulla?
Sähkövirran ja jännitehäviön vaihe-ero käämissä on pii/2. Tässä tapauksessa siis jännitehäviö on edellä. Kun sähkövirran kuvaajan derivaatta on 0 eli huippuarvossaan, jännitehäviö on 0. Kun sähkövirta on 0, jännitehäviö on suurimmillaan. Miksi näin?
Tiedän, että muuttuva sähkövirta aiheuttaa ympärilleen muuttuvan magneettikentän, joka puolestaan vastustaa sähkövirran muutosta, ja siksi vaihe-ero on pii/2, mutta miksi jännitehäviö on 0 kun sähkövirta on huippuarvossaan käämissä vaihtovirtapiirissä?
Löytyykö tälle käytännönläheistä vastausta vai vastasinko itse jo omaan kysymykseeni?
Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei tuossa mitään sähkövirran muutosta tarvitse vastustaa.
Yksinkertaisesti: Jos johdinsilmukan läpi kulkee magneettivuo Φ, joka muuttuu, niin silmukkaan indusoituu jännite
U = dΦ/dt.
On aivan samantekevää, mikä magneettivuon synnyttää, johtimessa kulkeva virta tai jonkin muun johtimen virta tai liikkuva magneetti. Riittää, että vuo muuttuu.
Jos vuo on muotoa
φ = Φ sin(ωt),
niin sen derivaatta on muotoa
u = Φω cos(ωt).
Tuosta tulee π/2 vaihe-ero.