Tietoisuus= 'jumaluus'? Sielu='materiaa'?

Ajatus on Elämä. Ilman ajatusta ei ole elämää.

Sielu on mielen luoma ajatus.

Ihminen on Jumalan ajatus.

Mieli on maailmankaikkeuden suurin voima. Mieleni voimalla valitsen miten milloinkin suhtaudun kokemuksiini - maailmaani, kaveriini Jumalaani, sieluuni, itseeni.
Vain minä (jokainen) voi tietää miten suhtautuu kokemuksiinsa joten jokainen elää omassa maailmassaan. Siksi maailmaa sanotaan myös harhaksi koska totuus ei voi olla jokaisen mielen luomaa erityistä kuten jokaisen henkilökohtainen kokemus maailmasta on.

Kun hallitsee mielensä, pystyy näkemään harhan ohi jolloin näkyy totuus joka on kaikille yhteinen.

Jos oikeasti tuon kaiken tietäisi olisi kuin 'jumalat'.

Yhteispeliä ihmisen tietoisuus on.
Tietoisuus ihmisellä on ympäristön, biologian kaikkineen(geenistö,perimä) ja kasvatuksen aukaisevaa vaikutusta.

Kun itseään tutkii, niin mitään ulkopuolista ei näytä olevan?
Tosin joskus, siis aivan pienen hetken tuntuu siltä kuin koskettaisi jotain meistä erillisenä olevaa toki yhteydessämme vaikuttavaa joka ei itsenään tunne, tai reagoi, mutta vaikuttaa rauhoittavana tuntemuksena koskettaessaan ihmisyyttämme?
Mikä 'se on', siitä emme varmasti tiedä.

Sitten joku laukoo taas totuuden,'sielu, materiasta syntynyt'?
Tämä luo ristiriitaa, jopa jälleen syntymiin uskoville.

Kylläpä heitit haasteen tänne palstalla kävijöille, kun suuretkaan ajattelijat eivät ole yhtä mieltä noista käsitteistä.! Jokaisella kun on oma mielikuvansa niistä. Omasta käsityskannastani sanon vain lyhyesti, että kaikki mitä on, on yksinomaan tietoisuutta ja energiaa...eli ne ovat kaiken ilmenneen/olemassaolon erottamattomat tekijät. Kolmas tekijä on sitten se josta niin tietoisuus kuin energiatkin ovat saaneet alkunsa eli Kaiken alkulähde (Jumala), Jumala meissä eli "Minä Olen" tai Henki. Se on se kaikkialla oleva 'tarkkailija' joka ON ja joka pitää yllä tätä pienen mielitietoisuutemmekin olemisen harhaa hetki hetkestä (kvanttifysiikka sanoo siitä kylmästi vain, että "tarkkailija saa kvanttiaallon romahtamaan hiukkaseksi....ja lopulta materiaalisen havaittavaksi 'todellisuudeksi')
Sielu on pieni osanen Kosmisesta Tietoisuudesta. Sielu koostaa yksilökohtaiset kokemiset Kosmisen Tietoisuuden äärettömään tietokantaan. Lopulta sekin on kuin eräänlainen vaate jota Henki ei enää tarvitse ja se saa kadota energioiden alkumereen...

Olisipa mielenkiintoista joskus, kun joku ensin kertoisi että mistä me tiedämme, onko meillä sielu ja onko meillä ylipäätään jokin tietoisuus? Ihan noin niinkuin käytännön kokemuksena, ilman mitään viittausta johonkin kirjaan, uskomukseen tai ideaan?

Sielu on mielletty aivan vääräksi,sitä pidetään julallisena alkuperältään, mutta se on vain kehityksen kautta,materiasta syntynyt, ihmisen valintojen seurauksena, eikä se ole ikuinen,vaikka uskonnot sitä armon kautta yrittävät ikuistaa

Sielu ei ole ihmisen sisäpuolella vaan ulkopuolella olevassa aurassa.

Kun sielu poistuu ihmisestä, niin ihminen ei kuole, vaan syyn ja seurauksen lain mukaan jatkaa uudessa elämässä perimänä.

Kun elämä poistuu ihmisestä niin se on fyysinen kuolema

.

Sielu voi irtautua, koska se on kehon ulkopuolella olevassa aurassa, josta käsin se hallitsee meitä

Onko irtautuminen kovin tärkeä asia, sillä paljon tärkeämpi on, tuon sielun ymmärtäminen, että miksi ja minkä vuoksi se syntynyt, ja miksi se seuraa ihmistä psykologisena perimänä, eli perisyntinä.

Ajallisena se on kaikkien ihmisen ongelmien syy ja lähde

Imisen perimä on toisen hyväksikäyttäminen sekä taloudellisesti, että henkisesti, ja koko yhteiskunta perustuu seurauksinee tälle pohjalle

Se, että on kokemus irtaantumiseen kehosta, siis keho jää ja jokin siitä poistuu ja kokee asioita, on riittävä syy vakavaan keskusteluun.

Kyllä, edelleen näin.

Jos jotakin irtaantuu 'elävästä' kehosta, mitä silloin itse asiassa tapahtuu?

Tämä kysymys on ratkaisevan tärkeä, vai onko?

Sielu on kehityksen kautta materiasta syntyisun, ja sen takia ihminen joutui ulos paratiisitilasta, jossa hän silloin eli.
Sielu ego on materiasta syntyneenä ajallinen, ja kaiken pahan alku ja juuri.
Kristinuskossa sielu on julistettu ihmisen korkeimmaksi ominaisuudeksi, ja henki on sille alisteinen
Henki elämä on kuitenkin kaiken lähde jon osa meidänkin elämämme on

Ego sielu on kuitenkin syyn ja seuraksen lain alainen, ja siitä seuraa, että taatakseen sielulle ikuisen elämän uskonto on keksinyt
lunastusopin , joka lupaa meille ikuista elämää kuoleman jälkeen taivaassa
Tästä seuraa, että ihminen ei pääse irti syistä ja sen seurauksista
se siirtyy seuraavalle sukupolvelle
Jotta syyt ja seurakset jatkuisivat, niin siihen tarvitaan kärsimystä va väkivaltaisuutta, ja sen seurausta on tämä kaaosmainen väkivallan ja kärsimysten täyttämä yhteiskunta

Me olemme näin tuon muinaisuudessa syntyneen egon sielun vankeja, ja kun ymmärrämme tämän, että miten ja minkä vuoksi se on menneisyydessä tapahtunut, niin silloin vapaudumme siitä ja voimme elää uskomatonta elämää

Tulipa erinomaisesti epäselvää ilmaisua??

Siis, kun rukoilemme....mihin kohdistaa rukous, jos fyysinen jumala on harhaa?

Sielu, tietoisuus ja jumala ovat kaikki yhtälailla sanoja, joilla yritetään kuvata sitä mikä ei ole kuvattavissa.

Sielu kehityksen kautta materiasta syntyneenä on tarpeetonMaterialistisen filosofian mukaan henki on materian korkein tuote.
Imisellä se on ajatus, joka tietättään loi egon sielun kun alkoi toimia ihmisen ajattomalla henkisellä alueella
Se oli se tapahtuma jonka vuoksi ihminen ajautui henkisesti ajattomasta paratiisitilasta ulos ja sen seurausta on tämä kaaosmainen kärsimysten ja väkivallan täyttämä yhteiskunta.

Sanoin tuolla alussa, että sielu on tarpeeton, koska se on ihmisen väärien valintojen seurauksena syntynyt.

Ääretön tietoisuus, elämä, on aina ollut ja tulee aina olemaan, mekin olemme osa sitä, mutta ajallisina emme voi olla siitä tietoisia, koska tuo materiasta kooskuva mielen sisältö estää sitä näkemästä

Kun mieli tyhjenee tuosta ajallisesea sisällöstään ,niin tuo ääretön tietoisuus on, ja kaikki kärsimykset päättyvät siihen , koska tuo ego sielu on hajonnut.

Aloittaja on oikeassa, sielu on materiaa, mutta todellinen mielemme perusta on tuota ääretöntä tietoisuutta joka on elävää ja pitää meidän fyysiset kehomme automaattisesti hengissä, se tulee meihin syntymässä, ja poistuu, kun keho menee niin raihinaiseksi että se ei pysty pitämään sitä hengissä

http://suomiprofetiassa.wordpress.com/norjalaisen-naisen-naky-vuodelta-1968/

are we one? YES,WE ARE! ;)

Miksi pelottelu?

Nämä luettavat viestit ovat pelottelua, vaikka ymmärrän maailman tilanteen ja siihen liittyvät kaikkinaiset mahdollisuudet.
Linkin pääsanomaan viitaten, siihen aikaan käytiin mm. Vietnamin sotaa...veristä ja armotonta ja ydinasevallat olivat vastakkain.

En sano muuta, mutta kaikkinainen pelottelu ei ole hyvästä, eli pitää myös perustella asioita?

Me jotka osaamme kyseenalaistaa pelottelun kuten sinä M.Eläjä voisimme katsoa pelottelun ohi tai taakse. Voisimme havaita kuinka pelottelu on rakkauden pyyntö. Yksilö kehittelee oman kokemuksensa perusteella ilmaisutavan (tässä tapauksessa ennustuksen) joka varmuudella huomataan.
Ilmeisesti pelottelija itse uskoo vahvasti ilmisunsa sisältöön, eli hän ei suinkaan tietoisesti etsi myönteistä kannanottoa van oman elämäntuskansa vuoksi nostaa kokemuksiaan ja tuntemuksiaan esille. Vaikuttimena on jokaisella lopulta kaipaus myötätuntoon, huomioiduksi tulemiseen, aivan samoin kuin sinulla ja minulla. Rakauden pyyntöä perimmältään kaikki.

Lopputulemana on että minä (sinä)en koe ilmiöitä pelotteluna vaan rakkaudenpyyntönä. Yksilö siinä kuvailee omia (Tarkkis3) uskomuksiaan. Minun asiani on olla tuomitsematta jolloin vapautan itseni tuomarin roolista. Antamalla jokaiselle olla mitä on vapautan itseni. Sillä on oma sanansa - anteeksianto - itselle.
Mielestäni ei ole tarpeellista mitata miten todellisena itse kukin pitää omia uskomuksian. Toki mielenkiintoista on katsoa mihin kukin saattaa uskoa. Ja mitähän sekin tarkoitta kenenkin mielessä.
Jos tällä ajatelutavalla lukisin raamattua, mitää ongelmaa ei olisi. Jokainen kirjoittaja on tehnyt parhaansa kuvailemalla omia uskomuksiaan pontimena paras mahdollinen tapa tulla huomioduksi.
Aivan kuten Jumala palavassa pensaassa. Aikana jolloin edes tulitikkuja ei ollut vielä keksitty oli varmasti sykähdyttävä huomata itsestään syttyvän tulen joka lisäksi puhui. Ei lainkaa huono dramatisointi. Jäi varmasti kokijan mieleen pysyvästi. Siunausta runsaasti sillekin muistikuvalle. Sovitaan että se oli rakkauden osoitus. Todellakin ongelma on jos sen ongelmaksi koet. Siinä on elämän (raamatun) valinnan vapaus

Sielua on mikä se on?
Aikojen kuluessa eri uskonnoilla on sielu käsite on ollut yliluonnollinen mihin me joudumme kuolemanjälkeen. Kuka onkaan saanut ihmiskunnalle käsitteen sielu, ihmisen alkuajoista lähtien. Ihminen tuskin on sielukäsitettä keksinyt tuhansia vuosia sitten, olisikohan jokin auttanut käsitteen luomisessa kun eri maanosien muinaisuskonnoissa on jonkinlainen sielukäsite.
Kuinkahan käsite sielu tämän ajan tietämyksen mukaan olisi.
Sielu on ihmisen muisti mikä kuoleman jälkeen taltioidaan tietokantaan.
Se selittäisi paljon jos näin on. Esim. jumala herättää kaikki kuolleista, ihmisen olomuoto herätettäessä ei kukaan ole kertonut.
Samaten kuin sielunvaellus ja muut mystiset asiat.
Olisikohan Jumala keskustietokoneen valvoja joka hoitaa keskustietokonetta minne sielut on tallennettu. Näin asia voitaisiin ymmärtää nykyisen tietämyksen mukaan.
Mutta mikä on IHMINEN, Luojan luoma biolokinen automatikalla toimiva robotti jolla on pieni tietokone aivot jotka säätelevät ihmisen toimintaa ja oppimista.
Tiedon siirto aivojen ja keskustietokoneenvälillä on jatkuvaa mutta lähes yhdensuuntaista.
Ei keskustietokoneen valvoja Jumala ole antanut oikeuksia ihmisen aivoille ottaa vastaan keskustietokoneelta tietoa kuin satunnaisesti, näin olisi ainakin selitettävissä joidenkin ihmisten muistikuvat menneisyydestä eli sielunvaelluskokemukset, samaten kuin monet muutkin yliluonnolliset tapahtumat.
Ajatus sielu on vielä mysteeri mutta tulevaisuudessa tietoisuus asiasta alkaa ratketa.
Totuus on tulla jossain?

Brina muistuttaa tuosta Minä olen käsitteestä. Opin juuri aivan äsken että - ollen - viittaa egoon.
Henki joka minun käsitteistössäni on Jumala käyttää muotoa - minä on - jolloin egoa ei ole
siis:
Henki=Jumala
henki minussa on jumala minussa joka on ikuinen
mieli on hengen ilmeneminen, hengen työkalu. Henki sallii minulle, minun mielelleni, kaiken mahdollisen jotta oppisin mitä on saada kokemus kaikesta mahdollisesta.
ihminen on muodon saanut- syntynyt mielen työkalu.

Syyllistynyt mieli on sairastunut mieli, mieli joka ensisijaisesti etsii syylisyyttä ja näin ollen näkeekin lähes kaiken syyllisyyden kautta. Henki ei voi olla syyllinen joten sairastunut mieli luo sielun ja egon joihin voi projisoida syyllisyyden. Ensi alkuun syyllisyys on aina kaverin syyllisyyttä. Sielu on mielen muistikuva (karma) menneestä syyllisyydestä josta on mahdollisuus ihmisen elämän aikana vapautua anteeksianon avulla. Syyllisyyden toinen nimi on pelko.

Sielu ja keho häviää kun anteeksiannon kautta on hyväksytty hengen viattomuus=rakkaus.
Voin antaa anteeksi vain sen mistä minulla on oma kokemus, siksi kaverin vihamieliset kuin rakastavatkin teot on välttämättömiä jotta oppisin. Sallinette että tässä tarkoitan itseäni.
Vain itselleen voi antaa anteeksi. Jolloin yksilö antaa anteeksi omat ajatuksensa, omasta tai kaverinsa toiminnasta. Luopuu pelosta.

Joten yksin kukaan ei opi. Siis tekipä kaverini MITÄ TAHANSA minulla on mahdollisuus antaa anteeksi ajatukseni hänestä. (Luopua pelosta) Teko sinänsä selvitetään jokaisen maan ja kulttuurin vaatimusten mukaisesti. Teko ei ole se yksilö. Anteeksianto koskee AJATUKSIANI yksilöstä.
Myös hän on Henki eli Jumalan osa ja siltäosin terve ja täydellinen jolle hengelle minulla on annettavana rakkauteni.
Jos "tässä elämässä" anteeksianto jää kesken saan uuden kehon jolloin on jälleen mahdollisuus valita udelleen - syyllisyys/rakkaus ts. anteeksianto-projisointi

Korjaan
Brina muistuttaa tuosta Minä olen käsitteestä. Opin juuri aivan äsken että - ollen - viittaa egoon

tarkoitin
.Brina muistuttaa tuosta Minä olen käsitteestä. Opin juuri aivan äsken että -minä olen - viittaa egoon.

Ydin...me Elämme 'tätä' elämää ja koemme olevamme 'ainut' laatuisia yksilöitä.....tässä lienee ongelma tietoisuudessamme?

Ydin...me Elämme 'tätä' elämää ja koemme olevamme 'ainut' laatuisia yksilöitä.....tässä lienee ongelma tietoisuudessamme?

Erittäin syvällinen päätelmäsi. Kiitos siitä
Ratkaisu ei ole kuitenkaan tietoisuutemme vähättely vaan tämän erityisyyden ymmärtäminen jokaisen "yksinoikeudeksi" Jokainen on äärimmäisen erinomainen niin pitkälle että lopulta jokainen on sama. Minä (jokainen) olen sinä ja sinä (jokainen)olet minä.
Totuus ei voi olla moninainen, erityinen vaan totuus on ainoastaan yksi.

Aikojen alussa varmaan myös syyllistin itseni tuntiessani itseni paremmaksi tai huonommaksi. Sitten oivalsin että siitä juuri tule lisää syyllisyyttä jne. joten nykyisin aina kun suinkin muistan ja huomaan muutan tietoisessa mielessäni ajatustani niin että tuo syyllisyys on vain näennäistä. Jokaisella meistä on täydellinen ydin olipa kristitty tai muslimi jehova tai mormoni ja mitä kaikkia meitä nyt onkaan.
Tämä erillisyys on vain minun itsekkyyteni oppimaa erityisyyttä joka on minulle välttämätöntä. Kankea vertaus - miten opetat kalalle mitä vesi on. Siis erillisyydestä käsin vasta voin oivaltaa mitä on ykseys.
Tarpeita on vain yksi taas kankea vertaus - kuvittele miltä tuntuu jos kaveri puristaa tyynyn kasvoillesi. Eli lopullinen elämä on jokaiselle ykseys, jokaisen kaipuu totuuteen johtaa totuuteen joka on vain yksi. Totuus ei voi olla jokaiselle erilainen.
Elämälle kiitos siitä että jokaiselle tulee eteen juuri hänen mielensä erityisyyden kuvitelmat, ihmetykset ja halut. Jolloin tulee mahdollisuus oivalta ja valita rakkaus.

Itse luulen ymmärtäväni nykyisen tilan merkityksen kokemuksina.
Myönteiset tunteet ja ei myönteiset tunteet ja samalla kokemukset....ovat itselle ja 'Luojalle' merkityksellisiä aina.
Näitä on mahdotonta kirjoittaa....ne pitää kokea.
'Luoja imuroi kaikki asiat ja tunteet aina' ja tämä on pelkästään positiivista.....me olemme matkalla Rakkauteen.
Toinen asia on....miksi yleensä tällainen manööveri?
Lienee piikkiin kaiken kattavan tietoisuuden täydellistäminen....mikä on taattu kaikkien sielujen kautta aikojen alusta asti?

Tässä videossa käsitteet tuodaan esiin:
https://www.youtube.com/watch?v=HCZudzaCGlM

Tietoisuus = "sielu", "henki" = käsite, jonka ihminen loi taikauskon ja uskomusten sekä mielikuvituksen avulla. Kun ihminen 'toimii', eli liikkuu, syö, juo, kommunikoi jne. häntä kuviteltiin ohjaavan jokin sisällä oleva voima. Kun ihminen kuoli, hän ei enää 'toiminut', eli liikkunut, syönyt, kommunikoinut jne. joten siitä syntyi mielikuva, että jokin hänen sisältään oli kadonnut tai lähtenyt pois.

Kuolema sai erilaisia merkityksiä eri heimoissa tai yhteisöissä. Kun "henki" lähti ihmisestä se aiheutti erilaisia pohdiskeluja... katoaako se, vai meneekö se jonnekin, ja jatkaako se elämää, ja onko jokin tietty paikka, johon se menee. Näin syntyi ensimmäiset "tuonelat". Toisissa kulttuureissa taas uskottiin, että kuolleen ihmisen henki siirtyi eläimeen.

Jos haluatte todella tietää, mitä "sielu" on, niin tutustukaa muinaisiin uskomuksiin eri kulttuureissa. Uskovaiset ei ehkä halua myöntää, että uskontoja on ollut kymmeniä tuhansia vuosia ennen kristinuskoa tai vastaavia uskontomuotoja, ja että kristinusko perustuu niihin (esim. sumerilaiset uskomukset). Samalla tutustukaa millaisia muita uskomuksia näillä kulttuureilla on. Vähitellen alatte hahmottamaan, että kaikki NÄKYMÄTÖN... sielu, henki, enkelit, demonit, jumalat, hirviöt, taivaat, helvetit, nirvanat, manalat, tuonelat sekä menninkäiset, peikot, lohikäärmeet jne... on puhtaasti inhimillisen mielikuvituksen tuotoksia.

Kun näitä uskomuksia on "ruumiillistettu", eli niitä on visualisoitu luolamaalauksiin, patsaisiin, koruihin, piirroksiin, reliefeihin yms. taiteeseen, ja on rakennettu pyhiä paikkoja, alttareita jne., niin miettikää uskovaiset tämän muinoin luodun kokonaisuuden vaikutusta sen ajan ihmisiin, ja myöhemmin tämän päivän ihmisiin. Ne jää lähtemättömästi ihmisen mieliin ja luovat voimakkaan, koko ihmiskunnan kattavan "mysteerien maailman". Miettikää, miten näistä syntyi kauan sitten traditioita, ja miten ne traditiot levisi, kehittyi ja muuttui vuosituhansien saatossa.

Kun uskonnot kehittyi alkuaikojen kuvitelmista, uskontoja alettiin muokkaamaan halutunlaisiksi. Alkuaikoina ihmeteltiin, että mistä ihminen on tullut, mistä kaikki näkyvä on tullut. Lopulta ajateltiin, että jokin ihmistä korkeampi loi heidät. Luojat, jumalat saivat tietyn ulkonäön ja tietyn persoonallisuuden ja he hallitsivat tiettyjä asioita (meren jumala, pellon jumala, taivaan jumala, sateen jumala, ukkosen jumala jne...). Meille tuttua asiaa: Jumala muovasi ihmisen savesta ja puhalsi siihen elämän :) Sitten Hän loi Aatamille Eevan, ja mistä? Aatamin kylkiluusta :) Mutta mitä sanoo kristinuskoa vanhemmat uskonnot? Sumerilaisten jumala ei luonut Aatamia, vain yhtä ihmistä, vaan Adamun. Eli ihmiset, jotka sumerilaisten uskomusten mukaan ovat Enki nimisen jumalan luoma orjarotu. Sumerilaisten uskonnot ja kristinusko ovatkin monelta osin lähes identtisiä. Eli näin uskontoja siis muokattiin IHMISEN toimesta halutunlaisiksi. Ja kuten ehkä tiedätte, kristinuskosta karsittiin halutut 'pakanallisuudet' pois ja jätettiin tietyt asiat. Esim. monien yhteisöjen tai yhteiskuntien harjoittamat ryhmäseksibileet ja muut riettaudet karsittiin pois. Miettikää sitäkin, miten hyvä ja paha määriteltiin, ja miten luotiin säännöt ja käskyt, ja miten syntyi näkymättömät paikat ihmisille, jotka tekivät 'syntejä' ja jotka elivät 'hyveellisesti'.

Kaikki uskonnot, siis KAIKKI, perustuu esi-isiemme alkukantaisiin taikauskoisiin mielikuvituksen tuotoksiin, joista ne on vähitellen kasvanut ja kehittynyt nykyiseen asuunsa. Sieltä on peräisin "sielu", se jokin ihmisen sisällä. Aivot ja tietoisuus on vain miljardien vuosien kehityksen tulos. Kyky rekisteröidä ja käsittää ulkoisia ärsykkeitä ja muodostaa niiden avulla kolmiulotteinen ympäristö. Miten me nähtäisiin maailma, jos ainuttakaan uskontoa ei olisi syntynyt? Yrittäkää nähdä uskontojen ja mielikuvituksellisten näkemyksien taakse, ja hahmottaa 'tietoisuus', ympäristön havaitseminen ja itsesi havaitseminen. Hankalaahan se on kun ei pysty hahmottamaan sitä miljardien vuosien ajalta. Mutta, se juuri on 'sielusi'.

Kaiken hiertämisen lähtökohtana on kuvitelma Jumala erosta.
KAIKKI saa selityksensä luopuessani erilisyyden uskomuksesta, erillisyys uskomus on ego. Se tekee henkensä kaupalla loputtomia kysymyksiä jotta totuus ei paljastuisi. Kun Ykseys paljastuu ainoa mikä häviää on Ego eli usko erillisyyteen. HUOM. myös kysymys - mitä varten tai miksi häviää. Selitys on niin yksinkertainen että kysymys häviää omaan mahdottomuuteensa. Silloin Kaiken tarkoitus paljastuu niin ilmiselvänä että jäljelle jää ainoastaan ILO
Aihetta liippaa oheinen linkki,
http://www.jeshua.net/fi/articles/article3.htm
ja tietenkin Ihmeiden oppikurssi kokonaisuudessaan