Omat ratsastustaidot siis ovat alkeneet mietityttää... Ratsastan ratsastuskoululla kerran tai kahdesti viikossa ja mulla on hoitohevosena lv-ruuna (ex-ravuri). Hevosharrastusta takana nyt kolme vuotta. Ajattelin että olisi valmis hoitohevoseen ja sellaisen sitten löysinkin, ja sen kanssa menee kaikki todella hyvin paitsi se ratsastus. Ratsastuskoulun hevosten kanssa ratsastelu sujuu kivasti, ongelmia on tullut vaan parin hepan kanssa jotka ovat tunnetusti vähän temperamenttisempia mutta niistäkin pulmista on aina selvitty tavalla tai toisella.
Nyt tämän lv:n omistaja on alkanut ehdotella että jos mun pitäisi kuitenkin vielä saada lisäopetusta ratsastuksessa, ennen kuin jatkan ratsastamista hänen hevosellaan. Jatkaisin siis sen hoitamista edelleen mutta en liikuttaisi sitä. Tämä on mulle ihan ok, mutta samalla vähän harmittaa kun ajattelin olevani valmis sillä ratsastamaan, ja myös halusin sellaisen hoitohepan jolla voisi ratsastaa. Omistajallakin on ollut hevosen kanssa ongelmia ratsastaessa, mutta kuitenkin selvästi vähemmän kuin mulla.
Onko totta että ongelmat ratsastuksessa ovat aina ratsastajan syytä, kuten sanotaan? Miksi pärjään ratsastuskoululla ihan hyvin mutta hoitsuni kanssa kaikki on yhtä tappelua? Onko vastaavia kokemuksia?
Nyt tämän lv:n omistaja on alkanut ehdotella että jos mun pitäisi kuitenkin vielä saada lisäopetusta ratsastuksessa, ennen kuin jatkan ratsastamista hänen hevosellaan. Jatkaisin siis sen hoitamista edelleen mutta en liikuttaisi sitä. Tämä on mulle ihan ok, mutta samalla vähän harmittaa kun ajattelin olevani valmis sillä ratsastamaan, ja myös halusin sellaisen hoitohepan jolla voisi ratsastaa. Omistajallakin on ollut hevosen kanssa ongelmia ratsastaessa, mutta kuitenkin selvästi vähemmän kuin mulla.
Onko totta että ongelmat ratsastuksessa ovat aina ratsastajan syytä, kuten sanotaan? Miksi pärjään ratsastuskoululla ihan hyvin mutta hoitsuni kanssa kaikki on yhtä tappelua? Onko vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Useimmiten, eli yleensä lähes poikkeuksetta, ongelmat johtuvat tosiaan nimenomaan ratsastajasta. Eli toisin sanoen siitä, että hevonen ei ymmärrä mitä ratsastaja haluaa.
Syitä tähän on monia. Ratsastaja voi käyttää epäselviä apuja tai sellaisia apuja joita hevoselle ei ole opetettu tai sitten hevonen ei kykene ratsastajan pyytämään tehtävään (kunto ei riitä tai hevonen on vain väsähtänyt).
Kolme vuotta on tosi vähän, varsinkin jos vaan kerran tai pari viikossa ratsastaa. Ei siinä ajassa kovin kummoiseksi ratsastajaksi opikaan.
Ratsastuskoulussa tietysti myös hevoset tosiaan on koulutettu ja tietenkin ratsastuskouluun valikoituu nimenomaan sellaisia hevosia, jotka on helppoja käsitellä jha ratsastaa. Ei kellekään 3 vuotta ratsastaneelle anneta oikeasti vaikeaa tai erityisen tempperamenttista hevosta. Joku hevonen voi olla vähän haastavampi kuin toinen, mutta pääasiassa kaikki hevoset on nimenomaan kokemattomalle ratsastajalle soveltuvia.
Yksityispuolella hevoset voi olla mitä vaan. Osa on kilttejä ja hyvin koulutettuja, osa taas voi olla hyvinkin haastavia.
Yksi tyypillinen harhaluulo on se, että kaikki yksärit olisi jotenkin tosi hyvin opetettuja, herkkiä tai hienoja. Todellisuudessa iso osa hevosen omistajista ei ole kovin kummoisia ratsastajia ja moni yksäri on todella huonosti ratsastettu tai puutteellisesti koulutettu. Tällöin tietysti ratsastus on hankalaa. Hevoset myös tottuu ratsastajan tyyliin ja yksärit on usein tottuneet erilaiseen käsittelyyn kuin ratsastuskouluhevoset.
Exravureissa on vielä se ongelma, että niillä harvoin on kolmitahtista laukkaa, mikä jo tuo oman haasteensa ratsusukuisiin tottuneelle. Toinen ongelma on se, että suurin osa ex-ravureista on harrastajien kouluttamia ja suurin osa harrastajista ei osaa kouluttaa hevosta kunnolla.
Kokeneempi ratsastaja tietysti ymmärtää hevosen puuteelliset taidot ja osaa ratsastaa hevosta sen omalla tasolla. Kokemattomampi taas pyytää joka hevoselta samoja asioita samalla tavalla, jolloin synty yleensä ongelmia.
Paras voisi olla, jos voisit käydä tän hoitohevosen kanssa tunneilla. Oppisit ratsastamaan juuri tätä hevosta.
kokemattomalla ratsastajalla pitää olla kokenut hevonen. kokemattomalla hevosella kokenut ratsastaja. eiköhän se näin mene?
Kiitos paljon vastauksista! (Ja saapi niitä vastauksia edelleenkin laittaa... ;) )
Sovimme omistajan kanssa, että toistaiseksi minä vain hoidan hevosta ja hän hoitaa liikutuksen. Ymmärrän kyllä että kolme vuotta on lyhyt aika, eli en ajatellutkaan että pärjäisin haastavan hevosen kanssa esim. maastossa. Mutta ehkä mulla silti oli vähän liialliset kuvitelmat, kun en ollut tottunut ratsastamaan muilla kuin ratsastuskoulun hevosilla. Onneksi tämä mun hoitohevonen on kuitenkin maastakäsin todella kiltti, kaviotkin nousevat paljon sutjakkaammin kuin niillä ratsastuskouluhepoilla joiden kanssa olen ollut tekemisissä. Ratsastaessa taas hoitohepo vaikuttaa stressaantuneelta ja jännittyneeltä (jonkin verran myös omistajansa kanssa).
Valitettavasti ei ole mahdollista osallistua hoitohevosen kanssa tunneille, koska se ei asu ratsastuskoululla eikä mulla ole varaa palkata yksityistä opettajaa. Hevosen omistaja ei myöskään ehdi antaa mulle opetusta, mutta joitain vinkkejä olen toki häneltäkin saanut.
Eipä maastoilu j kentällä työskentely mitenkään oikeastaan ole verrattavissa.
Joku saattaa pärjätä tosi hyvin maastossa vaikeankin hevosen kanssa, mutta ei osaa kentällä ratsastaa kovinkaan kummoisesti ja toisin päin.
Hyvin tyypillinen aloittelijan virhehän on se, että kvuitellaan että hevonen menee hyvin kun kaasu ja jarru toimii. Todellisuudessahan ratsastuksessa haetaan paljon muutakin kuin että hevonen suunnilleen menee minne ratsastaja pyytää. Rentous, peräänanto ja oikea muoto on juuri tällaisia asioita.
Eipä se yksityinen opettaja aina kamalasti maksa. Moni harrastelijaopettaja (siis sivutyönä tunteja pitävä opettaja, jolla ei välttämättä ole koulusta, mutta kokemusta kumminkin) voi pyytää esim. 20e/h. Ryhmätunnit usein hieman edullisempia.
"Joku saattaa pärjätä tosi hyvin maastossa vaikeankin hevosen kanssa, mutta ei osaa kentällä ratsastaa kovinkaan kummoisesti ja toisin päin."
Kyllä suurin osa hevosista on kuitenkin vaikeammin hallittavissa maastossa ja esim. ryöstävät helpommin juuri maastoillessa. Ja tietysti helpommin syntyy vaaratilanteita kun ei olla aidatulla alueella, jos vaikka hevonen ryöstää tai muuten vauhkoontuu. Varsinkin kun läheskään kaikkien tallien läheisyydessä ei ole sopivia rauhallisia metsäteitä tms. joilla voisi ratsastaa vaan ainakin osa matkasta pitää tehdä "autojen seassa".
Juuri tätä tarkoitin tuossa kun sanoin tuosta tyypillisestä aloittelijan virheestä.
Se, että hevonen liikkuu hyvin, tarkoittaa paljon muutakin kuin että se pysyy käsissä ja kääntyy ja jarruttaa.
Totta kai kaikki jotka PÄRJÄÄVÄT hevosen kanssa maastossa (=hallitsevat hevosen) PÄRJÄÄVÄT myös kentällä. Mutta on täysin eri asia pysyä selässä ja saada hevonen kulkemaan suunnilleen sinne minne haluaa, kuin saada se oikeasti liikkumaan hyvin (peräänannossa, sopivassa muodossa jne...).
Voihan myös olla, ettei teillä vaan kemiat kohtaa? Ehkä kannattaa kysyä hoitohepon omistajalta voitko työskennellä hevosen kanssa maastakäsin - talutella, juoksuttaa, tutustua hevoseen. Sen jälkeen selästä käsin työskentelykin voisi olla helpompaa.
Ei kannata masentua, jos välillä tuntuu ettei osaa yhtään ratsastaa (varsinkin kun menee kokemattomalla hevosella). Itse olen ratsastanut 13 vuotta ja silti en saa kaikkia ratsastuskouluhevosia menemään esimerkiksi pohkeenväistöä oikein. Mutta sitten n. Vuosi sitten aloin vuokraamaan kouluhevosta, jolla on kilpailtu monia vuosia vaativia luokkia. Sillä voin mennä kaikki ravipohkeenväistöstä sulkutaivutuksiin ja laukanvaihtoihin ilman mitään ongelmaa. Se on hieno fiilis, vaikka tiedän että hevonen taatusti auttaa minua paljon ;)
Nimim. "Yksi ratsastelija", kiitos kannustukseta :) Koitan olla lannistumatta ja opettelen vielä paremmaksi ratsastajaksi tunneilla, ennen kuin otan "uuden alun" tämän hoitohevoseni kanssa.
Sulle nimim. "----", tää hoitohevonen on maastossa hyvin levoton ja säikky, joten mielestäni mun ei sen kanssa kannattanut lähteä maastoon kun en kentälläkään pärjännyt. Omistaja oli samaa mieltä. Puhun nimen omaan "pärjäämisestä", koska tosiaan välillä oli vain keskityttävä siihen että ylipäätään pysyi selässä, tai että edes putosi järkevästi, mikäli asiaan ehti vaikuttamaan. En väitä että ratsastus olisi pelkkää etenemistä ja pysähtymistä. Mutta jos hevonen ei paljon muuta osaa kuin edetä, pysähtyä, kääntyä ja vaihtaa askellajista toiseen, niin...?? Sille ei nimittäin yksinkertaisesti ole muuta opetettu ravurinuransa jälkeen.
Minusta kolme vuotta on aika paljon. Siinä ajassa voi olla jo tosi hyvä. Tunnen erään joka sai hoitoponin puol vuotta ratsastaneena on nyt n. 1 vuoden kokemus ja kisaa
Setina kaikki kehittyy omaa tahtiaan. Esim. Minunkin ratsastusryhmässä on paljon eri tasoisia vaikka ollaan kaikki aloitettu harrastus samaan aikaan.
Muista jonossa ei edistytä, vaan jokainen edistyy omaa tahtiaan!! ;)