Olen huomannut, että monien englannin epäsäännöllisten verbien suomenkielinen vastine taipuu myös erikoisesti. Esimerkiksi: I eat - Minä syön, I ate - Minä söin. Mistä tämä johtuu? Vai onko se vain sattumaa kun suomi ei kuulu indoeurooppalaisiin kieliin kuten englanti. Sitten myös verbit "olla", "tehdä", "tulla" ja "mennä" taipuvat monissa kielissä erikoisella tavalla. Suomessakin esimerkiksi olla-verbin preesensin yksikön kolmas persoona on "on" eikä "olee" ja monikon kolmas "ovat" eikä "olevat".
Englannin ja suomen ja muiden kielten verbit
verba-ali
4100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Paljon käytetyissä sanoissa vanha taivutustapa voi säilyä, vaikka uusi taivutustapa syrjäyttäisi muuten vanhan. Esimerkiksi germaanisissa kielissä menneen ajan ilmaisu käyttäen tehdä-verbiä (esim. englannin walked
Ei se ole sattumaa. Kaikissa (ainakin kaikissa tuntemissani) kielissä epäsäännölliset verbit ovat niitä kaikkein yleisimmin käytettyjä ja samalla vanhimpia verbejä. Siinä se selitys.
Asiahan on aivan selvä. Aikoinaan papit ja poppamiehet kerääntyivät tietyin väliajoin kansainväliseen epäsäännöllisten verbien konferensseihin, joissa he päättivät, mille verbeille eri kielissä luodaan epäsäännölliset taivutusmuodot. Ja näiden konferenssien lopputulos on nyt eri kielialueiden opiskelijoiden kiusana.
Ajattele asiaa toisin päin. Asiahan on muutamaa hassua poikkeusta lukuunottamatta täysin päinvastainen. Vääristät asiaa!