Suomi24 Keskustelussa on viikonlopun aikana ollut poikkeuksellisen paljon bottien automaattiseti luomia kommentteja. Pahoittelemme tästä aiheutunutta harmia. Olemme kiristäneet Keskustelujen suojausasetuksia ja kommentointi on toistaiseksi estetty ulkomailta.

Puoli vuotta eron jälkeen

m861

Eli tässäpä olisi minun avoero tarinani. Erosta on nyt kulunut puoli vuotta ja yhdessä ehdittiin olla yli 5 vuotta.
Kaksi ihanaa tytärtä joista sovittiin yhteishuoltajuus hyvissä merkeissä
Tässä kohtaa lienee hyvä mainita että minä olin se kuka päätti lopettaa suhteen ja muuttaa pois yhteisestä kodista.
Nyt kun pidin pari viikkoa kesälomaa (mitä en ole tehnyt kahteen vuoteen) ehdin pysähtyä miettimään ja ajattelemaan että miksi..?
Mikä ihme minua vaivasi tuolloin?
Minkä ihmeen takia halusin lopettaa suhteen?
Olin miettinyt eroamista jo puoli vuotta aina silloin tällöin, ilman ihmeempää syytä. Riitoja oli, välillä jokapäiväisiä ja hyvin mitättömistä asioista. Tunsin ahdistusta ajatuksesta että tämä tulisi olemaan aina tälläistä.
Kun tuli se hetki jolloin muutin pois tunsin vapauttavan olon virtaavan keuhkoihin enkä tuntenut juurikaan surua. Tein töitä koko talven ja kevään ja nyt kun loma lähenee loppuaan olen miettinyt että tuli tehtyä ehkä elämäni suurin virhe.
Puhuin tästä aiheesta exäni kanssa äsken ja hän sanoi että kävi tämän saman läpi heti eron jälkeen. Kun kysyin voitaisiinko vielä yrittää hän totesi että hän on alkanut elää uutta elämää eikä halua ja luuli että niin minäkin teen. Enpä voi kieltää, oma moka kirjaimellisesti..
Mikähän ihme minulla oli että koen nämä asiat vasta nyt?
Tämä vuodatus olkoon muistutus kaikille jotka nyt mietitte että pitääkö erota; miettikää kahdesti tai jopa kolmesti ja punnitkaa asioita kaikilta kanteilta älkääkä tehkö samaa virhettä. Onnea ei tarvitse etsiä välttämättä kaukaa, se voi välillä olla hyvinkin lähellä, kunhan avaa silmät.

8

2498

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Onni & onnettomuus

      Normi erotarina. Tuonkin olisi voinut välttää jos suhteessa olisi jo pohdittu noita ongelmakohtia puolison kans ja keskusteltu niistä. Jos ei pysty kaksistaan niin sitten pariterapiassa viimeistään.

      No onneksi teillä kävi noin, monilla se ero on lopullinen ja niin pienistä asioista.

    • game over

      pakenit liitosta ja perhe-elämästä ilman sen pohtimista minkä haluaisit olevan toisin ja vsilla huolen häivää.ihastuitko toiseen,ehkä ajattelit pääseväsi vastuusta ja naimaan muita.noh,nyt vaan elät päätöksesi kanssa,erosit hätiköiden,nyt on aika katsoa peiliin.menetit perheesi,miksi erosit? Sitten mietit,oliko se kenties oikeinkin sinulle,et ehkä ansaitse puolisoasi,anna hänen nyt mennä uuteen elämään.

    • Harmillista

      Noin voi käydä monille. Erotaan pikaistuksissaan ja sitten huomataankin, että ei olisi kannattanut. En tiedä, onko se tämän päivän trendi, että siihen omaan parisuhteeseen ei jakseta panostaa vaan kuvitellaan, että asiat olisi paremmin jonkun toisen kanssa. Sitten huomataankin, että ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella.
      Hieno kirjoitus ap. Harvoin täällä saa lukea, että joku katuisi eroaan. Harmillista vain, että et alkanut ajattelemaan kunnolla asioita jo ennen kuin päätit erota.

    • Omena3

      Meillä on tilanne nyt päällä.Ollaan oltu 5 vuotta yhdessä ja nyt ollaan päätetty erota.Ollaan kyllä vielä menossa parisuhdeterapiaan yhden kerran, mutta periaatteessa ero on päätetty. Välillä tuntuu,että se on oikea ratkaisu ja välillä taas tuntuu,että ei todellakaan ole. en oikein tiedä, mitä tehdä? Tunteita minulla on ollut muihin miehiin, josta ahdistus on lähtenyt liikkeelle. Jotenkin haikaillut muiden perään. Voiko siitä päästä yli? Menin myös pettämään miestäni kun tämä huomionhaku yltyi niin kovasti. olen ihan rikki.Itken vain,että tuliko tehtyä oikea ratkaisu.Hyvältä ei tunnu nyt ollenkaan...miten sitä saisi tunteet vielä palaamaan entiselleen?

      • samatäällä

        Tuo kuulostaa tutulta.. Mutta toivoa löytyy!

        Olen ollut avomieheni kanssa noin 5 vuotta. Viime vuonna jotain tapahtui, kun minua rupesi ahdistamaan ihan sairaasti. Tuntui että kaikki oli tylsää ja halusin jotain uutta. Mitä enemmän tätä ajattelin niin sitä enemmän ahdistus ja "kriisini" edistyi. Saatoin tuntea vetoa kadulla ihan tuntemattomiin miehiin, silloin tajusin että kaikki ei ole ihan niin kuin pitäisi. Kerroin avomiehelleni miten minusta tuntui ja että olin miettinyt.. eroa. Kerroin, että tarvitsen omaa aikaa, koska oikeasti luulin että asia oli näin. Koko maailma kaatui ja suunnittelimme hänen poismuuttoaan, kunnes sekasorron ja itkusessioiden keskellä istuimme alas ja puhuimme tuntikausia kaikesta. Kun oli jo muutenkin ihan pohjalla ja kun ei voinut mitään enää menettää, silloin tuli kaikki ajatukset ulos (molemmilta). Nostimme kissan pöydälle ja aloimme suunnitella uutta elämää. Isoja muutoksia tehtiin arkielämäämme (vaatii työtä molemmilta), ja tuntui kun kivi olisi tippunut sydämeltä. Kaikkihan alkoi nyt tosiaan vain minusta, en tiedä tarkemmin teidän tilanteesta. Kunhan molemmat haluaa yrittää, niin se on mahdollista. Harmillista, että ehtisit pettää. Tietääkö miehesi asiasta? Kerro se hänelle. Kerro myös että se johtui ahdistuksesta, että rakastat häntä (jos näin on), ja että haluat muutosta parempaan suuntaan.

        Nyt en ole koskaan ollut onnellisempi, vaikka viime vuonna tuntui että oikea päätös on ero. Yrittäkää vielä puhua. Puhukaa, puhukaa ja puhukaa, keskutelkaa, ottakaa kaikki asiat ylös.

        Haluan siis sanoa että tuosta ahdistuksesta PÄÄSEE YLI, lupaan sen.


      • samatäällä
        samatäällä kirjoitti:

        Tuo kuulostaa tutulta.. Mutta toivoa löytyy!

        Olen ollut avomieheni kanssa noin 5 vuotta. Viime vuonna jotain tapahtui, kun minua rupesi ahdistamaan ihan sairaasti. Tuntui että kaikki oli tylsää ja halusin jotain uutta. Mitä enemmän tätä ajattelin niin sitä enemmän ahdistus ja "kriisini" edistyi. Saatoin tuntea vetoa kadulla ihan tuntemattomiin miehiin, silloin tajusin että kaikki ei ole ihan niin kuin pitäisi. Kerroin avomiehelleni miten minusta tuntui ja että olin miettinyt.. eroa. Kerroin, että tarvitsen omaa aikaa, koska oikeasti luulin että asia oli näin. Koko maailma kaatui ja suunnittelimme hänen poismuuttoaan, kunnes sekasorron ja itkusessioiden keskellä istuimme alas ja puhuimme tuntikausia kaikesta. Kun oli jo muutenkin ihan pohjalla ja kun ei voinut mitään enää menettää, silloin tuli kaikki ajatukset ulos (molemmilta). Nostimme kissan pöydälle ja aloimme suunnitella uutta elämää. Isoja muutoksia tehtiin arkielämäämme (vaatii työtä molemmilta), ja tuntui kun kivi olisi tippunut sydämeltä. Kaikkihan alkoi nyt tosiaan vain minusta, en tiedä tarkemmin teidän tilanteesta. Kunhan molemmat haluaa yrittää, niin se on mahdollista. Harmillista, että ehtisit pettää. Tietääkö miehesi asiasta? Kerro se hänelle. Kerro myös että se johtui ahdistuksesta, että rakastat häntä (jos näin on), ja että haluat muutosta parempaan suuntaan.

        Nyt en ole koskaan ollut onnellisempi, vaikka viime vuonna tuntui että oikea päätös on ero. Yrittäkää vielä puhua. Puhukaa, puhukaa ja puhukaa, keskutelkaa, ottakaa kaikki asiat ylös.

        Haluan siis sanoa että tuosta ahdistuksesta PÄÄSEE YLI, lupaan sen.

        Haluan tähän vielä lisätä, että ahdistuksesta pääsee yli, kunhan ensin mietit ihan tasan tarkkaan mistä ahdistuksesi johtuu. Kirjoita vaikka ylös paperille mitkä asiat haluaisit muuttaa, mitkä asiat ovat huonosti, mitä itse haluat? Mitä voit muuttaa itsessäsi? Näytä vaikka paperi miehellesi, käske miehesi tekemään samaa!

        Jos hän antaa anteeksi pettämisestä, niin hän todennäköisesti haluaa myös että suhteenne menisi taas hyvin. Tehkää ihan oikeasti tuo paperihomma, vaikka se kuulostaakin vähän hölmältä. :)


    • elämää

      Mieheni lähti 5 vuotisesta suhteesta hyvinki yllättäen noin puoli vuotta sitten. Meillä ei ole lapsia, ero tuntui hyvin pahalta. Minut jätettiin selittämättä mitään. Tammi ja helmikuu olivat pahimpia kuukausia olin hyvinkin masentunut enkä tiennyt mitä tehdä tai miten olla. Kävin töissä ja itkin en saanut minkäänlaista selitystä. Nyt exäni kertoi että käy läpi samaa kun minä silloin. Olen saanut uusia ystäväiä löytänyt vanhat omat ystävät ja elän taas mutta valehtelisin jos väittäisin etten häntä enään rakasta. Ettenkö melkeen päivittäin mieti mitä jos palaisimme yhteen... Mutta en sitä hänelle halua sanoa, en uskalla. Pelkään että minut hylätään jälleen kerran. Ikävöin vanhaa.

      • viisi vuotta

        Itse erosin viiden vuoden suhteesta,ihastuin palavasti toiseen mieheen,tunsin että elämä menee hukkaan.miehelle en kertonut ihastuksesta,enkä koskaan hänen kanssaan alkanut.mutta..keskustellessamme mitä kaipaa mies sanoi suoraan että ei voi muuttua ja plaa plaa joten hän "luovutti",ei sellasen kans voi jatkoja tai yhteen palaamisia suunnitella.mutta jos mies olisi ollut motivoitunut olisimme voineet saada suhteen takaisin,niin paljon siinä oli hyvää ja turvallinen ihminen.sanon tän siksi että vaikka mitä tapahtuisi voi vielä koettaa jos on kypsyyttä ja motivaatiota,taito puhua suoraan.yksi elämä kyllä..mutta hukkaan se yksinkin ollessa menee.
        ...


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      70
      2277
    2. Jotain puuttuu

      Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu
      Ikävä
      101
      2093
    3. Haluan sut

      Haluatko sinä vielä mut?
      Ikävä
      78
      1698
    4. Haluaisin aidosti jo luovuttaa ja unohtaa

      Ei tästä mitään tule koskaan.
      Ikävä
      78
      1516
    5. Hei A, osaatko

      sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en
      Ikävä
      41
      1510
    6. Ampuminen Iisalmessa

      Älytöntä on tämä maailman meno.
      Iisalmi
      10
      1417
    7. Pohjola kadulla paukuteltu

      Iltasanomissa juttua.
      Iisalmi
      31
      1384
    8. 52
      1278
    9. Synnittömänä syntyminen

      Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.
      Helluntailaisuus
      63
      1221
    10. Mitä tämä tarkoittaa,

      että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?
      Ikävä
      28
      1196
    Aihe