Olen lukenut jostain, että maailman ensimmäinen sähkölamppu olisi ollut toiminnassa yli sata vuotta. Koska lamppu oli niin kestävä, valmistajat alkoivat kehittää tietyssä ajassa hajoavia lamppuja, jotta saataisiin enemmän kulutusta.
Onko tämä totta? Miksi joku valmistaja ei voisi taas nykyään alkaa valmistaa näitä kestäviä lamppuja? Niille olisi varmaan kysyntää.
Onko tämä totta? Miksi joku valmistaja ei voisi taas nykyään alkaa valmistaa näitä kestäviä lamppuja? Niille olisi varmaan kysyntää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se oli hehkulamppu ja vihreä meppimme Satu Hassi oli puuhanaisena kieltämässä hehkulamppuja. Tilalle tulivat elohopeaa sisältävät energiansäästölamput.
"Olen lukenut jostain, että maailman ensimmäinen sähkölamppu olisi ollut toiminnassa yli sata vuotta. Koska lamppu oli niin kestävä, valmistajat alkoivat kehittää tietyssä ajassa hajoavia lamppuja, jotta saataisiin enemmän kulutusta.
Onko tämä totta? Miksi joku valmistaja ei voisi taas nykyään alkaa valmistaa näitä kestäviä lamppuja? Niille olisi varmaan kysyntää."
On sellainen saatettu keksiäkin, mutta ei se varmaankaan ensimmäinen ollut. Tavallisestihan sähkölampun keksijäksi mainitaan Edison, mutta ei hän todellakaan ollut ensimmäinen, joka onnistui saaman aikaan jonkinlaisen edes jonkin aikaa toimineen sähköhehkulampun; hän vain onnistui tekemään siitä menestystuotteen. Ne vielä varhaisemmat, joita jotkut olivat kokeilleet, vain hajosiva auttamatomasti vielä lyhemmässä ajassa, usein jo muutaman minuutin kuluttua. Ja Edisoninkin kerrotaan kokeilleen hehkulangan materiaaliksi vaikka kuinka monia eri aineita, joita vain oli jostakin saatavissa, erään työtoverinsa partakarvojakin.
Se kyllä on kuulemma aivan totta, että hehkulamppujen valmistajat kautta maailman pääsivät jo varhain sopimukseen, jonka mukaan heidän ei pitänyt yrittääkään maksimoimaan lamppujen kestoikää vaan omat tulonsa, jotka olivat suurimmillaan, jos lamput tarkoituksella suunnitellaan hajoamaan tietyn ajan kuluttua; ei kylläkään niin pian, että sama valaistus olisi halvemmalla saatavissa öljylampuilla tai jopa kynttilöillä, mutta kuitenkin paljon lyhemmässä ajassa kuin olisi ollut teknisesti mahdollista saada ne kestämään.
Mitä taas tulee nyt säädettyyn kieltoon, niin se saattaa kyllä olla hyvin perusteltukin esimerkiksi Australiassa mutta tuskin ainakaan yhtä hyvin perustein Suomessa. Se osa lampun energiankulutuksesta, josta ei valoa saada, muuttuu nimittäin lämmöksi, ja sikäli kuin lamput ovat sisätiloissa, tämä vähentää juuri saman verran varsinaisten lämmityslaitteiden energiankulutusta (ainakin jos ne on varustettu termostaatilla). Tosin kesällä tällä seikalla ei ole merkitystä, kun lämmitys on muutenkin poissa päältä, mutta suurimman osan vuodesta asian laita on juuri näin, ja sitä paitsi kesällähän pitkän vuorokautisen valoisan ajan vuoksi lamppujakin käytetään vähemmän kuin muulloin.
jos hehkulampusta tekee pitkäikäisen, sen hyötysuhde yleensä laskee entisestään. Lisää elinaikaa saadaan nimittäin hehkuttamalla lankaa matalammassa lämpötilassa, jolloin volframi höyrystyy vähemmän. Itselläni on tunnelmavaloa antamassa 60:n watin hiililankalamppu. Sen polttoajaksi luvataan 3000 tuntia, mutta tähän pääsemiseksi lanka käy melko viileänä. Valoa lähtee ehkä saman verran, kuin 15, tai 20:n watin normaalista hehkulampusta ja valo on erittäin lämminsävyistä ja kellertävää(ainakin värejä näkevien kavereiden mukaan, itse vain aistin valon, mutten näe muuta). Ei siitä yleisvaloksi olisi, mutta omaa silmää se miellyttää.