Kiekkokisojen kommentointia kuunnellessa osui korvaan useammankin kerran T.Lehterän vahva stadilainen (?) murre.
Kentällä "miähet pelaa kiakkoo ja tuamarit viheltää". Samaa on tullut vastaan mm. kokkiohjelmissa kun äänessä on helsinkiläinen sopankeittäjä.
Onko tuollainen vokaalien vaihto nimenomaan helsinkiläinen tapa, vai yleisemminkin eteläisten murteiden ilmiö?
Kentällä "miähet pelaa kiakkoo ja tuamarit viheltää". Samaa on tullut vastaan mm. kokkiohjelmissa kun äänessä on helsinkiläinen sopankeittäjä.
Onko tuollainen vokaalien vaihto nimenomaan helsinkiläinen tapa, vai yleisemminkin eteläisten murteiden ilmiö?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuohan on vahvaa hämäläisyyttä.
Tuota kutsutaan diftongien avartumiseksi ja sen linja kulkee murteissa Suomen poikki vähän Pähkinäsaaren rauhan rajaa lännempänä.
http://sokl.uef.fi/aineistot/aidinkieli/murteet/avartum.html
Helsingin kaupunkimurre ei tähän vanhastaan ole kuulunut, vaikka alueen sisällä onkin. Päinvastoin, tyhmistä maalaisista erottuakseen vielä tyhmemmät helsinkiläiset saattavat sanoa (ja jopa kirjoittaa) pieno, vieton ja Kiesma. Jos et usko, katsopa vaikka tuo blogi: http://anetenoma.blogspot.fi/2014/04/kiesma.html
Viime vuosina joidenkin helsinkiläistenkin puheessa on alkanut kuulua avartumista. Enpä osaa sanoa, mistä johtuu. Ehkä sen ovat tuoneet lähikunnista valuneet mukanaan.
Ilmiönä tuo johtuu siitä, että diftongin eli kahden samassa tavussa olevan peräkkäisen vokaalin ero tehdään mahdollisimman suureksi. Nuo avartuvat ovat ns. väljeneviä diftongeja ja kun ne avarretaan, jälkimmäinen vokaali on ääntämisen kannalta vielä väljempi. Alun perinhän ne ovat lähteneet muotoutumaan pitkistä vokaaleista ja tuolla avartumisen alueella kehitys on jatkunut vielä pidemmälle.
"Yleiskielen diftongit uo, yö, ie eivät ole alkuperäisiä, vaan ne ovat kehittyneet kantasuomen pitkistä puolisuppeista vokaaleista: nuori < *noori, työ < *töö, pieni < *peeni."
Eli avartumisen alueella kehitys on mennyt rataa töö > työ > tyä.